len kuullut tutuilta ja ystäviltä monia kauhutarinoita lapsisieppauksista ja lasten katoamisesta kotimaassa tai ulkomailla. Näitä ei tapahd...

Miten taata lapsen turvallisuus matkalla?

14.5.14 Satu Kommentteja: 18

Olen kuullut tutuilta ja ystäviltä monia kauhutarinoita lapsisieppauksista ja lasten katoamisesta kotimaassa tai ulkomailla. Näitä ei tapahdu vain Yhdysvalloissa tai portugalilaisissa hotelleissa. Kuulin muun muassa jutun, jossa sukulaisen tuttavaperhe oli piipahtanut Barcelonan keskustassa johonkin pikkukauppaan. Lapsi oli jäänyt katsekontaktin päähän näyteikkunan eteen leikkimään kivileikkejä. Yhtäkkiä jompi kumpi vanhemmista oli huomannut ohi juoksevan miehen nappaavaan taaperon kainaloonsa ja juoksevansa pois kohti sokkeloisia kortteleita. Kiitos nopeiden refleksien ja kovaa pinkovan isän sieppaaja huomasi epäonnistuneensa ja tiputti lapsen kadunvarteen. Kuulin myös tarinan, jossa kaksi sisarusta siepattiin keskieurooppalaisesta huvipuistosta. Kaameaa.

Turvaranneke nilkassa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Islannissa on tuudittautunut tietynlaiseen rauhaan ja turvallisuuteen. Eihän täällä juuri varastella edes autoja, koska niitä on hankala saada saarelta siirreltyä minnekään. Lapset voivat - vähän kuten Suomessakin - kävellä kouluun ja mennä kavereiden luo kylään ilman saattajaa.

Maailmanympärimatkalle lähtiessämme pohdimme pitkään turvallisuusasioita. Puhun siis nyt lähinnä sieppausuhasta, en vatsataudin ehkäisystä tai liikenteen vaaroista, niihin on saanut kiinnittää huomiota kotonakin. Vaikka matkustimme pääasiassa vain kiirettömästi maaseudulla kaukana ihmismassoista, tiesimme, että lapsen turvallisuuteen täytyy kiinnittää aivan eri tavalla huomiota kuin Suomessa tai Islannissa.

ID-ranneke, hinta noin 13 dollaria (esim. täältä).
Siskoni on maailmalla reissatessaan käyttänyt kovaäänistä hälytintä, jonka voi aktivoida päällekarkaustilanteessa. Lapsi ei kuitenkaan osaa kävellä käsi käsilaukussa eikä osaa lukea vaaratilanteita samalla tavalla kuin aikuinen. Mies teki jonkin verran lasten turvalaitevertailua netissä. Harkitsimme mm. vaatteisiin ommeltavaa jäljityslaitetta. Loppujen lopuksi päätimme kuitenkin jättää ekektroniset vimpaimet hankkimatta, koska riskialueita, joissa eksymisen vaara tai ihmistungosta hyväksi käyttävä sieppaaja on keskimääräistä todennäköisempi vain Kuala Lumpurissa, Yhdysvaltojen suurkaupungeissa ja lentokentillä. Päätimme turvautua reissulla seuraaviin keinoihin:
ID-ranneke kädessä. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Kirkas vaatetus. Puimme lapsen mahdollisimman kirjaviin ja kirkkaisiin vaatteisiin. Jos hän sattuisi katoamaan ihmisjoukkoon, pinkkiä hattua on helpompi etsiä katseella kuin harmaata myssyä.

ID nilkassa. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Lasta ei jätetä koskaan yksin. Aikuisista jompi kumpi oli jatkuvasti korkeintaan metrin etäisyydellä lapsesta. Lasta ei koskaan jätetty yksin huoneeseen nukkumaan - ei edes viideksi minuutiksi - tai vilkkaiden ostarien karuselleihin. Kersalle terotettiin, että lentokentillä ei saa leikkiä. Lähtöselvitys- ja tulohalleissa ei saa juosta yhtään minnekään.

Ole etäinen, mutta kohtelias. Koska lapsemme on tavattoman ujo, häntä ei tarvinnut erikseen kieltää olemasta liian läheinen kaikkien mahdollisten vastaantulevien ihmisten kanssa. Kerroimme kuitenkin, että kaikille kadulla vilkutteleville sedille ei tarvitse vilkuttaa takaisin, eikä kaikkiin kysymyksiin ole pakko vastata. Jos ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, kannattaa aina kysyä äidiltä tai isältä. En halunnut liikaa pelotella, mutta kerroin, että kaikki vieraat tyypit eivät välttämättä ole yhtä mukavia. Kaikille pitää olla kohtelias, mutta ketään ei tarvitse alkaa halailemaan.

