Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä -lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kol...

"Menestyjä ei hölkkää"

19.11.12 Satu Kommentteja: 24

Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä-lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kolumnissaan tanskalaistutkimusta, jonka mukaan ihmisen elinikää pidentää erityisen paljon rauhallinen hölkkä - eikä esimerkiksi säännöllinen maraton-harjoittelu tai tappotahtinen body pump.
"Harvoin yritysjohtaja kerskailee lehtihaastattelussa käyvänsä pari kertaa viikossa kevyellä jolkuttelulla. Menestyjä tykittää fight clubeissa ja juoksee puolimaratonin ennen aamiaista. Sitten hän kuolee menestyksekkäästi ennen hölkkääjiä, mutta ainakin hyvässä kunnossa."
Kiitos, Rainisto! Minä nimittäin rakastan keskinkertaisuutta. Jos juoksee törkypitkiä juoksulenkkejä, ei juuri ehdi tehdä vapaa-ajalla mitään muuta. Jos haluaa olla omalla alallaan maailman paras, ei ehdi tehdä mitään muuta, kuin rehkiä sen eteen, että on maailman paras siinä yhdessä asiassa. Enkä minä ainakaan osaa valita yhtä ainoata asiaa, jonka eteen antaisin kaiken arvokkaan aikani!


En ole tarpeeksi kärsivällinen (saati lahjakas) ollakseni todella huippu yhdessä asiassa. Mutta mitäs sitten. Ihan iloisena tunnustan, että olen aika hyvä aika monessa asiassa, vaikka en huippu yhdessäkään. Se riittää mainiosti. Kauppiksen peruskursseilla opin, että ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin. Olen toteuttanut ohjetta elämäni varrella aika pedantisti: meikäläisen munakaapissa on pinossa aika monta erinäköistä koria.

Aloin hehkuttaa mikrolenkkeilyä viime vuonna. Lyhyet juoksulenkit ovat minulle hyvää terapiaa ja pitävät isoimmat jenkkakahvat poissa vyörätöltä, mutta eivät vie kuin korkeintaan kolme tuntia viikosta.  En ole maailman paras kirjoittaja, mutta tänäänkin väänsin tekstiä neljälle asiakkaalle - yhdelle professorille, pienelle mainostoimistolle, omalle design-kaupalle ja yhdelle it-yhtiölle. Ei niistä pulitzeria irtoa, mutta väliäkö sillä, jos kaikki - myös minä itse - olivat tyytyväisiä työn lopputulokseen. Harrastan keskiarvon ympärillä pyörimistä myös äitiydessä. Olen keskinkertainen äiti. Vihasin imetystä, en tehnyt soseita pakkaseen, en ole käynyt perhekerhoissa tai muskareissa eikä meillä nukuttu perhepedissä. Meillä on silti lapsen kanssa tosi fantsua, ja se näyttää diggaavan äidistään. En aina lue tenttikirjoja kokonaan, vaan välillä selaan vain prologin, tiivistelmän, takakannen ja katson netistä keskeisimmät ajatussisällöt. Toimii. Silläkin pääsee (joskus) tenteistä läpi ja oppii (ainakin melkein) oleellisimman.

Nostanpa siis maljan keskinkertaisuudelle! Ja sille, että typerät harrastukset, työtehtävät ja ihmissuhteet voi jättää myös kesken. Ole itsellesi kohtuullinen.

24 kommenttia:

  1. Tämä oli parhaita kirjoituksia joita ikinä olen lukenut ja minä sentään luen aina....Kiitos, että laitoit tiedon meidän muidenkin nähtäville ja referoit sen juuri sopivan mittaiseksi ja muotoiseksi. Keskinkertaisuus kunniaan, kannatan myös minä! Ainoa asia jota kritisoin Satu, olet lapsellesi maailman paras äiti, et keskinkertainen, muista se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Joo hänelle olen varmasti ihan suber, onneksi ei ole kovin suurta vertailuryhmää ; )

      Poista
  2. Keskinkertaisuus ja itselleen armollisuus kunniaan !
    Kyllä äitinä oleminen ja perheen pyörittäminen aina vaatii kompromisseja. Sitäpaitsi, jokaisella on mielestäni oikeus toteuttaa omaa äitiyttään omalla tavallaan, ilman että siihen on kenelläkään oikeutta ryhtyä tuomitsemaan.
    Mulla nousee aina vastarinta kun joku johtaja puhuu juoksemisesta varsinkin aamuvarhaisella. Kerran olen jopa kuullut lauseen " Nousen aamulla klo 4.30 käyn 10 km lenkillä, olne töissä viimeisttä klo 6.30. Töissä sitten klo 22 asti, jonka jälkeen nukkumaan" ja sama seuraavana päivänä.... ei tohon muuta voi sanoa kuin "Get a life"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mä olin noita "aamukuudelta lenkille" tyyppejä vielä 10 v sitten. Nykyään ihan mielellään nukun tohon aikaan :)

