ämä kulunut viikko on ollut vyötärön paisumista ja ruskettuneen ihon tuoksua. Olemme täysihoidossa Fidzillä hotelliresortissa ja kulutamme ...

Perheiden lomalla

11.4.14 Satu Kommentteja: 9

Tämä kulunut viikko on ollut vyötärön paisumista ja ruskettuneen ihon tuoksua. Olemme täysihoidossa Fidzillä hotelliresortissa ja kulutamme aikaa snorklaten, nukkuen ilmastoidussa huoneessa ja rannalla haahuillen. Kiipeilijä on sukellellut ja lapsi nauttinut sydämensä kyllyydestä aamiaisbuffan murotarjonnasta. Olisittepa olleet näkemässä, kuinka lyhyen tyypin silmät levisivät, kun se ensimmäisenä hotelliaamuna tajusi, että valkoisilla pöytäliinoilla ja tuoreilla kukilla koristellulla lasten buffettipöydällä on murolaatuja tarjolla viittä erilaista. Bileet!
Beach life.
Täällä Fidzillä ollessamme olen huomannut, että saariryhmä on ausseille sama, mitä Kreikan saaret ovat suomalaisille. Tänne painetaan neljän tunnin lennolla viikoksi tai pariksi hotellilomille hyvään ilmastoon ja hieman kotimaata edullisempaan hintatasoon. Mana-saaren resortti, jossa löhöilyviikkoa vietämme, on tästä elävä todiste. Paikka on täynnä australialaisia lapsiperheitä. Populaa riittää, sillä hotellikompleksissa on satoja huoneita. Onneksi resortti sijaitsee laajalla alueella: desibelit eivät pääse nousemaan yli ärsytysrajan. Ja nyt kiitän onneani enkä nillitä, että täällä on lapsivapaa uima-allas. Olen lueskellut siellä muutamaan otteeseen kirjaa ja nauttinut rauhasta. Kirjoitin tarkemmin Fidzin kohteestamme Mondo-lehden maailmanympäriblogiini, joten jos kohdetiedot kiinnostavat, kannattaa lukea juttu sieltä.
En tiedä, miten tähän päädyimme, mutta yhtäkkiä olimme hotlan baarissa tuomaroimassa australialaisten lasten The Craziest Hat -kilpailua.
On ollut kiinnostavaa huomata, että lähes kaikki australialaisperheet ovat tulleet tänne ryhmissä. Ryhmäperhelomailijat eli kolme tai neljä tuttavaperhettä ovat varanneet vierekkäiset huoneet. Sitten yhdellä ryminällä he saapuvat aamuisin hotellin aamiaiselle ja sieltä uima-altaalle. Kahden perheen vanhemmat lähtevät sukeltamaan ja loput aikuisista ottavat kopin lastenhoidosta. Iltapäivällä on vuoronvaihto, ja aamulla sukeltaneet tulevat kaitsemaan omia ja kavereidensa lapsia ja loput vanhemmista pääsevät tekemään omia juttujaan aikuisessa seurassa. Hirveän kätevää, eikö?
Koska kaikki aikuiset ja lapset tuntevat toisensa etukäteen, omien vanhempien häipyminen hetkeksi taka-alalle ei aiheuta huutoraivareita, vaan leikit jatkuvat uima-altaassa ja sen reunoilla taukoamatta. Jos joku lapsista alkaa kiukutella tai väsähtää, on lähettyvillä aina joku aikuinen, joka hoitaa päiväuninukutuksen tai vie lapsen jäähylle rauhallisempaan paikkaan. Aamiaispöydissä yksi tyyppi tuo pöytään kaikkien mehut, toinen hoitaa leivät, kolmas kantaa käsissään hedelmillä lastattuja lautasia. Ainahan ravintolassa ollessa lasten on päästävä vessaan vähintään kahdesti. Nämä ovat ratkaisseet asian siten, että vanhemmista kukin vuorollaan vie kerralla useamman kersan vessaan. Vuorot vaihtuvat ja karavaani rullaa. Olen hämmästynyt tästä hyvin voidellusta masiinasta. Ja mikä tärkeintä: kaikilla näyttäisi olevan hauskaa ja aikaa nauttia lomasta.
Vahtivuorolaiset.
Meiden perheemme ei ole juurikaan matkustanut muiden perheiden kanssa yhdessä, mikä on toisaalta vähän sääli. Islannissa olemme tehneet muutaman mökkiviikonlopun ja telttareissun ystäväperheen kanssa, mutta matkat ovat olleet lyhyitä ja lapset vielä sen verran pieniä, että niistä ei ole ollut seuraa toisilleen. Tähän pitäisi kyllä kehittää muutos. Ensi kerralla pitäisikin lähteä reissulle hyvän kaveriperheen kanssa ja jakaa matkailun riemut ja käytännön kiemurat. Ehtona loman onnistumiselle tietysti on, että porukalla on edes jonkin verran yhtenevät intressit, tai muuten kaikki turhautuvat. En itse esimerkiksi lähtisi kahden viikon pakettimatkalle hotelliin, mutta joku aktiivilomapainotteinen kevyt vaellusreissu vaikka Etelä-Ranskan maaseudulle tai Pohjois-Italiaan voisi olla sairaan upeaa toteuttaa hyvän ystäväporukan kanssa.

