Käännä ja arvaa

Olen pari viime vuotta huhkinut perse ruvella kasaan tutkintoa islannin kielestä Islannin yliopistossa. Enää YKSI lukukausi jäljellä. (Enkä varmasti lopeta kesken, koska tässä iässä osaa jo arvostaa sitä, kun voi viettää yhden kesäpäivän hassussa kaavussa, juoda paljon skumppaa ja kaikki tulevat onnittelemaan.) Koulun penkillä olen oppinut paitsi lisää islantia myös lisää itsestäni. Kuten sen, että minusta ei koskaan tule kääntäjää tai tulkkia. Nevörevör.

Pääsin läpi syksyn käännöskurssista. Eilen käsiini saamassa kirjallisessa palautteessa kurssin vetäjät tosin kaunein sanankääntein totesivat, että käännökseni (käänsin alun yhdestä islantilaisesta chic lit -teoksesta) oli kyllä todella hyvin kirjoitettu. Teksti on selkeää, mukaansatempaavaa, nokkelasti kirjoitettua ja pysyy tyylissään. Mutta on vain yksi ongelma: loin uuden stoorin. En malttanut pysyä uskollisena lähdetekstille. Palaute ei varsinaisesti yllättänyt. 

Mulle on sen yhdentekevää, tahraantuuko henkilön takki siksi, että hän ottaa likaisen mustan jätesäkin syliinsä oikealla vai vasemmalla kädellä. En myöskään jaksa jäädä mietimään, onko rappusten päällysmatto tehty puuvillasta eikä esimerkiksi puuvillasekoitteesta, koska sillä ei ole mitään väliä (mulle). 

No p*rkele. Hyppää!!!



Olen nollasta sataan tyyppinen ihminen. Ei ole aikaa katsella kaikkia mahdollisia yksityiskohtia jokaisesta mahdollisesta näkökulmasta. En pysty kanavoimaan energiaa pienenpieniin kokonaisuuksiin: sisälläni räjähtää, jos joudun keskittymään mikrobin kokoiseen asiaan.

Onneksi musta ei tullut aivokirurgia. Onneksi minusta ei myöskään tule virallista kääntäjää. Mutta sen pään yli vedettävän naamiaislakanan ja ne skumpat rutistan ulos putkesta, oli miten oli.

Kuva: Jack Ziegler


Tunnisteet: