Oletteko kuunnelleet Auta Antti -podcastia? Minä huomasin tällä viikolla, että toisen kauden jaksoista osa oli jäänyt kuuntelematta. Viet...

Podcast-suosikkini: alkoholismi itketti, luterilaisuus nauratti

13.9.19 Satu Kommentteja: 6

Oletteko kuunnelleet Auta Antti -podcastia? Minä huomasin tällä viikolla, että toisen kauden jaksoista osa oli jäänyt kuuntelematta.

Vietän tällä hetkellä yksinäistä home-away-from-home työviikkoa Reykjavikissa anopin kodissa asuen ja anopin autolla ajellen. Anoppi itse on sillä välin meillä kotona hoitamassa lapsia. Nyt kun on harvinaisen paljon hiljaista tilaa ympärillä, tekee mieli täyttää se jollain, millä en ole aikaisemmin ehtinyt.


Kaikkien hiljaisten ja toimeettomien hetkien aikana olen kuunnellut kaikki aikanaan kuuntelematta jääneet Auta Antti! -jaksot.

Ja tuumin tässä, että ei ole mikään ihme, että siitä tuli niin todella suosittu. Olisi ollut ihme, jos ei olisi tullut.

Suosittu mediahenkilö ja näyttelijä newyorkilaisessa ruokakomerossa puhumassa hammasharjoista ja kuolemasta. Taustalla kuuluu putkien lorinaa, koska naapuri käy välillä pissalla. Vai olikohan se suihkussa.

Vaikuttaa niin aidolta, että se kuulostaa jo käsikirjoitetulta. Mutta sitähän se onkin. Perusteellinen valmistautuminen näkyy lopputuloksessa. Ei soljuvan oloista yksinpuhelua saa aikaan laittamalla mikin päälle ja puhumalla "jotain asiaa" ja lisäämällä siihen "lennosta pari  Rosson-rentoa yksityiskohtaa".

Minua tässä podcastissa kiehtoo eniten se vilpittömyys ja uteliaisuus käännellä auki asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä. Minitarinat, esimerkit ja polveilevat pohdinnat auttavat ymmärtämään tätä kaikkea "jatkuvasti muuttuvaa, epävarmaa paskaa nimeltä elämä".

Tämä on ensimmäinen podcast, jota kuunnellessa minulle tulee olo, että seuraisin kahden hyvän ystäväni jutustelua vierestä. Toinen heittää pallon, toinen ottaa sen kiinni. Toinen kysyy, ja toinen sitten vastaa. Kun Antti Holma vastaa lukijoiden kysymyksiin, hän vastatessaan luo myös kysyjän.

Podcastin kuuntelijana saan nauttia kuulemastani ja osallistua kuuntelemalla, mutta minun itse ei tarvitse sanoa mitään. Mihinkään. Eikä minun ole pakko harmistua yhtään mistään tai uskoa yhtään mitään, koska "...kaikkia vinkkejä mitä tässä ohjelmassa annetaan, saa käyttää vain omalla vastuulla, sillä vinkkien antaja eli Meikä Murhaaja ei ole minkään alan ammattilainen."



Jutut vain naurattavat ja itkettävät. Räkätän ja nyyhkin sitä, että näen jutuissa itseni. Kuuntelen juttuja muista, mutta näen itseni mokailemassa, stressipeikkona sykkyrällä työtuolin reunalla, keräilemässä omia vaatteitani yllättävistä paikoista ja pohtimassa sitä, onko järkeä pohtia enää yhtään enempää mitään.

Suosikkijaksojani ovat kaikki. Eniten vollotin juomista käsittelevän jakson parissa (ylhäällä linkkaamani Miesjakso). Jaksoa kuunnellessa taisin ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärtää vähän siitä, mitä alkoholismi on. Se herkisti.

Suurin käkätyskohtaus lenkkipolulla tuli muistaakseni silloin kun luureissa soi jakso, jossa selitettiin maailmanuskontojen olemassaolo, ja jakso, jossa avattiin luterilaisen kirkon silver-taso (alla oleva Menneisyys ja nykyisyys).



Tätä podcastia on niin kiva kuunnella, että minua ei ole sekuntin siivuakaan harmittanut se, että miksi minä en voinut keksiä tehdä tällaista sisältöä itse. (Koska jos nyt ihan rehellinen olen, niin näin media-alan sekatyöläisenä tämä ajatushan hipaisee mieltäni joka kerta, kun luen jonkun tosi hyvän kirjan, hyvin rakennetun kaupallisen blogiyhteistyöpostauksen, kouluttavan lehtijutun tai kekseliään IG-postauksen. Tietynlainen ammattisairaus tämmöinen varjovertailu.). Tämä podcast on niin hyvä, että minä olen kiitollinen siitä, että saan ihan vain nauttia kuuntelemalla sitä.

