Podcast-suosikkini: alkoholismi itketti, luterilaisuus nauratti

Oletteko kuunnelleet Auta Antti -podcastia? Minä huomasin tällä viikolla, että toisen kauden jaksoista osa oli jäänyt kuuntelematta.

Vietän tällä hetkellä yksinäistä home-away-from-home työviikkoa Reykjavikissa anopin kodissa asuen ja anopin autolla ajellen. Anoppi itse on sillä välin meillä kotona hoitamassa lapsia. Nyt kun on harvinaisen paljon hiljaista tilaa ympärillä, tekee mieli täyttää se jollain, millä en ole aikaisemmin ehtinyt.


Kaikkien hiljaisten ja toimeettomien hetkien aikana olen kuunnellut kaikki aikanaan kuuntelematta jääneet Auta Antti! -jaksot.

Ja tuumin tässä, että ei ole mikään ihme, että siitä tuli niin todella suosittu. Olisi ollut ihme, jos ei olisi tullut.

Suosittu mediahenkilö ja näyttelijä newyorkilaisessa ruokakomerossa puhumassa hammasharjoista ja kuolemasta. Taustalla kuuluu putkien lorinaa, koska naapuri käy välillä pissalla. Vai olikohan se suihkussa.

Vaikuttaa niin aidolta, että se kuulostaa jo käsikirjoitetulta. Mutta sitähän se onkin. Perusteellinen valmistautuminen näkyy lopputuloksessa. Ei soljuvan oloista yksinpuhelua saa aikaan laittamalla mikin päälle ja puhumalla "jotain asiaa" ja lisäämällä siihen "lennosta pari  Rosson-rentoa yksityiskohtaa".

Minua tässä podcastissa kiehtoo eniten se vilpittömyys ja uteliaisuus käännellä auki asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä. Minitarinat, esimerkit ja polveilevat pohdinnat auttavat ymmärtämään tätä kaikkea "jatkuvasti muuttuvaa, epävarmaa paskaa nimeltä elämä".

Tämä on ensimmäinen podcast, jota kuunnellessa minulle tulee olo, että seuraisin kahden hyvän ystäväni jutustelua vierestä. Toinen heittää pallon, toinen ottaa sen kiinni. Toinen kysyy, ja toinen sitten vastaa. Kun Antti Holma vastaa lukijoiden kysymyksiin, hän vastatessaan luo myös kysyjän.

Podcastin kuuntelijana saan nauttia kuulemastani ja osallistua kuuntelemalla, mutta minun itse ei tarvitse sanoa mitään. Mihinkään. Eikä minun ole pakko harmistua yhtään mistään tai uskoa yhtään mitään, koska "...kaikkia vinkkejä mitä tässä ohjelmassa annetaan, saa käyttää vain omalla vastuulla, sillä vinkkien antaja eli Meikä Murhaaja ei ole minkään alan ammattilainen."



Jutut vain naurattavat ja itkettävät. Räkätän ja nyyhkin sitä, että näen jutuissa itseni. Kuuntelen juttuja muista, mutta näen itseni mokailemassa, stressipeikkona sykkyrällä työtuolin reunalla, keräilemässä omia vaatteitani yllättävistä paikoista ja pohtimassa sitä, onko järkeä pohtia enää yhtään enempää mitään.

Suosikkijaksojani ovat kaikki. Eniten vollotin juomista käsittelevän jakson parissa (ylhäällä linkkaamani Miesjakso). Jaksoa kuunnellessa taisin ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärtää vähän siitä, mitä alkoholismi on. Se herkisti.

Suurin käkätyskohtaus lenkkipolulla tuli muistaakseni silloin kun luureissa soi jakso, jossa selitettiin maailmanuskontojen olemassaolo, ja jakso, jossa avattiin luterilaisen kirkon silver-taso (alla oleva Menneisyys ja nykyisyys).



Tätä podcastia on niin kiva kuunnella, että minua ei ole sekuntin siivuakaan harmittanut se, että miksi minä en voinut keksiä tehdä tällaista sisältöä itse. (Koska jos nyt ihan rehellinen olen, niin näin media-alan sekatyöläisenä tämä ajatushan hipaisee mieltäni joka kerta, kun luen jonkun tosi hyvän kirjan, hyvin rakennetun kaupallisen blogiyhteistyöpostauksen, kouluttavan lehtijutun tai kekseliään IG-postauksen. Tietynlainen ammattisairaus tämmöinen varjovertailu.). Tämä podcast on niin hyvä, että minä olen kiitollinen siitä, että saan ihan vain nauttia kuuntelemalla sitä.

Onko täällä vielä joku, joka ei ole kuunnellut? Joka joka ei tykännyt? Sinä joka tykkäsit, mikä oli suosikkijaksosi?


Tunnisteet: