itsailin taannoin blogin Facebook-sivuilla, että vuorikiipeilijä on aloittanut lobbaamisen toisen lapsen puolesta. Kuulen nykyään muka spo...

Kyllä nyt pitää vanhuudenturva ihmisellä olla

10.12.13 Satu Kommentteja: 45

V itsailin taannoin blogin Facebook-sivuilla, että vuorikiipeilijä on aloittanut lobbaamisen toisen lapsen puolesta. Kuulen nykyään muka spontaaneiksi sivuhuomautuksiksi verhottuja sivulauseita, jotka sisältävät ajatuksensiemenen mahdollisesta toisen lapsen yrittämisestä. Olin saada paskahalvauksen. Tästähän on puhuttu. Niinpä otin käyttöön sen kaksikielisen perheen peruskikan, jolla voi feidata esimerkiksi pyykkivuoron tai roskapussin viemisen (kun on parempaakin tekemistä, kuten blogin kirjoittaminen). Teeskentelin, että en ymmärtänyt kuulemaani vaan jatkoin sitä, mitä olin tekemässä. Ohitin vieraskielisen lauseen samalla tyyneydellä kuin hankalan sanan paikalislehden uutisotsikossa.


Omaan ymmärtämättömyyteen tai yllättäen huonontuneeseen kuuloon ei voi kuitenkaan vedota liian usein. Saatan saada hullun paperit tai kehotuksen mennä korvalääkäriin. Pitänee siis hyvin pian keksiä jotain muuta, koska lobbausyritysten frekvenssi on kasvanut. Eikä näissä lausunnoissa muuten säästellä tunteisiin vetoavia merkityksiä tai kunnon draamaa:
  • "Mieti, kuinka tylsää meidän lapsella tulee olemaan isona, jos sillä ei ole sisaruksia. Kenen luokse se menee jouluna?"
  • "Ajatella jos meidän lapsi muuttaa vaikka ulkomaille aikuisena. Ja sitten jos meistä jompi kumpi kuolee, toinen jää ihan yksin eikä kukaan käy katsomassa."
  • "Kuka vaihtaa lampun eteiseen, jos tuo meidän ainut lapsi on vaikka sairaana?"
Ei tuollaisiin kysymyksiin osaa vastata. Niitä on epäreilua esittää ihmiselle, joka on vapaaehtoisesti yhden lapsen äiti.


No eilen tuli käyttöön uusi taktiikka: huumori. Mies katseli jonnekin puolilleöin jotain nettivideoita ja nauroi niin että tuolin jalat tekivät lattiaa vasten hinkkaavaa liikettä. Itse luin kirjaa sängyssä. Sitten kuulin, kuinka se nousi tuolilta ja tuli kuikuilemaan makuuhuoneen ovelle. Sun on kuule nyt ihan pakko nähdä tämä video! Eikä ole, kello on kaksitoista ja mulla on tämä Tove Janssonin elämänkerta kesken. Mutta eihän se antanut periksi, oli pakko mennä. Videossa talvihaalariin puettu, kankeaa teletappia muistuttava 70-senttinen harjoittelee huojuvaa kävelemistä pihatiellä. Videon lopussa se pyllähtää vesilätäkköön.

Mä luulen, että joku viisiperheisen lapsiperheen isukki on työpaikalla doupannut miehen kahviin foolihappoja.

45 kommenttia:

  1. Hmm, ihan valideja pointteja. Voithan tehdä miehesi kanssa sopimuksen toisen lapsen hankinnasta, johon kirjaatte, mitä kumpikin tekee: sä kannat 9kk ja synnytät sekä syötät päivisin ekat 6kk. Se syöttää yöt ja vaihtaa kaikki kakkavaipat. Tai mitä nyt haluatkin sopimuksen sisältävän. Ota sopimusehdoissa huomioon, että toisen synnytys, imetys ja hoito on helpompaa kuin ekan, mutta älä kerro sitä siipalles.

    Sanotaan, että ensimmäinen lapsi on vanhemmille ja toinen esikoiselle - ja ainakin meidän perheessä se pitää aika pitkälle paikkansa. Vuoden kuluttua ne saavat viihdyttää toisiaan eikä mun enää tarvitse! Esikoinen saa opettaa nuoremmalle myös kaikki tavat kuten syömisen, pukemisen ja potan. Ja sitten niillä on aina joku, kenen kanssa jakaa vanhempien vaipanvaihtovuorot.

