ess! Nyt tulee painavaa asiaa, kun postiluukusta kolahti kustantajalta pyytämäni näytekappale äitien sijiotusoppaasta. Väitän nimittäin, et...

Äideistä ja rahasta

20.8.13 Satu Kommentteja: 57

Jess! Nyt tulee painavaa asiaa, kun postiluukusta kolahti kustantajalta pyytämäni näytekappale äitien sijiotusoppaasta. Väitän nimittäin, että Mitä jokaisen kotiäidin tulee tietää sijoittamisesta? on yksi hyödyllisimmistä äitiysoppaista ikinä. (Kirja on saatavilla myös e-kirjana Elisa-Kirja-palvelusta*, tarjouskoodin löydät jutun lopusta.)

Taloustoimittajat ja äidit Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja kirjoittivat kirjan siitä, miksi naistenkin kannattaa ja ennen kaikkea pitää ajatella rahaa ja sijoittamista.

Selkeä opas sijoittamisesta. Kirja pitää kädestä noviisia: se kertoo sijoitusmuodoista ja tavoista päästä alkuun. Kirja kaataa erinomaisella tavalla sen myytin, että sijoittaminen on vain isotuloisia (miehiä) varten. 

Ensin ne karut faktat:

Naisen tulot laskevat äitiys- ja vanhempainvapaiden aikana noin 35 prosenttia. Tulotason lasku alentaa tietty myös tulevaisuuden eläkkeitä. Ja joo, tiedetään, että nainen synnyttää ja imettää eli äiti on pakostakin kotona isää pidempään. Mutta kun vanhemmuus ei pitkässäkään juoksussa tee hyvää vanhempien palkkatasolle. Siis äitien palkkatasolle: 26-40-vuotiaiden työssäkäyvien äitien palkka on jopa kolmanneksen pienempi kuin samanikäisten isien palkka. Wotwotwot.

Sijoittaminen on ärsyttävän mieskeskeistä. Perheen raha-asiat hoitaa useimmiten mies (neuvottelee pankkilainat, kilpailuttaa vakuutukset ja hallinnoi säästöjä). Pörssisäätiön tekemän tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaat miehet tekevät yli 60 prosenttia kaikista suomalaisista arvopaperisijoituksista. Lisäksi meillä on joku täyspösilö Helsingin Pörssiklubi, joka ei edes hyväksy jäsenikseen naisia.

Jotain tarttis tehdä:

Hyvä nainen. Jäät sitten kotiin kolmen vuoden hoitovapaalle tai et, turvaa selustasi! Säästä. Kartuta varallisuuttasi! Se ei ole mahdoton tehtävä. Väitän, että on vaikeampaa opetella virkkaamaan kuin sijoittamaan.

Opasta lukiessa huomaa, että sen kirjoittajat ovat taitavakynäisiä taloustoimittajia: teksti on selkeää ja ohjeet konkreettisia. Havainnollistavat esimerkit kertovat ymmärrettävästi mutta ilman lässytystä esimerkiksi sen, kuinka sijoittamisen voi aloittaa 30 eurolla kuukaudessa - ja ilman pankkien myymiä kalliita sijoitusrahasto-osuuksia, joista useimmiten hyötyvät vain pankit, eivät piensijoittajat.

Sijoitusoppaan kirjoittajat ovat molemmat ruuhkavuosissa eläviä äitejä, joten he tietävät, mistä kirjoittavat. Ystävällisesti he esimerkiksi muistuttavat, että luksuskäsilaukku ei ole sijoitus, vaikka naistenlehdet niin meille yrittävät uskotella: "Laukku ei kasva korkoa, se ei synnytä uusia pieniä laukkuja."


Hei, mekin säästetään.
Myöskään ne reimojen talvihaalarit, yhdistelmärattaat (vaikka ovatkin tosikalliit) tai lastenhuoneen sisustus ei ole sijoittamista. Ne ovat hankintoja, ja niiden kustannukset pitäisi kahden vanhemman perheessä jakaa vanhempien kesken tasan. Ei nimittäin kannata mennä siihen lankaan, että äiti vastaa lapsen hankinnoista ja mies hoitaa säästötilin. Mies osaa ostaa välikausihaalarit siinä missä äiti osaa ostaa osakkeita. Syyttäkää kyyniseksi, mutta kyllä minusta kannattaa pitää mielessä se keljuin vaihtoehto: ero. Kaikista huonoimmassa skenaariossa mies ja nainen eivät olleet naimisissa, vaan avoliitossa, ja mies osoittautuu täydeksi mulkuksi. Silloin on aivan laillista, että naiselle jää kasa talvivaatteita kokoluokassa 80, 98 ja 128 miehen pitäessä omissa nimissään olevan sijoitusomaisuuden.