ID-ranneke. Lapsi sai joululahjaksi ranteeseen tai nilkkaan kiinnitettävän ID-rannekkeen, jonka sisältä löytyvät molempien vanhempien yhteystiedot. Vedenkestävä ranneke kiinnitettiin jalkaan tai käteen joka aamu heti herättyä, ja sen sai ottaa vasta illalla pois.

Viiden kuukauden reissun aikana mitään vakavaa ei tapahtunut. Kiperin tilanne taisivat olla ne eväät lapsen kädestä pöllineet apinat. Helpolla päästiin. Onneksi.

Kaikki maailmanympärimatkaamme liittyvät jutut löytyvät tästä.

18 kommenttia:

  1. Mä olen laittanut omille lapsille vaatteisiin ja reppuun omat yhteystietoni sekä lasten nimet, kun ollaan reissattu pari kertaa Suomesta eksoottiseen Lontooseen. Enkuissa ei kuulemma suositella, että lapsen nimi tai vanhemman nimi lukisi niissä auki, voi kuulemma lisätä kidnappausriskiä. Mene ja tiedä, itse olen ajatellut, että vaikkapa lentokentällä voidaan kuuluttaa nimellä.

    Kyllä tuo pelottava ajatus lapsen kaappaamisesta joka kerta jossain alitajunnassa pyörii, kun reissaa. :/ Täytyy myöntää, että kahden vaalean tyttölapsen kanssa en edes ajattele matkustavani tiettyihin maailman kolkkiin. Tavallaan tosi urpoa antaa ennakkoluulojen ja pelkojen rajoittaa elämää, mutta toisaalta en antaisi koskaan itselleni anteeksi, jos lapsille kävisi jotain oman seikkailun- tai lomailunhaluni vuoksi.

    Loistavaa, että teidän matka meni niin hienosti! Ihanaa paluuta arkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika erikoista muuten, että yhteystietojen läsnäolo lisäisi kidnappausriskiä. Voihan se ollakin - vaikka en kylläkään tajua logiikkaa. Ajattelin itse myös tuota vaihtoehtoa, että jos lapsi eksyy ja joku avulias auttaja yrittää löytää lapsen vanhempia, yhteystietojen läsnäolo esim. vaatteissa auttaisi asiaa.

      Poista
    2. Varmaan silloin lisää riskiä, jos nimi on näkyvällä paikalla ja mahdollinen kidnappaaja voi kutsua lasta nimellä ja valehdella tuntevansa vanhemmat nimeltä. -Anna

      Poista
    3. Yhteystietojen mukanaolo voi lisätä riskiä myös siksi, että vanhempi saattaa liiaksi tuudittautua siihen ajatukseen, että jos lapsi sattuisi katoamaan näköpiiristä, hänet olisi todennäköisempää löytää. Oletuksena jokaisella varmasti on, että harhaileva lapsi ohjattaisiin paikkaan, josta vanhempiin saataisiin yhteys. Näin ollen lapsen perään ei ehkä tuijota aivan yhtä intensiivisesti kuin yhteystietojen puuttuessa.

      Poista
  2. Mä olen aivan koukussa Lääkärit-ohjelmaan ja siellä oli tänään juurikin juttua tästä aiheesta. Siinä opetettiin lapsille itsepuolustusta ja ns. Chihuahua-heittäytyminen. Chihuahua kun saa itsensä irti isonkin koiran otteesta (tai näin se kouluttaja ainakin väitti). Eli kun lapseen tartutaan kiinni niin lapsi heittäytyy selälleen maahan välittömästi ja potkii kohti hyökkääjää ja huutaa niin hemmetisti. Tuossa oli sovittu että huutaa "danger danger, 911".
    Tässä nyt tietysti on se aukko että jos lapsi nostetaan alunperinkin ilmaan niin siinähän ei enää selälleen pysty heittäytymään mutta ymmärsin että sillonkin kannattaa huitoa raajoja minkä pystyy ja nimenomaan rimpuilla vähän samalla tavalla kuin raivokohtauksen saadessa. Ne esimerkit minkä kautta noita juttuja lapsille selitettiin oli ihan mahtavia eikä lapsia mitenkään peloteltu aikuisilla tai noilla tilanteilla. Otan kyllä meillä opit käyttöön jahka pienin junnu tarpeeksi kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole tällaisesta ohjelmasta kuullutkaan - no ihme, kun asun telkkarittomasti vieraassa maassa...

      Mielenkiintoni kuitenkin heräsi. Olen nimittäin vähän epäileväinen; pystyisikö lapsi todella toimimaan noin yllättävässä tilanteessa? Kun krav magaa treenannut aikuinenkaan voisi samassa tilanteessa jähmettyä suolapatsaaksi. Hmm. Mutta ei noista fyysisistä liikuntaharrastuksista haittaakaan ole, joten miksipäs ei.

