Kyselin pari viikkoa sitten, mitä te haluaisitte kysyä kaksikielisyyden tutkijalta . Kiinnostavia ehdotuksia tuli paljon, kiitoksia niistä!...

Kaksikielisyyden tutkija vastaa

18.9.13 Satu Kommentteja: 17

Kyselin pari viikkoa sitten, mitä te haluaisitte kysyä kaksikielisyyden tutkijalta. Kiinnostavia ehdotuksia tuli paljon, kiitoksia niistä! Sorry, että joudun hautomaan osaa haastattelusta Vuoden mutsi 2 -kirjaa varten :) Poimin kuitenkin kommenttiboksissa esitetyistä kysymyksistä muutamat ja nakutin niihin Sirje Hassisen antamat vastaukset. Ennen kuin siirryn niihin, eräs huomio omasta kaksikielisestä arjesta.

Mä olen huomannut, että vierasta kieltä puhuessa yksi vaikeimpia juttuja on oppia tilannesidonnaisia sanontoja, joilla pystyy rikastuttamaan omaa ilmaisua ja olemaan hauska. Lapsi kuulee islanninkielisiä kaskuja ja loruja joka päivä päiväkodissa. Niinpä olen alkanut järjestelmällisesti syöttää hänelle suomalaisia sananparsia. Aina esimerkiksi kun ohitamme pihlajapuun, kysyn pätkältä, mitä kettu sanoo pihlajanmarjoista. Kolmannen puunohituksen jälkeen se hokasi idean. Mitä kettu.... ja lapsi huutaa PIHLAJANMARJOISTA, PJAKK!!  (Pjakk (isl.) = ällöö)

Perinteiset happamat.

Mua kiinnostaisi sellaisen lapsen kaksikielisyys, jonka molemmat vanhemmat on vaikka suomenkielisiä, mutta koko perhe asuu maassa, jossa puhutaan muuta kieltä. Miten kaksikielisyyttä voisi tässä tilanteessa tukea, erityisesti alle kouluikäisellä?
Uutta kieltä puhuvien ihmisten määrä lapsen ympärillä ei ole avainkysymys. Paljon tärkeämpää kielen omaksumisen kannalta on se, miten lasta rohkaistaan uuden kielen pariin ja miten vanhemmat kotona suhtautuvat uuteen kieleen. Lapsi aistii äänenpainosta ja eleistä, jos vanhemmat suhtautuvat uuteen kieleen alentuvasti tai eivät itse halua oppia sitä.

Entä perheet, joiden lapsilla on äidin kieli, isän kieli ja vielä erikseen asuinmaan kieli? Olen myös miettinyt, kuinka olennaista on, mitä kieltä vanhemmat päättävät keskenään puhua - onko tämä se kieli, jonka lapsi parhaiten omaksuu?
On aivan mahdollista, että kotona puhutaan kolmea kieltä ja lapsi omaksuu ne kaikki. Kolmen kielen tilanteessa voi olla se riski, että lapsi alkaa puhua eniten sitä kieltä, mitä vanhemmat puhuvat yhdessä, ja vähentää muiden kielien puhumista. Siksi tällaisessa tilanteessa on tärkeää jatkaa oman äidinkielensä puhumista lapselle.

Hidastaako kaksikielisyys puheenkehitystä?
Tutkimusten mukaan ei. On kuitenkin hyvä muistaa, että kielen kehitys on hyvin yksilöllistä. Kaksikielinen omaksuu samassa ajassa paljon enemmän kieltä kuin yksikielinen, koska hän oppii yhden kielen sijasta kahden kielen sanastoa. Jos taas vertaa lapsia katsomalla vain kehittymistä yhdessä kielessä, saattaa hyvin olla, että yksikielinen on pidemmällä kielen kehityksessä kuin kaksikielinen.


Miten voisi kannustaa lasta, joka ymmartaa kylla suomea taydellisesti mutta vastaa minullekin yleensa englanniksi (isän ja ympäristön kieli)?
Voi olla, että toinen äidinkielistä jää heikommaksi, jos sitä ei harjoittele tarpeeksi kaikilla eri tavoin: puhumalla, kirjoittamalla, kuuntelemalla ja lukemalla. Skypen kautta voi soitella isovanhemmille ja Facebookkiin voi kirjoitella omalla kielellä. Youtubesta voi katsella erikielisiä lastenohjelmia. Älä korjaa lapsen tekemiä virheitä, vaan jatka sen sijaan keskustelua ihan tavallisesti. 