En nyt väitä itse olevani aina oikeassa (hah), mutta kun eteen tuli lastenrattaiden hankinta, hankin ne käytettynä 30 eurolla (Uuden Suomen toimittajakin ihmetteli vauvavuoden pientä budjettiani.). Loput 400 euroa laitoin Sammon osakkeisiin: nyt saisin kahdet yhdistelmärattaat. No, ostinhan vähän Nokiaakin, kun olin varma, että kolme ja puoli euroa osakkeesta olisi ollut halpa hinta (2*hah).

Äitien sijoitusopas ilmestyi vuonna 2011, mutta sen ajankohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään. Opasta saa paitsi tavallisista kirjakaupoista myös Elisa Kirjasta* sähkökirjana hintaan 26,20 €. Jos et ole vielä käyttänyt Elisan lukijoilleni tarjoamaa alekoodia, nyt olisi hyvä tilaisuus (koodilla satu2 saat maksaessasi kirjan hinnasta 10 % alennuksen).

Lupaan, että kirja on paras sijoituksesi pitkään aikaan. Ja kyllä; tätä kirjaa voi kutsua sijoitukseksi. Sen ohjeet saletisti maksavat itsensä takaisin.

*)Yritys on Suomen Blogimedian sisältöyhteistyökumppani.

57 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä kirjalta! Varmasti lukemisen arvoinen myös opiskelijalle. Sijoittaminen tuntuu vähän epärealistiselta tässä vaiheessa kun vielä nostan opintolainaa elämiseen, tai en tiedä. Kyllä se 30€ kuukaudessa irtoaisi.

    Naisista ja rahasta voisi ylipäätänsä kekustella. Muo ärsyttää ihan kauheasti, kun tuttavapiirissä tytöt naureskelevat sille, ettei heillä ole siis yhtään rahantajua ja jos tili tyhjenee niin ei voi mitään sille että on vaan niin blondi, hupsikupsi.

    Kallistuva maku vaatteiden ja asusteiden suhteen on aikuistuvan tyylitajun merkki ja ostokset diorin hajuvesistä dieselin farkkuihin perustellaan aina investointeina. Ilmiö on erityisen pinnalla nyt kun kesätöistä tulee palkkaa.

    Mielestäni on kyllä erittäin perusteltua ostaa laadukkaita ja kestäviä tavaroita. En minä itsekään ole täydellinen rahankäytön suhteen. Puhuttaisiinpa vaan asioista niiden omilla nimillä (tavaroita, ei investointeja) ja pidettäisiimpä omat tulot paremmin mielessä myös pitkällä aikavälillä.

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan! Laadukkaat ja kestävät tavarat ovat ehdottomasti parempia hankintoja kuin huonot. Säästää ympäristöä ja lompakkoakin pidemmällä aikavälillä, jos yksi paita kestää käytössä kaksi vuotta sen sijaan että ostaa 15 paitaa kahden vuoden aikana. (Varsinkaan kun se laadukas ja hyvä ei välttämättä ole 15 kertaa kalliimpi kuin se huono.)

      Poista
  2. Kiinnostavaa.

    Tuosta lasten tavaroiden hankinnasta piti kommentoimani, että meillä on tyystin yhteinen tili: se tarkoittaa, että kaikki maksetaan yhteisistä rahoista. ETENKIN lapsen tavarat - saisin paskahalvauksen, jos niiden odotettaisiin menevän minun rahoistani. Jos sitten sattuu ero, kaikki menee tasan puoliksi, mutta lähinnähän meillä on velkaa.

    Ehkä tuohon kirjaan todella kannattaisi tutustua. Huolimatta siitä, että siinä on kovin ruma kansi. Nyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteinen tili on musta hyvä vaihtoehto! Meillä on eri tilit, toinen maksaa yhdet kulut, toinen toiset. Asunto on molempien nimissä (siis se velka, haha).

      Kirja on hyvä! Vaikka tietäisikin sijoittamisesta jo jotain, siinä oli musta hyviä vinkkejä ja kiinnostavia ajatuksia. Onhan toi kansi vähän tommonen kotirouva - vaikkakin ironinen :D

      Poista
    2. Ai minä taas halusin ehdottomasti oman tilin. Logiikka on se, että saan käyttää ansaitsemani rahat niin kuin itse haluan. Eräässä yhteistilillisessä tuttavaperheessä nimittäin kaikki yli 100 euron ostokset pitää hyväksyttää tilin toisella omistajalla. Musta ei olisi siihen. Lapsilisät tulevat minun tililleni, ja käytän ne rahat lasten hankintoihin. Ylijäävät rahat käytän ominani :).

