Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen nykytarjontaan, pitää keksiä itse uusi juttu. Niinpä mä aloitan nyt uuden trendin. Nimittäi...

Mikrojuoksulenkkeily - seuraava liikuntatrendi

30.11.11 Satu Kommentteja: 11

Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole tyytyväinen nykytarjontaan, pitää keksiä itse uusi juttu. Niinpä mä aloitan nyt uuden trendin. Nimittäin mikrolyhyet juoksulenkit. Maratonit ovat niin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä. Pitkänmatkan juoksija saa nestehukan ja pyörtyy. Mikrojuoksulenkillä nauttii ja pystyy keskittymään ympäristöön.

Tässä on takana tarina. Mä nimittäin rakastin urheilua. Punttisaleja, jumppaa, spinning-tunteja, uintireissuja, ratsastamista, voimajoogaa, thai-nyrkkeilyä, tai-chitä. You name it, I have tried it. Mulle oli todella vaikeaa luopua hikiurheilusta paksuillessani ja ipanan ensimmäisinä kuukausina. Kyllä se kymmenen kiloa läskiä perseessä ahdisti ihan tarpeeksi, mutta vielä enemmän otsasuonta tykytytti se, että ei saanut enää hikoilla itseään tasapainoon. Kun ei urheile, pää on tukossa, naamaan tunkee finnejä ja sytytyslanka on todella lyhyt.

Ipana ei ruokailusyistä ole vaatinut meitsin läsnäoloa puolen tunnin välein enää pitkään aikaan. Nykymenoa tahdittaakin päiväkoti. Skidi kasiksi päiväkotiin, sitten töihin/luennolle/töihin/apua ja kello on puoli neljä. Skidi hoidosta, kotiin laittamaan ruokaa, pesulle, yöpuku päälle ja nukkumaan, siivotaan keittiö, luetaan aamun lehti. Se ilta onkin sitten siinä. Ysin jälkeen ei ehdi enää pakata treenikassia, mennä jumppaan/joogaan/seinäkiipeilemään, käydä suihkussa ja tulla kotiin.

Puhki juostu.
Ainut urheilulaji, johon mulla enää on minuutteja, on juoksu. Tuo entinen inhokkiliikuntamuotoni. Lenkkarit jalkaan, heijastin hihaan ja perse hyllymään lenkkipolulle 40 minuutiksi. Se on tarkalleen ottaen 5 kilometriä eikä metriäkään enempää. Tuon mikron kun vetäisee 2-3 kertaa viikossa, mahdun noin suunilleen vanhoihin vaatteisiini eikä vanne pään ympärillä pääse kiristymään liikaa. Ja kun kohdalle osuu rosvosektori, sellainen oikein kunnon säätöpäivä, lenkin pituus jää 2,5 kilometriin.

Mikrojuoksua voi tehdä milloin vain: aamulla ennen lapsen heräämistä, ruokatunnilla (ja ehtii vielä lounaallekin), Salkkareiden ja puoli yhdeksän uutisten välissä. Asuinpaikasta riippuen mikrojuoksu voi viedä vaikka luolaan. Tai sitten R-kioskille.

For real: kenellä on aikaa treenata maratonille? Sinkuilla. Miehillä. Naisilla, joiden skidit käy koulua. Pienten lasten mutseilla, joilla on taikasauva ajanhallintatyökaluna. Sellaista sauvaa multa ei valitettavasti löydy. Joten mä aion tästä eteenpäin ja hyvällä omallatunnolla suosia vain mikrojuoksulenkkejä. Sitä paitsi pian ei tarvitse nolostella maratonille treenavien  seurassa, kun vertaillaan juoksulenkkien pituuksia.  Mikrojuoksu on nimittäin aivan pian todella trendikästä.

11 kommenttia:

  1. Ihanaa, miä oon sitten niiiiin trendikäs kohta kanssa!

    VastaaPoista
  2. Kahdessa kulttuurissa12/01/2011 7:22 ap.

    Luin just vanhasta Me Naiset -lehdestä Mona-Lisa Malvalehdosta, eli tää SM (ehkä myös MM)-taso hiihtäjästä, jolla on about vuoden ikäinen lapsi. Mona-Lisa lisäksi soittaa lähes ammatikseen haitaria ja opiskelee Sibelius-Akatemiassa. Mua rupes hengästyttämään jo pelkästään se jutun lukeminen. "Aamuisin puolen tunnin rullahiihtolenkki, päivällä haitarin revittelyä, illalla venyttely..." Mua jotenkin ottaa päähän noi ehtivät ihmiset. Mona-Lisa ei käy töissä, mutta silti.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut sulle, että olet onnistunut noi lenkit ujuttamaan päivääsi - mä oon yrittänyt, mutta ei onnistu edes mikrojuoksulenkkeily. Syy ei tietenkään ole minussa vaan koirassa - sekin pitää lenkkeilyttää ja sen kanssa ei voi juosta. Hikiurheilua täälläkin kaivattaisiin - viime syksynä kävin lähikoulun zumbassa (ainoa mikä löytyi 15 minuutin siirtymän päästä kotoa). Hei, kelle ne kuntoklubien jäsenyydet ja jumpat on?! Ei mulla ole aikaa siirtyä melkein tuntia suuntaansa, jotta voin hikoilla tunnin. Enkä kyllä edes halua siitä riemusta maksaa sitä mitä siitä joutuisi maksamaan.