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, aivan. Esikoisenhan voi tosiaan osallistaa lapsenhoitoon…
      Älä kerro tätä mun miehelle, muuten sillä on taas yksi argumentti lisää :)

      Poista
    2. Oikeesti. Meillä Onni oli 3 puol ku E synty ja siitä oli oikeasti tosi paljon jo apua! lastenhoitaja omasta takaa. ;)

      Poista
    3. Meidän esikoisestamme ei ollut kuopuksen parina ekana vuotena mitään apua. Päin vastoin, hän teki esimerkiksi kaikkensa, jotta en imettäisi. Olen avautunut tästä blogini luetuimmassa merkinnässä.

      Poista
    4. Kokemuksia on siis molemmin puolin… Mun täytyykin Riitta käydä lukeamassa se sun postaus :)

      Poista
  2. Neljä lasta, ja voin kertoa, että vaikka ne välillä leikkii keskenään ihan kivasti, ne myös tappelee sekä keskenään että mun kans. Siis nää kolme pienintä, vanhin on jo viikot muualla koulussa. Ja se että on ihan eri ikäisiä lapsia, syväktä. Mut käytöksen perusteella niitä ei toisistaan erota, sen verran hyvin ottavat mallia isommiltaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syvältä, piti sanomani...

      Poista
    2. Kaikkea riemua vähintään tuplana, siis :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Melkoista manipulaatiota, mutta nuo kaikki kysymykset voi ratkaista muutenkin kuin toisen lapsen tekemällä. Ja sitä paitsi ei se toinen lapsi takaa yhtään mitään. Saattavat muuttaa ulkomaille molemmat tai eivät aikuisena viihdy toistensa kanssa ollenkaan.

    "Mieti, kuinka tylsää meidän lapsella tulee olemaan isona, jos sillä ei ole sisaruksia. Kenen luokse se menee jouluna?"

    - Serkkujen, ystävien tai puolison sukulaisten vaikka, tai sitten se matkustaa sydänystävänsä kanssa kaksin viettämään ystävysten joulua maailman metropoleihin

    "Ajatella jos meidän lapsi muuttaa vaikka ulkomaille aikuisena. Ja sitten jos meistä jompi kumpi kuolee, toinen jää ihan yksin eikä kukaan käy katsomassa."

    - Te lienette sen verran kosmopoliitteja, että se leskeksi jäänyt voi muuttaa lapsen perässä, jos lapsi ei liiemmin vastusta.

    "Kuka vaihtaa lampun eteiseen, jos tuo meidän ainut lapsi on vaikka sairaana?"

    - joku jolle maksetaan siitä korvaus? tai sitten poltetaan kynttilöitä kunnes lampunvaihtaja on taas jalkeilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli hyvin samantyyliset vastaukset ja mielipiteet valmiina. Miestäni ne lähinnä huvittivat :D

      Poista
  5. Outoa, mun mies näytti mulle ton saman vauvankupsahdusvideon ihan vähän aikaa sitten! Mikälie kampanja herroilla... Tosin mulle ei kyllä ehdoteltu lisää jälkikasvua mutta ehkä toi siippa on vaan ovela eikä heti paljasta agendaansa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, siellä toinen! Oiskohan se joku netissiä vastikään levinnyt hupivideo? En jaksanut jäädä kyselemään, kesken jäänyt kirja oli niin hyvässä kohdassa...

      Poista
  6. Kaikissa e-pillereissä pitäisi olla foolihappoa! Niitä käyttävät lisääntymisikäiset naiset ja raskautuminen pian ehkäisyn lopettamisen jälkeen on yleistä -> foolihappoa olisi hyvä käyttää vähintään 3 kuukautta ennen raskautta ja vähintään ensimmäisen kolmanneksen ajan. Naisen siis, mutta hyvä jos on miehelläkin b-vitamiinit kunnossa ;) Sekoita sen pää ja pyydä vitamiineja joululahjaksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja kaiken varalle myös niitä pieniä D-vitamiinipurkkeja. Haha!

      Poista
  7. Ooh, mä olisin niin imarreltu. Näin kahden pyytämättä alkunsa saaneen lapsen äitinä olisi aivan ihanaa jos mieheni (näiden ipanoiden isä) oikeasti haluaisin mun kanssani vielä yhden. Just tänään vaihdettiin asiasta muutama sananen, sen kunniaksi että mies näpytti vauvakamaa myyntiin nettiin. "Mä haluaisin vielä yhden lapsen." (Liian pitkä hiljaisuus.) "Jos me vaan hoidettais näitä kahta niin hyvin kun osattais." Vaatia en halua, mutta kuten sanottua, olisin hirmu onnellinen jos mieheni ikinä (lue: seuraavan 5:n vuoden aikana) ehdottaisi asiaa.