      Poista
    3. Meillä taas ei toimisi yhteistili sen takia, koska molemmat olemme arkipäivän juttujen muistamisessa niin hajamielisiä, että unohtaisimme hyvin todennäköisesti siirtää sinne rahaa :D

      Poista
    4. Meillä ei tarvitse hyväksyttää, mutta järkeä pitää käyttää.

      Tää sopii mulle itse asiassa paremmin, koska voin elää yli omien varojeni, mutta en yli meidän varojemme - yhteistili on tehnyt musta vastuullisemman ja fiksumman rahankäyttäjän.

      Poista
    5. Ja tarkennan vielä sen verran, että meillä ei siirretä rahaa yhteistilille, vaan molempien liksat tulevat sinne.

      Poista
    6. Ai niin tosiaan, ne liksathan voi ohjata sinne yhteiselle tilille ja sieltä oman käyttörahaosuuden eteenpäin omalle tilille. :)

      Poista
    7. Meillä menee automaattisesti kuukausittain yhteiselle tilille tulojen suhteessa rahaa, joilla maksetaan yhteiset menot. Toimii!

      Poista
    8. No tulin tänne kommentoimaan, että meillä on sekä omat tilit että yksi yhteinen päivättäisostostili että asuntolainatili. :D Molemmille yhteisille tileille tupsahtaa sovittu summa automaattisesti (sen saa silleen säädettyä). Ja tosiaan kun olimme vanhempainvapaalla, toinen sai tulonmenetysten suhteessa alennusta summasta ja työssäkäyvä kompensoi. Ei ole enää epäselvää kuka maksaa ja mitä.

      Poista
    9. Hyvä systeemi ja ekselit ojennuksessa :)

      Poista
  3. Oisko kuitenkin se alekoodi satu2 kirjasta niin kuin alkuperäisessä Elisa Kirja -artikkelissa? satu1 ei toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se satu2. Kiitos kun huomautit. Mulla meni alekoodit sekasin, satu1:llä irtoaa ilmainem Long Play -artikkeli. Sorry aiheuttamani säätö :)

      Poista
    2. Kävin korjaamassa koodin oikeaksi tekstiinkin.

      Poista
  4. Hyvä kun muistutit tästä kirjasta, keväällä näin kirjoittajakaksikon haastattelun muistaakseni Aamu-tv:ssä ja jo silloin aattelin, että jes, toi on hankittava! Me ollaan mieheni kanssa sen verran erituloisia, että meillä toimii hyvin yhteistili siten, että molemmat laittaa prosentuaalisesti saman verran palkastaan yhteiseen käyttöön (paitsi asuntolaina menee 50-50). Musta olis räikeesti epäreilua, että molemmat laittais saman summan kun toinen tienaa kaks kertaa enemmän kuin toinen. Ja tärkeetä on mullekin, että on myös se ihan oma käyttötili, mistä ei tartte tehdä toiselle tiliä lainkaan. -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen samaa mieltä kanssasi; eihän tasapuolisesti tosiaankaan aina tarkoita tasan puolikasta euroissa mitattuna. Olisi ollutkin kivaa nähdä se haastattelu, vaikuttavat niin skarpeilta mimmeiltä kirjan ja Talouselämässä julkaistujen juttujenkin perusteella.

      Poista
    2. Meillä tilit tasataan siten, että molemmille jää saman verran kuukaudessa "omaa rahaa" tulojen jälkeen (meillä on yhteinen ja omat tilit). Erityisesti hoitovapaa-aikana ensisijaista, koska mielestäni ei voi olla niin, että äidille ei jää omaan kulutukseen mitään, mutta miehellä varallisus vain karttuu. Yhteisiä lapsia siinä hoidetaan ja yhteisellä päätöksellä. No, meillä mieskin jää kohta hoitovapaalle, joten siinäpä sitten tasaantuu tämäkin kuvio.

      Naistenlehdissä kun on välillä näitä tarinoita, että "erottiin ja asunto ja mökki oli miehen nimissä - mulle jäi käteen märkä rukkanen", hämmästelen naisten hölmöyttä näissä kuvioissa. Kirja tullee todellakin tarpeeseen!

      Poista
    3. Mä en ole koskaan pystynyt "ottamaan vastaan" muilta rahaa, vaikka esimerkiksi juuri vanhempainvapaan aikana se olisi ollut hyvin reilua. Tiedostan hyvin, että vika on minun omassa päässäni tässä suhteessa :).