Oletteko te reissanneet ystäväperheidenne kanssa? Miten kävi? Oletteko vielä ystäviä?

9 kommenttia:

  1. Me tehtiin aikanaan paljonkin porukkareissuja. Ennen kun lapset syntyi, kerättiin joka vuosi muutama pariskunta ja lomailtiin Euroopan kohteissa. Jo ilman lapsiakin kosepti oli toimiva, meillä oli suhteellisen laaja, mutta toimiva ystäväporukka. Ilman lapsiakin löytyi miltei joka päivälle aina kaveri johonkin. Jotkut painu biitsille, toiset shoppailemaan ja joku porukka ajo taksilla vuorelle ja vaelsi takaisin tienvarsipubien kautta tai ilman.
    Sitten kun tenavia alkoi ilmaantua pikkuhiljaa toisille, tuli pientä hajontaa. Osa jatkoi aikuisten reissuja ja me lisääntyneet tehtiin niitä kakaralomia. Ja kyllä ainakin minä tykkäsin koseptista. Oli mukava lähteä, kun tiesi romanttisen illan ilman hoitokassia vaippoineen olevan mahdollista. Me vielä suosittiin kohteita, mistä saatiin vuokrata kokonainen talo, että yhden henkilön parkkeeraus sohvalle päästi vaikka koko lopun porukan istumaan rannalle kuutamoon jakamaan sitä viinipulloa tai toistakin. Nyt on lapset aikuisia tai lähes, mutta mukavia muistoja ja kuvia on plakkarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa loistavalta! Talon vuokraaminen on hyvä idea; porukka pysyy hyvin kasassa eikä tarvitse ehtiä hotlan aamupalalle ennen aamukymppiä.

      Poista
  2. Idea on ihana ja kokeilemisen arvoinen. Suomessa ollaan niin kovin ydinperhekeskeisiä, että tuo on viehättävää vaihtelua. Minulla on kokemusta vain sukulaisten kanssa matkustamisesta (hrrr) ja siinä on puolensa ja puolensa. Kun anoppi on mukana reissustta, on mahdollista saada kahdenkeskistä aikaa. Toisaalta välit anoppiin pitää olla huippukunnossa.

    Olen ollut myös samaisen anopin 60-vuotisreissussa, jossa hänen lastensa perheet muodostivat tuollaisen remuavan aamiaiselle yhdessä saapuvan porukan. Matka meni ihan hyvin ja parasta oli nimen omaan se, että koko aikaa ei tarvinut olla vahtivuorossa, pääsi kahdestaankin muuallekin kuin hotellin partsille kun lapset ovat nukahtaneet. Kääntöpuoli on tietysti se, että sukulaisiaan ei voi valita.

    Vaikka hyperventiloin kolme viikkoa ennen tuota 60-vuotismatkaa ja olemme sittemmin eronneet (ei johtunut noista reissuista ;-) suosittelen kimppamatkailua lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehtiin yksi perhereissu talvella (mun siskot, äiti ja mies & kersa -kombolla), ja se oli yksi parhaista reissuista koskaan. Kimppamatkailussa on sekin etu, että lomalla ehtii viettää aikaa itselle tärkeiden ihmisten kanssa.