    Jään mielenkiinnolla kyttäämään jotta lämpenetkö. ;)

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kylmä on tämän saunan pesä tämän asian suhteen :)

      Poista
  8. Voi ei, vauvakuumeinen mies :D Rupee sä puhumaan söpön koiran hankkimisesta, lapsikin tykkäis =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että se tietää että en voi sietää lemmikkejä kaupunkiasunnossa (pidän hirveän paljon koirista ja kissoista, mutta minussa ei ole motivaatiota ulkoiluttamaan ja imuroimaan karvoja)

      Poista
  9. Niin, ja olen heikkoina hetkinä luvannut sille jopa vuotuisia viikon "perhevapaita", jotka tarkottais sitä, että se sais poistua haluamaansa maahan/paikkaan viikoksi ja sulkea puhelimen. Kommenyoi siiten siihen, että se olis viikko jokaista lasta kohden..Hahhaaa.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauden all inclusive -loma jossain rantakohteessa ei kuulosta lainkaan pahalta, ymmärrän tavallaan miehesi kannan. Mutta sä meet kyl messiin ;-)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Jos vauva-aika on se kaameus, niin adoptoikaa joku vähän vanhempi lapsi.

      Poista
  11. Olen tosi onnellinen ettei mieheni pode ainakaan vielä 24 vuoden kypsässä iässä akuuttia vauvakuumetta. Puolitoistavuotias vauhtitaapero pitänee vauvavihjailut loitolla vielä useamman vuoden, mutta en tiedä, olenko itse sittenkään valmis toiseen.

    Viime aikainen stressi on nimittäin laukaissut kunnon painajaissuman. Bileiden vakiovieraana patentoidut synnytyspainajaiset. Sarjassamme monen muun syyn lisäksi mainio perustelu jättää lapsiluku yhteen...

    Tsemppiä "taistoon"!

    http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/12/09/painajainen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyl tää tästä…
      Synnytyspainajaiset, omg. Tsemppiä! Toivottavasti ei ole pysyvä univieras.

      Poista
  12. Voi voi teitä! :D

    Mut kyllä tuon tokan kanssa on ihan oikeesti ollut paljon helpompaa kuin ekan. Ja on aika hauskaa, että niitä on kaksi. (Tosin olisi myös hauskaa, vaikka olisi vain yksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmissa tilanteissa on saletisti puolensa. Jos kädessä on ihan normaalit kortit, niin aika äkkiä sitä alkaa diggaamaan sitä elämänvaihetta, jossa sillä hetkellä on ja siitä löytää niitä hyviä(kin) puolia. Vitsi, vähänkö on muuten siistiä, että oot vieläkin lukijana täällä blogissa. Oot yksi ensimmäisiä kommentoijia koskaan (yhdes Hupsin kanssa). Pitää ehkä järjestää jotkut virtauaali-skype-treffit joskus :)

      Poista
    2. Ahkerasti luen, mut kommentoin vähän laiskasti! Aattelin tulla ensi kesänä niitä issikoita katsomaan, niin saadaan ihan reaalitreffit. :)

      Poista
    3. No jess!!! Älä sit unohda laittaa viestiä kun olet tulossa :)
      Ehdottomasti treffataan.

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Satu ajattele nain: uusi lapsi = paljon lisaa sisaltoa blogiin ja uusi kirja. :) Sen lisaksi on kylla totta etta aikuisena on ihanaa kun on sisaruksia joiden kanssa kestaa vanhenevien vanhempien hulluuden paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, tässä on selkeästi ekonomi asialla ;) Sisällöntuottamisen näkökulmasta projektissa voisi olla ideaa. Pitäähän ajatella pitkällä aikavälillä. Tykkään!

      Poista
  15. Antaa palaa! Mieti, mikä lahja Islannin (miksei Suomenkin) geeniperimälle. Tuplasti tuplalahja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja täällä joku biologi huutelee :D
      Joka tapauksessa; kiitos rohkaisevasta kommentista

      Poista
  16. Nyt pykaamaan vaan kuule, ei se vanhemmiten ainakaan helpotu ja ma luulen etta vuorikiipeilija saattaa olla aika sinnikasta sorttia tassa! Mita pienempi ikaero muksuilla sita paremmin ne leikkii yhdessa (-> AAMUKAHVI ja LEHTI!!!) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamukahvi ja lehti, tossa on kyllä jujua.