      Poista
    4. Ehkä se vaan on niin, että noita raha-asioita ja mikä omaisuus on kenenkin nimissä ei tuu automaattisesti ajateltua silloin, kun kaikki menee hyvin. Sitten kun alkaa mennä huonosti, siinä on paljon muutakin ajateltavaa, eikä omaisuuden reilu jako enää edes onnistu jommasta kummasta osapuolesta johtuen. Mä luulen että 1990-lama ja sen takia läheltä seuratut lainan takaajasotkut ja monenmoiset lähipiirien avioerot saivat omat tuntosarvet herkistymään ja oon miettinyt omaa, miehen ja perheen raha-asioita aika tarkkaan siitä asti kun sain oman pankkitilin...

      Poista
  5. Mä hoidan meillä lasten hankinnat, ainoa lohtu on, että miehellä ei ole paljon mitä sijoittaa ja se vähä menee elektroniikkaan - ja ipad mini ei kasvakaan isoksi parissa vuodessa, vaikka niin voisi luulla. Että eron tullessa mun laatuhaalareilla voisi oikeastaan olla parempi jälleenmyyntiarvo. Mutta toki kirjalla on pointtinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä hyvät tekstiilit saletisti kauemmin kestää aikaa kuin joku ipadkikkare.

      Poista
  6. Ei liity aiheeseen varsinaisesti (vaikka sekin on tärkeä!), mutta piti tulla ilmoittautumaan, ettei jää outoa stalkkeri-fiilistä. Löysin blogisi Islanti-aiheita googlatessa, ja kävi perinteisesti eli yön tunteina tuli selattua blogiasi pitkät pätkät, ja tänään jatkui. Hyviä juttuja ja mielenkiintoisia projekteja sulla, kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Tervetuloa lukijaksi :D Nuo alkupään jutut ovat aika vauva-angstisia. Nyt kun kersa on jo kolme, mulla ei ole enää niin suurta hätää joten täällä tulee kirjoiteltua vähän muustakin kun raskausarvista, tirsk.

      Poista
  7. Hitsi kun en osaa sarkasmia. Niinpä on kirjoitettava suoraan ;)
    Totta, miehet OSAAVAT ostaa lastenvaatteita siinä missä naisetkin, ainakin heidän PITÄISI osata.

    Ja vielä, mies saattaa todellakin osoittautua m......, eikä sitä voi ennalta välttämättä aina tietää.Vaikka jotkut täydelliset parinvalitsijat syyttävätkin tietysti naista siitä, jos mies osoittautuu lasten syntymän myötä kusipääksi. "Oma syys, mitä otit tuollaisen idiootin" ARRGGHHH!!!

    Mitäs vielä...niin! Ero voi tulla, vaikka TOINEN osapuoli tekee kaikkensa. Jotkut jälleen sanovat "Eroatte liian helpolla, puhukaa, tehkää jotain suhteen eteen". Voihan kakkakikkare, nääs ja yhden kerran! Vaikka tekisi mitä, niin yksin ei voi suhdetta kasassa pitää. Siinä on muiden vähän paha tulla jeesustelemaan, että pitäisi pysyä yhdessä...Vielä arrgghhh...!

    Tää nyt meni aika kauas varsinaisesta aiheesta eli sijoittamisesta. Mutta jotain aasinsiltaa kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönsyily on toinen nimeni, joten no worries aihepiirin ulkopuolelta kommentoinnista :) Ihmisistä - edes itsestään - ei aina oikeasti tiedä 100 %:sti kenestäkään. Enkä kannata ulkopuolisten syyttelyä vääristä valinnoista tai ajattelemattomista virheistä. Kun ei siitä, mitä siellä parisuhteessa oikeasti tapahtuu, tiedä kukaan muu kuin ne osalliset itse. Siksi on oikeasti paha kenenkään kommentoida mitään toisten suhteista, saati syytellä.

      Parisuhteeseen tosiaan tarvitaan aina kaksi, jos toinen on jatkuvasti kuin märkä lapanen, ei suhde vaan toimi. Ehkä se toimii jonkun toisen kanssa paremmin - kuka tietää. Mä ainakin luulen, että mun exät on paljon onnellisempia niiden uusissa parisuhteissa kuin mitä ne oli mun kanssa. Kaikki puolikkaat kun ei aina sovi yhteen, eikä sitä välttämättä hokaa ihan heti.