17 kommenttia:

  1. No nyt jäädään sitten odottamaan jatkoa. :)

    Mä vähän hätkähdin, kun tajusin, että lapsi ei osaa laulaa Jänis istui maassa, vaikka on suomalainen ja asuu Suomessa - koulussa kun lauletaan vain ranskalaisia lastenklassikkoja (no on ne Hämä-hämä-häkin oppineet suomen tunnilla). Melkoiselta urakalta tuntuu ottaa harteilleen koko lastenkulttuuri, joten mä totesin, että valitut palat saa riittää.

    Mutta toi että sanonnat tekee kielestä elävää on kyllä ihan totta, ja niiden oppimiseen menee vuosia ja vuosia. Mutta nyt teillä on jo siis pihlajanmarjat hallussa, voitte siirtyä vaikka silakoiden joulukalaksi soveltumiseen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silakat joulukalana? Nyt MÄ en tajunnut :D

      Poista
    2. Pieniä on silakat joulukaloiksi :)

      Poista
    3. Hih, kiitti! Selkis :)

      Poista
  2. Meillä kotona puhutaan ruotsia ja suomea, ruotsin ollessa perheen ja isän kieli, suomi on mun ja lasten kieli. Tuhahtelin halveksuvasti kun kolmannella luokalla alkoi pakkosuomi. "Osaahan tuo kakara sujuvaa suomea, hittojako siihen tuhlataan aikaa vaan opettelisivat jotain vierasta kieltä". No, sitten seurasin vierestä kun lapsi tankkasi kuukausien nimiä, ilmansuuntia ja muita hiki päässä. Eipä se kotoinen arkisuomi olekaan niin kovin monipuolista - eihän sitä ikinä pienelle lapselle edes tankkaa kuukausia vaan puhutaan enemmän joulusta, kesälomasta ja vuodenajoista. Hyvä että opiskelevat myös sitä toista kotikieltä, kielen kunnollinen hallinta on tosi tärkeää.
    Sessan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle jäi päällimmäisenä itselle mieleen tästä haastattelusta se, että kun omaksuu kieltä, sitä kannattaa harjoitella monin eri tavoin; siis paitsi puhumalla, niin myös kuuntelemalla, lukemalla, kirjoittamalla... Oma kersa on vasta kolme, mutta kun se alkaa kirjoittaa islantia koulussa, täytyy yrittää muistaa pitää kaunosulkeisia suomeksikin.

      Poista
    2. Hyvä Satu, tuo oli munkin mielestä tärkeetä - sulle!

      Ai miksi? Koska mä oon ruotsinkielisen äidin lapsi, suomenkielisestä ympäristöstä. Vaikka äiti puhui ja puhuu edelleen mulle ruotsia, olen aina vastannut isänkielellä. Hän ei varmaankaan jaksanut pysyä tiukkana vastauskielestä ja äitini tuntien todennäköisesti teki juuri sen virheen että korjasi virheelliset sanonnat - joten vastasin aina suomeksi. En pienenä myöskään koskaan harjoitellut mm. kirjoittamista tai lukemista ruotsiksi. Äiti luki kyllä jonkun verran ruotsiksi meille, mutta vähäiseksihän se jäi, täysin suomenkielisessä ympäristössä. Sitten kun kerran-pari vuodessa tavattiin sukulaisia joiden kanssa ainoa yhteinen kieli oli ruotsi, oli helppoa olla vain ujo ja jättää puhuminen kokonaan väliin :) Että näin oman kokemukseni pohjalta, suosittelen tiukkaa treeniä! :D

      ai niin, kouluruotsi meni kyllä hyvin vaikka ei ollut koskaan puhunutkaan, osa sanoista oli aivan outoja ja uusia, mutta kyllähän niitä nyt oppii, kun perusrakenne on selkärangassa...

      Poista
  3. Se, että vanhemmat puhuvat eri kieliä on jo niin peruskauraa. Meitä monikielisiksi kasvaneita on jo niin paljon!

    Itse kaksikielisenä olisin halunnut neuvolasta vinkkejä ja tukea toisen äidinkieleni välittämiseksi lapsilleni. Tuntuu oudolta yhtäkkiä puhua eri kieltä lapsille, kuin muille ympärillä. Mutta nyt harmittaa, olisi pitänyt vain sinnikkäästi puhua lapsille espanjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta; ja määrä kasvaa koko ajan. Tänään luin just Islannin päivälehdestä, että jo 12 % islantilaisissa päiväkodiessa aloittaneista pikkulapsista puhuu äidinkielenä jotain muuta kuin islantia (tai jotain toista kieltä islannin lisäksi). Vaikka täällä asuu paljon ulkomaalaisia ja kaksikielisiä on paljon, ei täälläkään neuvolassa nostettu esiin tätä kieliasiaa millään tavalla.

      Poista
  4. Mä puhun lapsille ruotsia, mies puhuu niille suomea joka on myös perheen yhteinen kieli. Ja me asutaan Helsingissä, ympäristö on tosi suomenkielinen.