      Poista
  17. Toinen vapaaehtoisesti yksilapsinen ilmoittautuu. Tai sitten noin seitsemän vuoden ikäero: esikoinen alottaa koulun. voin itse olla vauvan kanssa kotona odottamassa toista koulusta kotiin. Itselle ja isoveljelle tuo reilu kuus vuotta oli ihan liikaa mut tottakai mä handlaan asiat paremmin kuin vanhempamme ;) Yks isoin syy yksi lapsisuuteen meillä on minun raskauden aikainen masennukseni, mieskään ei halua nähdä meikäläistä enää samassa kuosissa toiste. Ja sitä paitsi jos ekalla kerralla tulee priimaa miksi riskeerata? ;)
    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän sua niin hyvin! En itse kokenut ekan kanssa raskauden aikaista masennusta, mutta kaikkihan on tietysti mahdollista teoreettisen (!) seuraavan kanssa, koska eihän ne raskaudet koskaan mene samalla tavalla. Ja lapsetkin on kait keskenään erilaisia vaikka ois samat geenit. Kai.

      Poista
  18. Juuri toisen kerran EILEN plussanneena, kyllä tässä vatsanpohjasta ottaa ihan tosissaan ja PELOTTAA (raskaus, synnytys, vauvavuosi, parisuhde jne jne) ja mietityttää, molempia vaihtoehtoja on harkittu - lopulta päädyin/päädyimme siihen, että todennäköisimmin 70v kadutaan ennemmin sitä, että ei yritetty toista, kuin että sitä yritettiin. :) Ja kaveriksi toiselle kyllä - kolme vuotta tulee ikäeroa ihan tasan, jos siis kaikki menee hyvin. Ja eihän mistään tosiaan ole takuita, vanhuuden turvasta tai siitä, että mitään muuta tekee kuin tappelee tai että liitto kestää kahta muksua, mutta tällä nyt mennään.

    VastaaPoista
  19. Mäkään en yhtyisi noihin toinen lapsi on helpompi kommentteihin. Joo, voi olla. En kyllä kadu toista ja mielelläni saisin kolmannenkin, mutta helpoksi tätä en kutsuisi. Synnytys oli paljon helpompi ja nyt tietää, että kaikki vaikeudet kyllä joskus helpottaa.

    Maailman parasta on katsoa yhdessä kikattavia sisaruksia, mutta ihan yhtä hauskaa ei oo järjettömät univelat ja väsyneenä esikoisen viihdyttäminen. Meillä nuorimmaisella on lievä liikuntavamma ja sen hoitovempeleet aiheuttaa sen, että heräilee paljon, kun ei löydä mukavaa asentoa. Kyllä kahden kanssa on sen verran rankkaa ainakin tän ekan vuoden aikana, että omien kokemusten perusteella ymmärrän kyllä senkin, ettei kaikki halua yhtä lasta enempää. Hankalaa tietty jos kumppanin kanssa on eri toiveet lapsiluvusta.

    VastaaPoista
  20. Hyvähän se on miesten toivoa lisää lapsia, kun ei tartte itse tehdä. :)

    Meillä mies toivoo kolmatta, mutta mun raskaus- ja synnytyskiintiö on täynnä. Kun vain hetkenkin ajattelee sitä viimeisillään kivistävää rantapallomahaa, tuskallista maidonnousua, jatkuvaa yöheräilyä, muutamaa lisävuotta kotona plus työelämään paluun hankaluuksia, niin eipä paljon innosta.

    Sitä paitsi mua oikeasti harmittaa se, miten miehet ja lapsettomat kollegat ovat edenneet urallaan sillä aikaa, kun mä olen pitänyt kotivuosia. Siis tottakai ne vuodet ovat olleet hyvää aikaa, enkä mä niitä enää vaihtaisi pois, mutta silti harmittaa ajatella, että olen työmarkkinoilla huonompi hakija kuin muut samaan aikaan aloittaneet. Ja tällaisena aikana, kun ei edes ole vakkarityötä, tuolla asialla todella on merkitystä.