      Poista
    2. Tämän anonyymin kanssa täysin samaa mieltä, itse(kin) erotilanteessa olevana. Kaikki on jotenkin selkeämpää siihen asti kun ei ole lapsia. Eikä merkittävää omaisuutta kuten taloa tai mökkiä. Kotiin tai kotipaikkaan liittyvää tunnesidettä ei pitäisi vähätellä, vaikka ulkopuoliset niin tekevätkin. On hirveän kova paikka joutua myymään perheen rakkaudella hoidettu koti, koska ei ole varaa pitää sitä. Siinä myy samalla kaikki ne unelmat omasta ja lasten tulevaisuudesta.

      Me emme koskaan menneet naimisiin. Se ei tuntunut tarpeelliselta, kun oli kuitenkin keskinäiset testamentit. Lapsen myötä oli tarkoitus hoitaa tämä virallinen osuus kuntoon, mutta ongelmat alkoivatkin juuri sopivasti samaan aikaan. En sinänsä kadu sitä, mutta helpompaahan se olisi, ihan järjettömän paljon helpompaa jos omaisuus menisi erossa tasan eikä sen mukaan mitä papereissa lukee.

      Poista
  8. Noista alekoodeista: kokeilin tuota ykköskoodia saadakseni ilmaisen artikkelin mutta sivu sanoi että se "on jo käytetty" vaikka vasta nyt rekisteröidyin Elisan palveluun! Sama sattui Kemppari-Nooran koodilla. Onko tässä joku viimeinen käyttöpäivä vai mikä meni vikaan? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi pentele, laitan kyselyä Elisalle. Koodien piti olla voimassa elokuun loppuun asti. Pahuspahuspahus, mä infoan teitä pian!!

      Poista
  9. Ja siis kokeilithan tuota koodia satu2, se on siis se, joka oikeuttaa 10 prossan aleen ostoksista. Satu1 koodin on ilmaisen Long Play -artikkelin lataamista varten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu2-koodi toimii mutta koska halusin vain ladata uusimman Long Play -artikkelin kokeilin satu1-koodia ja silloin se sanoi että se "on jo käytetty". Eihän 4 euroa artikkelista nyt paha ole ja aiemminkin olen niitä jo ostellut mutta jos kerran koodia tarjotaan niin toki pitää kokeilla ;) Uusimman artikkelin nimi oli niin vetävä (ja aihekin toki kiinnostava), Mikkelin kikkeli, että pitää päästä lukemaan. Tajusin muuten vasta hävettävän myöhään ettei tuolla ole mitään tekemistä Mikkelin kaupungin kanssa vaan kyseessä on tanskalainen miehen nimi Mikkel :D

      Poista
    2. Kysäisen tota LP-koodiasiaa Elisasta, palaan pian! Long Play -koodi toimii siis vain viiteen ekaan LP-artikkeliin (ei näihin kahteen uusimpaan, esimerkiks siihen ihanaan kikkeliartikkeliin, jota en ole vielä ehtinyt otsaa itselleni)

      Poista
    3. moro, elisalta kerrottiin, että koodi satu1 pitäisi toimia (pitää vaan muistaa kirjoittaa pienellä alkukirjaimella ja pienin kirjaimin, eli on kokoherkkää tyyppiä ü). koodilla satu1 siis maksuton LP-artikkeli numeroista 1-5 ja alekoodilla satu2 -10 prossaa hinnasta.

      Poista
    4. Asia selva, ongelma oli siis tuo kikkeliartikkeli eika koodi :) Luetaampas sitten vaikka Himasesta ensin!

      Poista
    5. Se Himasen artikkeli on muuten ihan sikahyvä!!

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa! Kerrottakoon muuten tässä yhteydessä, että rupesimme miehen kanssa muutama vuosi sitten osakesijoittajiksi. Pienillä, ehkä jopa vähäpätöisillä summilla näin alkuunsa. Koska halusin (halusimme) osakesäästöt molempien nimiin, vietimme pankissa aikaa 45 minuuttia usean eri virkailijan kanssa keskustellen, että mites homma nyt oikein onnistuisi. Hämmästyttävintä kaikissa virkailijoiden kanssa käymissämme keskusteluissa oli se, että he eivät olleet _koskaan_ aikaisemmin törmänneet vastaavaan: että aviopari haluaisi osakesijoitukset yhteiseksi omaisuudeksi ja varallisuudeksi. Sijoittamillamme summilla ei ole järkevää pistää osakeostoksia puoliksi ja perustaa molemmille arvo-osuustiliä, kun siinäpä maksat sitten tuplamaksut. No, lopultahan selvisi, että homma ei edes onnistu verotuksellisista tjsp. syistä. Mä olin vähän, että hä? Että onko Suomen yksityistalouksien osakesäästöt aina ja joka perheessä miesten nimissä (en oikein usko, että kovin paljon on niitä perheitä, joissa ne on naisen nimissä ja miehellä ei mitään)?