      Poista
  3. Juuri noin. Oon jo kauan sitten tullut siihen tulokseen, että kokonaisuuden kannalta 8 on parempi kuin 10, lähes aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin, jos haluaa ehtiä tehdä monenlaista, ei voi mitenkään keskittyä yhteen asiaan täysillä. Ei kaikkien tarvitse olla superasiantuntijoita. Myös meitä laaja-alaisia säätäjiä tarvitaan ;)

      Poista
  4. Minun koko elämäni vaatii kompromisseja vaikka en ole edes äiti. RRRakastan keskinkertaisuutta, koska sillä tavalla voin jakaa energiani ja innostukseni useammalle osa-alueelle ja eritoten löhöilylle!
    Olen ihminen, joka ei ole koskaan saanut kymppejä, ei ole koskaan voittanut, ei tee käsitöistä huippusiistejä, ei stressaa töistä eikä ihmissuhteista. Koirakin on koulutettu vaikka se ei ihan aina tottelekaan ekalla käskyllä. Mutta mulla on elämä!

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtava juttu! Itse olen erittäin keskinkertainen ja joskus se nyppi. Nykyään osaan olla armollinen itselleni ja hyödyntää taitojani osata "kaikkea" hieman, mutten mitään kunnolla ;) Täydellisyydentavoittelu tuo vaan börniksen ja anoreksian. On hirveen kiva olla kasipuolen tyttö, ei tuu ressiä kun ei kuitenkaan ole paras ja tietää sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasi puol on uusi kiitettävä!

      Poista
  6. Hyvin kiteytetty, allekirjoitan! Stressin merkityksestä ennenaikaisena hautausurakoitsijana on myös puhuttu paljon, ja vähempään tyytyminen lienee yksi väylä stressittömämpään elämään. Jäin kuitenkin miettimään, missä menee alisuoriutumisen ja/tai lusmuilun raja, ja missä määrin riman alentaminen ja mukavuusalueella pysyttely ajaa lusmuiluun silloinkin, kun ei oikeasti olisi lusmun paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lusmuilua mä en kestä - en itsessäni enkä lähipiirissä. Downshiftaus...boooring. Mun keskinkertaisuudessa idea onkin juuri se, että haluan ja pystyn tehdä monia asioita keskinkertaisesti, kun en jää hankaamaan kaikkia asioita ihan täydellisyyteen asti. Sopii mun laaja-alaiselle (lue; suurpiirteiselle) luonteelleni.

      Poista
  7. Upeasti sanottu ♥ Kiitos ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että muutkin ovat viehtyneet näihin itseäni kovasti miellyttäneisiin keskinkertaisiin ajatuksiin :)

      Poista
  8. Tässä on kyllä pointtia. Mä joudun kamppailemaan keskinkertaisuuden kanssa. Ennen olin himosuorittaja opiskelussa ja urheilussa ja jouduin siitä maksamaan rankasti. Sit tajusin himmata ja pyrkiä esim. töissä tasolle, jonka voin ylläpitää pitkään, ilman että laitan "kaikki paukut" johonkin yhteen asiaan.

    Ongelmana on vaan se, että oon aiemmin ajatellut keskinkertaisen olevan tylsää ja nyt kun koitan varjella itseäni liialta tilttaamiselta, tunnen välillä olevani lusmu. Mutta ehkä juuri tuo ajatus siitä, että "kasipuolen" suorituksella riittää aikaa ja energiaa useampiin juttuihin, on se sopiva täky mullekin.

    Italiantunnilta muistan sanonnan: Il meglio è nemico del bene eli paras on hyvän vihollinen. Näinpä.

    -Minna Uu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo italialainen sanonta osuu niin asian ytimeen. Kiitos, kun jaoit sen!!

      Poista
  9. Tulipa tästä tekstistä hyvä mieli! Itsekin kun on varsin keskinkertainen, välillä jopa sen alapuolella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on tosi kiva kuulla., Niin minullekin - varsinkin kun luen näitä kaikkia maailman ihanimpia kommentteja.

      Poista
  10. Mulle tuli melkein itku kun luin tän. Vähän niinkuin synninpäästö. Itse en ole tosiaan koskaan onnistunut olemaan paras oikein missään, ajoittaisesta raivokkaasta yrittämisestä huolimatta. Hyväkin on usein liian paljon, joten taidan antaa itselleni armon ja tyytyä vihdoin keskinkertaiseen. Koska sekin on ihan hyvä. Tarpeeksi, ainakin minulle.

    Terveisin, keskimittainen, keski-ikäinen, keski(no okei, hieman yli-)painoinen äiti keskinkertaisessa duunissa, keskeltä Vantaata. Mutta keskustapuoluetta en äänestä. Joku raja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja mulle melkein, kun luin tämän sinun kommenttisi; mahtavaa kun kirjoitit. ihana sinä!
      joo en mäkään äänestäs keskustaa. no kerran äänestin kunnallisvaaleissa, kun oli tuttu ehdokas. ;-)

      Poista

Mitä tuumaat?