    Korpikissa

    VastaaPoista
  21. Mielenkiintoista! Ja samallahan tämä on siis tosi vaikea kysymys: Mitä tehdä kun toinen haluaa ja toinen ei. Kun kumpaankin on ihmisellä toki oikeus, siis oikeus haluta/toivoa.
    Meillä on kaksi tyttöä. Minä periaatteessa voisin haluta kolmannen, mies tällä hetkellä on samoilla linjoilla sinun kanssasi. Eli täällä nuo argumentit menevät toisin päin :-D Ja jotenkin tuntuu, että tässä on tuo aikakäsitys-ero: Mies nimenomaan ajattelee ajankäyttöä ja väsymystä yms vauva-ajan kantilta eli ei siksi halua kolmatta. Minä en mitenkään kiellä vauva-ajan raskautta, enkä sitä että nämä kaksi aikaisempaa raskautta olivat todellakin RASKAITA (4-5kk raskauspahoinvointi jne). Mutta homman nimi on se, että tästä huolimatta minä ajattelen pääsääntöisesti asiaa pitkällä aikavälillä - eli kun olen itse jo tyyliin eläkeiässä, olisi ihanaa saada olla kolmen aikuisen lapsen äiti jne. Ja toki toiveissa on, että sisaruksista olisi toisilleen tässä maailmassa iloa. Eli oma ajatteluni ei keskity niinkään siihen ekaan kolmeen vuoteen, koska tässä iässä jo tajuaa, että kolme vuotta on kuitenkin ihmiselämässä aika lyhyt aika. Tätä näkökulmaa olen yrittänyt myös tuoda miehelle esiin.
    Yksi hyvä kysymys myös on, tuntuuko itsestä että tässä se oma perhe nyt on, että nyt oma perhe on "täysi", koossa...? Jos on tunne, että tämä oma ydinperhe on nyt tässä, ehdottomasti, niin tuskinpa omalta kantilta lisäys on sitten tarpeen. Mutta kuten sanottu, miettisin asiaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
    Omasta kokemuksesta sanon, että toinen lapsi ei välttämättä ole helpompi. Jokainen lapsi on oma maailmansa, jolle on tehtävä tilaa elämässä. Meille se on ollut iso prosessi molemmilla kerroilla vaikka molemmat lapset toivottuja ja rakastettuja. Tilanne riippuu myös paljon siitä, missä elämäntilanteessa itse on. Minua on "toisella kierroksella" helpottanut tosiaan tämän aikakäsityksen omaaminen eri lailla kuin esikoisen kanssa: Tajuan selkeämmin että ei se raskas vauva-arki lopultakaan kauaa kestä. Vauvavuosi on vain vuosi, se menee äkkiä. Tätä näkemystä ei ollut esikoisen kanssa vaan kitinä tuntui loppumattomalta projektilta.
    Meidän lapsilla on ikäeroa 5,5v, ja toisella kerralla kokemus oli selvästi erilainen aikaisempaan verrattuna. Senkin sanon että iän karttuessa voimavarat eivät välttämättä kasva, riskit sen sijaan kasvavat. Ja kyllä, yksi ihanimmista asioista toisen saamisessa on seurata omien lasten sisaruussuhteiden kehitystä. Se on täysin uusi ulottuvuus jota ei yksin esikoisen kanssa ole. Eikä se ole myöskään aina auvoista, mutta on se ainakin minulle ulottuvuus jota en vaihtaisi mihinkään elämänkokemuksena.
    Mutta onpa silti ihanaa että mies sinun tapauksessasi toivoo toista <3 Tsemp!

    VastaaPoista
  22. Meillä kans oli(ei ole enää ;) ) vauvakuumeinen mies! Reilu 2,5 vuotta sitten sanoin miehelle jo lopullisen päätökseni, että toista lasta en halua. Mut sit meni puoli vuotta, niin peruin päätökseni.. kavereille tuli vauvoja, ja ei että ne oli ihania! Nyt tuolla pinniksessä nukkuu reilu vuoden ikänen poikanen. <3 Mulla tapahtu kyl nopsaan se että joku äidinvaisto(tms.) heräs uudelleen. Ja vaikka vuosi on ollut univelkainen, mut on se vaan ihana katsoa kun nuo kaksi lasta rakentaa sidettä. Isosisko monesti laulaa "pysy aina pikkuveljenä..." <3 :') sniif..

    VastaaPoista
  23. Eihän siihen rumbaan kannata alkaa jos vähänkään epäröi, se on vastuullista vanhemmuutta!! Oikeestihan sitä pitää kummankin puolison haluta tosissaan, meillä on kolme "isompaa" lasta, yläasteikäisiä, ja neljäs on 3v. Se se on ollut vaikein, isommat tarviis oikeesti paljon aikaa mut tuo pätkä vie kaiken ajan, on isommista toki apuakin paljon sillon ko einsatu oleen mikään uhma päällä, tai haluaa vaikka uudet farkut ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?