    Olisi muuten kiva tietää onko kirjassa tähän dilemmaan joku ratkaisu tai onko joku muu keksinyt jotain. Me tultiin siihen lopputulemaan, että pitää tehdä avioehto, jossa homma on auki avattuna. Eli että avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä tjsp. Mut tää on vähän jäänyt. On ollut siitä lähtien to do -listalla. Kun, itse asiassa, emme ole saaneet toistaiseksi edes selvitettyä että _missä ja miten_ se avioehto edes laaditaan. Ja mitä sekin homma maksaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa tosiaan jännää, että yhteisomistus ei onnistu. Voihan asunnon, kiinteistön ja vaikka kultaakin ostaa yhteisiin nimiin. Miksi ei arvopapereita? Jotta voi omistaa arvopapereita yhdessä, pitäisi siis perustaa oma yhtiö, jonka toimialaa olisi sijoittaminen. Järjetöntä. Mut onneksi tuo avioehto ei näytä oleva niin kallis projekti (kiitos LaKanille linkeistä!)

      Poista
    2. Tuosta uusimmasta kommentista johtuen aloin ajatella asiaa uudestaan; jos te ootte avioliitossa, niin silloinhan erotilanteessa myös noi osakeomistukset katsotaan yhteiseksi omaisuudeksi.

      Poista
    3. No niin mäkin. Mut miksei ne siellä pankissa tienneet tästä mitään / osanneet sanoa mitään järkevää? Kyl mä haluan tän silti joltain oikeusoppineelta vielä selvittää. Vai onko ne "mies vei kaiken - mulle jäi käteen märkä rätti" -tarinat niitä, joissa parilla on ollut avioehto ja se vaimoparka ei ole välttis edes oikein tiennyt mitä on aikanaan tullut allekirjoitettua?

      Poista
  11. http://www.maistraatti.fi/avioehtosopimus

    http://www.maistraatti.fi/fi/hinnasto/

    Dokarin voi siis kirjoittaa itsekin, pituuttahan sillä ei ole välttämättä ole paljon, kunhan muotomääräykset täyttyvät (allekirjoitukset, toditajien allekirjoitukset). Rekisteröintimaksu on 55 euroa.

    VastaaPoista
  12. Tuo on todellakin hyvä kirja. Herää kysymys, millä mallilla ovat omat osakehankintani, joita suunnittelin tuota kirjaa lukiessa. Mahtoivatko ne hiipua jossain talvihaalariostoksilla...? :)

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) No nyt ois hyvä heti ostaa osakkeita, kun on taloudessa hiljaista ja osa osakkeista on alihinnoiteltuja.

      Poista
  13. Mä olen ihmetellyt (ja edelleen jatkan ihmettelyä) että lähipiirin (fiksut, koulutetut) naiset, kituuttavat hoitovapaalla ollessaan ja käyttävät säästöjään, kun mies "ystävällisesti" osallistuu enemmän lainanhoitoon (tjsp) ja ostelee ylijäävällä palkalla kivaa elektroniikkaa. Tai vastaavasti se, että mies hoitaa lainanlyhennykset ja naisen tulot menevät arjen pyöritykseen ja ruokakauppaan. Siis vaikka ero voi olla käytännössä nimellinen (ts. allakuvatussa meidän systeemissä lopputulos voi olla sama, niin vastustan ajatusta että mies lyhentää lainaa ts. saa vastiketta rahoilleen kiinteän omaisuuden muodossa ja naiselle jää ne vk-haalarit), niin itse en moiseen suostuisi. Meillä laina lyhentyy 50/50 (koska otettu samassa suhteessa) ja samaten ruokaostokset, lapsen kulut jne. yhteiset maksetaan 50/50 (meillä siis silloin kun molemmat ovat töissä on yhtä suuri palkka). Perhevapailla (ts. kun toisen tulot ovat lapsen hoidon vuoksi pienemmät) kaikki tulot lasketaan yhteen, yhteiset menot poistetaan ja loput jaetaan tasan mulle ja miehelle (ts. enemmän tienaava kompensoi silloin toisen tulonmenetyksiä). Yhteisistä menoista ylijäävällä voi kumpikin tehdä mitä lystää, käytännössä se menee säästöön, kun haaveissa on isompi asunto jossain vaiheessa. Perhevapaita meillä käytti molemmat, minä jonkin verran enemmän, joten sen verran jään tässä "tappiolle" että eläkekertymäni on hieman pienempi (mutta kun kyse on muutamasta kuukaudesta, en jaksanut alkaa säätää yksityisen eläkevakuutuksen kanssa).