    Vaikka olen aina puhunut johdonmukaisesti lapsille pelkkää ruotsia, ne alkoivat puhua melkein pelkkää suomea kun sanainen arkku vuoden iässä aukesi. Myös mulle höpistiin suomea, vaikka lapset selvästi ymmärsivätkin kaiken mitä niille ruotsiksi puhun. Kunnes alkoi ruotsinkielinen päiväkoti. Esikoiselta (päiväkodin alkaessa reilu 3 v) meni n. 1,5 kk sujuvan ruotsin oppimiseen. Nyt se on suvereenisti kaksikielinen. Kuopus 2,5 v aloitti päiväkodin juuri, ja ruotsinkielinen output on jo lisääntynyt.

    Meidän muksut tuntuvat suhtautuvan kielenkäyttöön aika käytännönläheisesti: mutsi ymmärtää kyllä suomenkielisen puheen joten why bother. Kunnes huomasivat että hei, näitä ruotsinpuhujiahan on paljon enemmänkin ja varsinkin siellä, mihin matkustettiin kesällä laivalla. Je ei ne ymmärräkään kaikki suomea. Eiköhän siis puhuta sittenkin sitä ruotsia myös.

    Olen yrittänyt olla tuputtamatta lapsille ruotsia, mutta en puhu koskaan niille suomea, lue suomenkielisiä kirjoja tms. Nyt tuntuu, että työ alkaa kantaa hedelmää mutta avuksi tarvittiin päiväkoti ja reissu Kolmårdeniin. Ja pidän myös huolta, ettei kukaan lähipiirissä dissaa lasten kuullen ruotsin puhumista. Niin, sitäkin on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua muuten ärsyttää niin suunnattomasti, kun joku vähättelee jonkun kielen puhumista.

      Viime kesänä vedin megakilarit sukulaisten synttäreillä, kun yksi tuulitunnelitäti (siis miehen puolelta) kysyi lapselta, että miten suomea puhutaan, että sano jotain. No lapsi rohkeasti aloitti laskemaan kymmeneen. Yksi, kaksi, kolme... jne.

      Tämä typerä täti vastasi siihen hihittämällä ja sanoi, että "mistä mää tiedän mitä sää sanot kun toi kieli kuulostaa ihan hakalakaplakakallaka". Paska läppä jopa aikuiselle sanottuna, puhumattakaan lapselle, joka opettelee puhumaan.

      Sanoin sille sujuvalla islannilla että haista p*ska, itse et puhu edes englantia kunnolla ja vaihdettiin lapsen kanssa pöytää. Ei tainnut jäädä kenellekään epäselväksi, että tästä asiasta ei vitsailla. :D

      Poista
    2. :'D Toivon et mullakin on seuraavalla kerralla pokkaa haistattaa tuulitunnelisukulaisille paskat. Mies sanoi alkuun, kun aloin puhua esikoiselle ruotsia että "eihän se opi suomea ollenkaan kun sä puhut sille ruotsia päivät pitkät". Ei vissiin niin. Miehen sukulaiset ulisi kuorossa "eihän myö ymmärretä mitään!!" kun puhuin lapsen kanssa. Sanoin, että sepä hyvä niin voin rauhassa puhua pahaa teistä.

      Poista
  5. Kiitos tuhannesti! Saan siis hyvan tekosyyn tykittaa muumeja ja Tao Taoja lasten kanssa :) Ja kai se suomenkielinen aapinenkin pitaa sitten hankkia parin vuoden paasta!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tästä oli hyötyä! Muumeja täälläkin - ja peppi pitkätossua. (Valitettavasti lapsi tykkää myös Kaaposta...)

      Poista
  6. Ruotsinkielisen päiväkodin hoitajat täällä Espoossa sanoivat että on ehdottoman tärkeää myös vaatia lasta vastaamaan samalla kielellä kuin hänelle puhutaan. Meidän kolmevuotiaalla ruotsi vahvistui selvästi, kun jaksoin alkaa vaatia häneltä vastauksia ruotsiksi. Itseasiassa luulet ettei hän ehkä sitä ennen oikein edes tiedostanut mitä kieltä puhuu, kun kaikki ymmärsivät kuitenkin. Ehkä hän luuli vastaavansa samalla kielellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta, että lapsi ei välttämättä itse aina huomaa sitä eroa kielten välillä, siitähän se sekakielikin tulee. Mä olen kanssa aika pienestä aina muistuttanut, että sanopa suomeksi mulle - ja myös sitten jutellut siitä, miksi se on tärkeää, että sillä tavalla oppii hyvin molempia kieliä, ja että suomi on mun oma kieli ja mulle tärkeä ja mä haluan että siitä tulee myös lapselle oma tärkeä kieli.

      Poista

Mitä tuumaat?