      Poista
  3. Hehee! Olipa ajankohtainen juttu mulle. Kreikan saaret kutsuu meidän 9:n hengen porukkaa kuukauden päästä. Samalla porukalla on tullut tehtyä aiemmin mökkireissuja ja vietetty "pyhiä" (kuten vappua, heh), mutta nyt siis ekaa kertaa viikon reissulle. Odotukset on kovat, juuri sellaisesta koko perhee riemulomasta, jossa saa välillä kulkea miehen kanssa kaksin päivävaelluksella ja jonakin hetkenä karata ruokahifistelemään hyvän ystävän kanssa kun miehet vie lapset jonnekin. Toki vastavaasti haluamme tarjota ystävillemme hetkiä kaksin. :) Miehen kanssa teemme vuosittain reissuja kaksin pohjois-Italiaan, mutta myös sinne olisi hauska saada joskus porukkaa mukaan että kiipeilyreissutlin onnistuis. Hauskaa oloa sinne! P.S Kun mä rikastun, tulen varmasti sun issikkavaellukselle.

    -Sylvia-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää reissua teille! Jos ehdit reissun jälkeen raportoida fiiliksitä, niin olisi kivaa kuulla kuinka meni.

      Niin, ja matkakohteen mainittuasi mulle tuli heti hirveä ikävä kreikkalaista ruokaa. Enjoy!!

      Poista
  4. Tämäpä tosiaan aihe, jota olen pohtinut. Suomessa näyttää homma olevan pikkulapsiperheissä selkeästi se, että joku kombo isovanhemmista lähtee mukaan. Onhan välillä itselläkin käynyt mielessä, että oispa tosiaan lastenvahti mukana niin pääsisi vapaammin tekemään itse juttuja. Mutta me nyt mennään ihan tällä meidän perheen kokoonpanolla ja tykkään mä siitäkin: ollaan meidän perhe ja tehdään meidän perheen juttuja ihan keskenämme.

    Kaveriperheiden kanssa matkustamistakin on pohdittu. Se voisi varmaan olla jotenkin näppärämpi vaihtoehto kun lapset ovat vähän isompia (eli ei mitään vaippaikäisiä matkassa kenelläkään). Musta tuntuu, että mä en vaan jaksaisi eri päiväunirytmien yhteensovittamisia, muiden kuin omien uhmakohtauksia silloin kun omat on kiltisti ja ylipäätään sitä sähellystä potenssiin x. x=vieraiden lasten lkm.

    Mä en kyllä silti ihan jokaisen kaveriperheen kanssa edes lähtisi reissuun. Vaikka päiväseltään kivaa onkin ja hyvin synkkaa, niin tiedän etten vaan jaksaisi kaikkien kuvioita esim. viikkoa. Varsinkaan, jos niillä(kin) on lapset mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ihan pikkubeben kanssa jaksaisi lähteä porukkalomalle - koska ne yöherätykset ja aamukaaokset. Nelivuotiaan kanssa matkailu on jo aika helppoa, joten nyt voisin lämmetäkin idealle :)

      Poista
  5. Hei!
    Tykkään tässä blogissa todella paljon siitä, että asioista kerrotaan myös se ei niin valoisakin puoli. Esimerkiksi matkailussahan on oikeasti mukavan ja kivan lisäksi paljon aika puuduttavia elementtejä mukana, mutta ehkä niitä mukavia silti enemmän, koska aina vaan tulee lähdettyä.

    Meillä on lähes kymmenen vuoden kokemus kavereiden kanssa kimppamatkoista. Monenlaisilla komboilla ollaan matkustettu koti- ja ulkomailla. Ensi kesänä lähdemme väljän tuttavien tuttavien porukan kanssa Eurooppaan 7 perheen kanssa.

    Aivan totta on, että vaikka ns. siviilissä tulisikin hyvin juttuun jonkun porukan kanssa ei se välttämättä toimi reisussa. Minusta toimivia asioita ovat olleet suunnilleen samanlainen elämäntilanne (mm. perheellisyys, samanikäiset lapset, samat kiinnostuksenkohteet; urheilu/kulttuuri/juhliminen tms..). Jos on mahdollista niin kannattaa tehdä "harjoitusreissu" vaikka mökkiviikonlopun merkeissä. Siinä selviää jo hyvin miten ryhmä toimii yhteen. Parhaimmillaan konsepti on kyllä todella toimiva. Parasta on jos ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat esim. asuneet tai edes eläneet joskun muidenkin kanssa ja siten ymmärtävät muiden tarpeita ainakin kohtuullisesti.

    Meillä on sekä aikuisille, että lapsille tullut reissukavereista todella läheisiä, koska ollaan vietetty aikaa tosi intensiivisesti, vaikkakin kerrallaan melko lyhyitä aikoja. Suosittelen siis vahvahti, mutta tietyin varauksin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?