    Joo ja avioehtoa suosittelen kaikkia harkitsemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin mä. Harvoin niitä kaikkia mahdollisia ruokaostos- ja vaatehankintakuitteja tulee säästettyä, silloin on vaika näyttää toteen, paljonko on laittanut yhteiseen kekoon rahaa toisen lyhennellessä esim. sitä asuntolainaa.

      Onneksi et ottanut yksityistä eläkevakuutusta; IMHO ne on pankkien ja vakuutusyhtiöiden rakentamia rahastustuotteita. Enemmän tuottoa saa omille rahoilleen sijoittamalla itse (vaikka sitten vähäriskisempiin kohteisiin).

      Poista
  14. Jossain vaiheessa pystyin laittamaan sivuun ja sijoittamaan säännöllisen summan joka kuukausi, sitten...

    Iski itselle työttömyys ja vielä useampaan kertaan peräjälkeen ja sokerina pohjalla samaan aikaan mies oli melkein 3 vuotta putkeen työttömänä.

    Samaan aikaan lapset kasvaa ja myös niiden menot, harrastuksiin, vaatteisiin jne. (3 lasta 17,13 ja 10)

    Joten sijoitustoiminta on viimeisenä 5 vuonna keskittynyt lasten harrastusten ja menojen maksamiseen, sekä siihen, että selvittiin miehen 3 vuoden työttömyyden yli menettämättä rakkaudella rakennettua taloa ja pystyttiin joten kuten pysymään hengissä... Onneksi oli noita aikasemmin tehtjä säästöjä, muuten oltais oltu jo pitkän aikaa sitten totaalisessa liemessä.

    Meinaan kyllä aloittaa taas säästämisen ja sijoittamisen, kunhan saadaan tämä meidän perheen talous jossain vaiheessa taas tasapainoon. Ei hyvältä näytä, koska itsellä uhkaa (taas) lomautus määräämättömäksi ajaksi. Onneksi miehellä on nyt just työpaikka, mutta eihän siitäkään voi varma olla kauanko se pysyy.

    Raha-asiat meillä hoidan minä, välillä raivostuttaa, kun mieskin voisi ottaa hiukan vastuuta asiasta.... Tein jopa ICE ohjeet raha-asioiden hoitamiseen, koska pelottaa, että jos mulle jotain käy, miten mies saa hoidettua ihan noi juoksevat asiat kunnolla.

    Avioehto meillä kyllä on ja omat palkkatilit, mutta rahat on käytännössä yhteisiä, laskut maksetaan yhteiseltä tililtä, ruoka ja muu kauppatavara ostetaan jomman kumman rahoilla, kummalla nyt sattuu tilillä rahaa olemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MIeti, jos et olisi aikanaan säästänyt yhtään... Mun mielestä tämä sun esimerkki kertoo just niin loistavasti sen, että puskurirahastoa on hyvä - jos vaan mitenkään mahdollista - olla ainakin jonkun verran, että pystyy selviämään hankalista elämänvaiheista ilman, että pitää puolipakolla esim. myydä asunto tai muuttaa asunnosta pienempään tai jättää laskuja rästiin. Eli silloin kun menee hyvin, pitäisi malttaa laittaa jotain sivuunkin. Mä tunnen muutamia todella kovatuloisia tyyppejä, jotka ovat ihan käsittämättömän isoissa taloudellisissa vaikeuksissa, koska tulojen kaksinkertaistuessa menojen on pitänyt kolminkertaistua hienomman auton, kalliimpien vaatteiden jne. muodossa. Siinä kun jää yksi neljän tonnin visalasku maksamatta, on kierre valmis. Tosi surullista...

      Toivottavasti lomautus jää lyhyeksi!!

      Poista
    2. Jep näin on, oli hyvä, että tuli hyvinä aikoina säästettyä edes vähän. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin pitänyt silloinkin kukkaron nyörit tiukemmalla... No kaikesta oppii eli ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. =)

      Poista
  15. Pakko kommentoida lyhyesti (ja kirjan vuosia sitten lukeneena :), että on tällainenkin tilastoharhaperhe, jossa minä, nainen, maksan, säästän ja sijoitan. Tulot on 2x puolison tulot ja silti risoo, että lasten takia kotiin jäädessä kukaan ei koskaan hämmästele, että teillähän kannattaisi tehdä toisin päin. Eli on ne tulot mitä vaan, äidin oletetaan jäävän kotiin (olin itse 1,5v, sitten puoliso vajaan vuoden ja nyt alkaa alusta toisen kanssa).