      Poista
  3. Me asutaan pohjoisamerikkalaisessa miljoonakaupungissa, jossa kaikkialla on koko ajan paljon ihmisiä: ruokakaupassa, kadulla, leikkipuistossa. Täällä lapsille on pakko opettaa, ettei saa juosta kaduilla tai kaupoissa - tai sitten ne saavat istua rattaissa. Toisaalta ihan hyvä sellainen olisi oppia asui sitä missä tahansa!

    Onneksi sentään kaikki leikkipuistot ovat aidattuja, mutta usein niin täynnä että on pysyttävä parin metrin säteellä jotta näkee missä lapsi menee. Puenkin kolmevuotiaan aina kirkkaisiin väreihin, mieluiten vielä keltaiseen tai muuhun 'epätavalliseen', niin silmä erottaa jo kaukaa missä se vesseli pyörii. Ihan paras niksi!

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä tilanteissa minäkin pystyn hyväksymään ulkoilutakiksi jopa neonvaaleanpunaisen ;)

      Poista
  4. Turkissa on viime aikoina ollut paljon uutisointia lasten kidnappauksista, joita on pelottavan paljon. Olen aika tarkka tytöstani enka laske hanta yksin taalla miljoonakaupungissa silmistani edes hetkeksi, ruuhkaisissa paikoissa istutan rattaisiin ja kavellessa olen opettanut pitamaan kadesta kiinni, kaupoissa tai ostareissa ei haahuilla yksin vaan vieressa. Kaappaus ajatuksenakin on ihan jarkyttava, mulla meni kylmat vareet kun luin tuosta tuttavastanne jonka tyttö meinattiin napata nayteikkunan edesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaappausuhka taitaa olla suuri juuri sellaisissa paikoissa, joissa on levottomuuksia tai levottomuuksia naapurivaltiossa. Ihmisten salakuljetus ja jälkien hävittäminen on helpompaa.

      Luin äskettäin islantilaisesta päivälehdestä jutun, jossa entiseltä Jugoslavian alueelta Islantiin 1990-luvulla tulleen perheen äiti kertoi, kuinka oli menettänyt yhden lapsistaan, koska hänet oli kaapattu synnytysosastolta (sairaanhoitajat oli lahjottu) ja myyty adoptioon. Nyt tämä edelleen Islannissa asuva äitinsä yrittää löytää noin parikymppiseksi kasvaneen lapsensa Euroopasta.

      Maailmassa on niin paljon pimeitä kohtia. Kamalaa.

      Poista
  5. Tämä ranneke on mahtava idea! Menee hankintaan. Me matkustamme paljon ja ollaan jo pohdittu, että tyttöön pitäisi kiinnittää joku nimitarra aina lähtiessä reissuun. Vaikka siis yksin ei täällä Etelä-Ranskassa voi lasta jättää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toi ranneke on kaiken lisäksi tosi kestävä. Meillä oli käytössä se päivittäin monen kuukauden ajan, eikä tarramekanismi löystynyt yhtään, vaikka kersa ui ranneke nilkassa lähes päivittäin.

      Poista
  6. Vaikka aihe on tärkeä ja olemassa, niin minusta tässä silti kannattaa laittaa jäitä hattuun. Nämä tapaukset toki nousee aina mediaan, etenkin kun on kyse siepatuista länkkärilapsista, mutta niiden osuus kaikkien matkustavien lasten määrästä on silti aivan minimaalinen. Ja on myös toki järkevää opettaa lapsi käyttäytymään turvallisesti ja järkevästi, mutta ei saa antaa pelon rajoittaa! Useimmiten sieppaustapauksissa taitaa kuitenkin olla kyse huoltajuuskiistoista ym., jos tilastoja vain katsoo,

    VastaaPoista
  7. Itse kuulin työkaveriltani tarinan, jossa työkaverini oli tyttärensä ja tämän pienen pojan kanssa Thaimaassa matkalla. Aikuisten silmä vältti sekunniksi ja poika oli hävinnyt. Hän oli juossut kiinalaisia täynnä olevaan tilausajobussiin ja löytyi istumasta kahden kiinalaisen naisen välistä takapenkillä. Onneksi ehtivät löytää lapsen ennen kuin bussi lähti! Eli tuollainen yhteystietoranneke on ihan fiksu idea muutenkin kuin kaappaustilanteita ajatellen.