    VastaaPoista
  4. I hear you! Tää on niin munkin juttu - mikrolenkkeily - en ole ikinä ollutkaan trendin harjalla missään, mutta nyt on mahtavaa olla trendin yksi luojista :)

    VastaaPoista
  5. salamatkustaja12/01/2011 2:18 ip.

    Hoo, joo punttisalit ja niiden 150 kuukauden irtisanomisajat...huoh. Mä uskon, että pian alkaa tulla sellaisia kuntoklubeja, jotka tavoittelevat asiakkaiksi kymppikorttilaisia, sellaisia jotka voivat käydä kun ehtivät.
    Koirat on hyvä juttu, ne pakotta ulos. Ja onhan kävelykin liikuntaa - jos haluaa kävelyyn vähän ekstraa, niin teippaa sellaiset kilon tarrapainot nilkkoihin. Toimii :)

    Kahdessa kulttuurissa, joo jotkut ehtii... Mutta jos mulla olisi joka päivä 8 h lisää vapaa-aikaa (=ei töitä), saattaisi ehtiä sinne maratonillekin. Jos viittisi.

    Elli&Hanna, joo tästä lajista puhutaan vielä ;)

    VastaaPoista
  6. hoo! Juuri näin! Jos haluat välttää hikiliikuntaa hanki koira joka vaatii paljon liikuntaa, mutta inhoaa lenkkeilyä (siis oikeasti: vapaana metsässä se kirmailee kuin aropupu, narun päässä lenkkeillen sitä saa raahata perässä). Lapsi auttaa kanssa, varsinkin siinä vaiheessa kun se haluaa kävellä "ite" eikä siis tosiaan viihdy juoksurattaissa (nähkää mielessänne: rattaissa huutava uhmis ja perässä raahattava koira! Lenkkeile siinä sitten.). Ja lisäksi siis se työ+päiväkoti+jne-kombo...

    Oma lajini onkin siis kävely. Ei muuten laihduta.

    VastaaPoista
  7. tata: ah mitä ilon tunnetta tuottaa, että jollain on samat ongelmat. :) Mulla ihan oikeasti väheni liikunta, kun hommasin koiran, vaikka senkin kanssa pitää ulkoilla 3-4 h/pvä (tämä tosin jaetaan miehen kanssa). Meidän koira kyllä pitää lenkkeilystä, mutta ei se kävely tosiaan sykettä nosta eikä todellakaan laihduta, ei!

    Mut hei, mulla on ainakin tilanne silti se, että jaksan kävellä noin niinkuin loputtomasti. Että kai tässä jotain peruskuntoa silti ylläpidetään.

    Meillä ei lapsi vielä onneksi ole uhmaiässä, mutta näen itseni kyllä tilanteessa, jossa lapsi pistää ranttaliksi ja kun siinä hässäkässä remmi irtoaa, niin koira bongaa jonkun rusakon puskista ja kirmaa... niin... ties minne!

    VastaaPoista
  8. salamatkustaja12/01/2011 9:49 ip.

    Hehe, toi kuvailemasi on kaukana rauhallisesta "tahdon omaa aikaa" -lenkistä. Mä oon joskus kokeillut niitä nilkkapainoja kävelylenkeillä; vahvistivat jalkalihaksia. Mutta laihtumisesta en osaa sanoo...

    VastaaPoista
  9. salamatkustaja12/01/2011 9:50 ip.

    Lopputuloksena saat superkunnon kun juokset kolmenkymmenen kilsan lenkin koiran ja lapsen perässä. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, niin saat vielä rusakkopaistin kaupan päälle :)

    VastaaPoista
  10. Niin joo, totta. Lapsen saan varmaan aikaisemmin kiinni, joten voin nostaa sen hartioille. Siinä kohtaa voinee jo heittä ne ehdottamasi nilkkapainot pois menoa turhaan hidastamasa? ;)

    VastaaPoista
  11. Niin ja jos koiran köyttää nilkkaan kiinni niin siinä on jo (meidän tapauksessa) 19 kilon nilkkapaino!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?