    Kyllä hymy silti hyytyy, kun maksan lainan, vastikkeet, ruoat, haalarit. Sitten kun mies kohta palaa töihin, tulee tulojakin yhteiseen kassaan, mutta nyt mennään aika lailla mun varassa.

    Eli on näitä naisia, jotka kilpailuttaa vakuutukset, säästää (omalle) arvo-osuustilille, puhelee avoimesti eroskenaariosta ja miettii rahanjakoa ääneen niin että puolisoa hirvittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niinhän se on, että äidin jääminen hoitovapaalle on paljon isää tavanomaisempaa. Tsiigasin kerran jotain Ekonomiliiton tilastoa, jonka mukaan vanhempainvapaan ottaneista ekonomeista reilusti yli 90 prossaa oli naisia... Weird. Eikä siinä kolmen vuoden kohdalla voi enää vedota edes imetykseen.

      Poista
  16. Aina vaan ivahan ihmetyttaa tama suomalainen "omat tilit ja omat menot" systeemi. Meilla on aina ollut yhteinen tili, nyt vaan viimeaikoina miehella oma kun on oma bisnes. Tilannetta on helpottanut tietysti se etta ei ole lapsia ja molemmilla suht samat tulot, minulla kylla vahan enemman. Mutta koskaan ei ole tullut tilannetta etta jompi kumpi olisi halunnut ostaa jotain tosi kallista ja toinen olisi pistanyt vastaan. Olemme siis aika saastavaisia.

    VastaaPoista
  17. Anteeksi tyhmyyteni, mutta en ymmärrä tätä avioehtoasiaa. Eikö muka ole niin, että eron sattuessa kaikki menee puoliksi? Että ei ole väliä kenen nimissä mikäkin omaisuus on, kun kaikki on sitten lopulta yhteistä?
    Olen ajatellut että avioehto on tarpeen jos haluaa esim suojata jotain perintöjä, tai ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Me kun olemme yhdessä kaiken omaisuutemme keränneet, en ole pitänyt avioehtoa tarpeellisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kässäsit ihan oikein. Siis jos on naimisissa, niin velat ja omaisuus menee puoliksi ja jompi kumpi maksaa jommalle kummalle tasinkoa. Avioehto kandee tehdä silloin, jos haluaa rajata jotain omaisuutta syystä tai toisesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos on avoliitossa, niin sopimusta ei kai enää edes kutsuta avioehdoksi, vaan se on tavallista yksityiskohtaisempi sopimus, jossa määritellään, mikä kuuluu kenellekin ja millä ehdoilla. Eli oon sitä mieltä, että avioehto on tarpeeton, jos omaisuus on kerätty yhdessä ja pari on naimisissa.

      Poista
    2. Korjaanpa sen verran, että velat ovat aina henkilökohtaisia. Avio-omaisuus menee puoliksi by default, jos avioehtoa ei ole.

      Poista
    3. Kyllä velatkin jaetaan osituksessa. Googlasin nääs, kun hetkeksi huolestuin että olenko mä nyt käsittänyt tämän ihan väärin.
      Meillä suurin osa omaisuudesta on miehen nimissä, mutta sillä ei ole väliä, kuten sanottu, koska eron sattuessa puolet on mun ;)
      T. Edellinen ano

      Poista
    4. Joo mullekin on jäänyt jostain perheoikeuden perusteista sellainen hämärä kuva, että puolisoiden velat ja varallisuus lasketaan yhteen ja se kummalle jää enemmän plussan puolelle, maksaa toiselle tasinkoa.

      Poista
  18. Meillä avioehto on kyllä sellainen, että kunkin oma omaisuus (ennen avioliittoa, liiton aikana ja esim. perintönä saatu) on kummankin omaa, yhteinen omaisuus (sitäkin on) sitten jaetaan puoliksi (esim. meillä on kummallakin oma osuutemme yhteisestä asunnostamme, jonka ostimme ennen naimisiinmenoa, eikä omistussuhde ole 50/50 joten ei kummankaan meistä mielestä reilua olisi laittaa sitä puoliksi, jos lusikat menisivät jakoon).

    VastaaPoista
  19. Vinkkinä muuten, että tuon kirjan saa nyt Akateemisen nettikaupasta alennuksella kantiskortilla, jäi hinnaksi 11,10 kun noudin suoraan paikanpäältä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?