    VastaaPoista
  8. Tärkeä aihe ja kyllähän näitä tulee pohdittua. Minusta on paikallaan myös luoda jotakin balanssia sen välille, että toisaalta tietää mitä kaikkea maailmassa tapahtuu (ihmisten salakuljetus ja kaappaus on valtava bisnes maailmassa, tosin siitä kärsivät ennen kaikkea ne muut paitsi länkkärilapset), ja toisaalta sen että pistää myös jäitä hattuun. Kun asuu pitkään ulkomailla ja etenkin länsimaiden ulkopuolella, käsitys "ulkomaista" muuttuu: Ne "ulkomaat" ovat aina jonkun koti. Mutta toki elämäntyyli eroaa. Monessa paikassa on itsestäänselvyys että lapsia pidetään silmällä koko ajan tai kädestä kiinni, ja/tai vähitellen opetetaan pärjäämään ja liikkumaan. Se voi tuntua suomalaisesta näkökulmasta todella erilaiselta/vieraalta mutta hyvin onnellisia(kin) ihmisiä näissä konteksteissa elää - elämisen koodit vain ovat toiset. Kun meille tulee Suomesta vieraita, pikemminkin olen yllättynyt ettei lapsia pidetä riittävästi silmällä vaan päästetään harhailemaan kauppaan tms. Minä en siis kyllä uskaltanut Suomessakaan jättää vauvaa ikinä esim. kaupan tai kahvilan ulkopuolelle nukkumaan mutta vielä vähemmän täällä. Itse olemme riittävän isolle lapselle selittäneet että yllättävissä hyökkäyksissä pitää huutaa kovaa eikä kenen tahansa matkaan lähteä. Ja myös sen pointin nettineuvoista opin että apua kannattaa pyytää mieluiten esim. kaupan myyjältä tms kuin ohikulkijoilta jos lapsi eksyy vanhemmistaan. Pienintä lasta taas ei koskaan päästetä kaupunki- ja kauppaolosuhteissa kädestä/sylistä/parin metrin näköetäisyydeltä paikasta riippuen ja tervettä järkeä toki käyttäen.Viimeiseksi: Täällä maailmalla ja länsimaiden ulkopuolella onnekseen myös oppii sen että valtaosa maailman ihmisistä ovat äärettömän avuliaita ja hyväsydämisiä ja että pahikset ovat onneksi vähemmistöä vaikka saavatkin paljon pahoja juttuja aikaan. PS: Nimikointi voi minustakin myös periaatteessa aiheuttaa riskitekijöitä, tosin en osaa sanoa, ovatko edut kuitenkin potentiaalisia riskejä isommat. Mutta noin periaatteessa täällä muualla päin maailmassa yleisesti ottaen nimikointia on vähemmän eikä esim. ikinä kerrostalojen ovissa...Terveisin: H.

    VastaaPoista
  9. Apua, onneksi luin tämän vasta kun reissuni Barcelonaan, yksin kahden muksun kanssa oli ohitse, siellä kun hieman jännitti jo taskuvarkaatkin!

    Me olemme miettineet samoja asioita ja aika lailla samoilla linjoilla ollaan menty - muksuja ei jätetä yksin yhtään mihinkään ja tuo meidän mini nyt haluaa päällensä aina jotain pinkkiä tai kirkasta joka tapauksessa...

    Meillä ei tuo tyttö ihan vielä käsitä että lentokentillä (tai muuallakaan) ei saa juosta karkuun, mutta jos olen joutunut lähtemään perään, olen mieluummin jättänyt kärryt ja laukut varkaiden saataville kuin vauvan ja likan.

    Mielenkiintoista keskustelua muuten tuosta ID-rannekkeesta, meillä lähtee kyllä hankintaan!

    VastaaPoista
  10. Me asutaan 'turvallisesti' Suomessa, mutta en kyllä päästä meidän 2.5-vuotiasta mihinkään näköpiiristä kodin ulkopuolella. Kaupasta nimittäin karkaa kassan ohi parkkipaikalle ja muutenkin pinkoo pakoon/hukkaan, koska se on kai hauskaa. Meillä on valjaat, joissa hän kulkee kaupungissa ja lentokentällä (koska kädestä ei saa pitää). Joka päivä kotona tosin harjoitellaan vieressä kulkemista jalkakäytävällä, ehkä se kohta jo sujuu :)

    VastaaPoista
  11. Oi, tämäkin oli todella hyvä. Ollaan mietitty juurikin näitä asioita nyt kun ollaan lähdössä mestoihin, mitkä ei kaikki tunnu yhtä turvalliselta ja skidillä on kuitenkin oma tahtokin. Hauskimmat leikithän on juuri niitä karkausleikkejä tällä hetkellä. Meidän lapset taitaa olla aika saman ikäisiä.

    ID-ranneke siis hankintaan.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?