Onko täällä vielä joku, joka ei ole kuunnellut? Joka joka ei tykännyt? Sinä joka tykkäsit, mikä oli suosikkijaksosi?


6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Palautin edellisviikolla seuraavan Unelmahommissa-kirjan käsiksen. Nimikin saatiin jo päätettyä. Ja sehän on: Unelmaduunarin tilipäivä – 8...

Ole kiva - menestys on mukavuuden jälkituote

9.9.19 Satu Kommentteja: 2

Palautin edellisviikolla seuraavan Unelmahommissa-kirjan käsiksen. Nimikin saatiin jo päätettyä. Ja sehän on: Unelmaduunarin tilipäivä – 8 askelta, joiden jälkeen tienaat tarpeeksi.

Viimeinen luku, jota viimeistelin, muodostui itselleni kaikkein henkilökohtaisimmaksi. Käsittelin siinä muun muassa ihmisten kivoutta ja sitä, miksi kannattaa olla hyvis.


Kiitos kaikesta Hanne, Maiju ja Laura!

Kässärin alkuvaiheessa innostuin eniten konkreettisista hinnoitteluvinkeistä, jeesistä tarjousten tekemiseen, tuesta palkka- ja palkkioneuvotteluihin sekä siitä, että sain kannustaa miettimään, miten samalla tuotteella tai palvelulla voisi tehdä hieman enemmän massia ilman suunnatonta lisävaivaa.

Rahahommat sytyttivät ja sytyttävät edelleen, mutta sitten se hyvistelyn leipominen kuitenkin aiheutti isoimman roihun. Massiasioista tuli paljon enemmän sivuja, mutta ne kivoutta käsittelevät tekstit tuntuivat itselle silti painavemmilta. Enpä malta odottaa että kirja ilmestyy ja saan kuulla, mitä te ja kaikki muut kirjasta ajattelevat. Mikä oli hyödyllisintä, mikä ilostutti ja mikä sai ehkä ajattelemaan ja toimimaan toisin? Vai oliko se vain boooooring. (Paitsi että ei ole vaihtoehto tuo viimeinen.)

Hyvistelyn henkilökohtaisuus saattaa johtua tehtävistä, joita suunnittelin luvun loppuun. Innostuin yhdestä kohdasta ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta niin paljon, että raotan sitä pikkuisen jo nyt.

Yksi monien tehtävien alakohdista oli näinkin yksinkertainen:

Mieti, mitkä asiat tekevät sinusta itsestäsi mukavan ihmisen. Pyydä muutamaa luottoystävääsi kertomaan vähintään kolme ominaisuuttasi, joiden takia sinun seurassasi on mukava olla. Minä tein tehtävän malliksi. Pyysin sosiaalisten vahvuuksieni listaa muutamalta ystävältäni. Ja näin ihanasti he sanoivat:

Olet myötäelävä, avoin ja aina ystävällinen myös mulkeroille.
Tarkka ja paneutuva, joka ei tee mitään puolihuolimattomasti. Tai vaikka tekisitkin, sitä ei huomaa.
Sinussa on parasta se, että olet niin kannustava ja aidosti kiinnostunut siitä, mitä muille kuuluu.
Näet mahdollisuuksia oivaltavissa paikoissa. Tarjoat neuvoja ja tukea, mutta ilman, että se tuntuisi tuputtavalta.
Osaat olla tiukka ystävällisesti.
Olet hauska ja joustava luonne, joka sopeutuu moneen eikä valita mistään.
Olet hauska ja ennen kaikkea naurat myös itsellesi. Et ota asioita liian vakavasti.


Jösses, johan tässä ihan posket punoittaa. Muijat, mä hajoon edelleenkin kun luen näitä teidän kirjoittamia asioita (Hanne! Maiju! Laura!). Tämän tehtävän tekemisestä tulee itselle vastaanottajana mutta myös tehtävän tekijänä tavattoman hyvä mieli. Kokeilkaa tekin! Paskempikin alkuviikko lähtee terävämmin liikkeelle, kun joku muu oman peilikuvan lisäksi kertoo, kuinka hauska ja hyvä tyyppi oletkaan!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ohhoh. Olipa jokseenkin hätkähdyttävä laskutoimitus. Olen ollut yli puolet elämääni yrittäjänä. Puolet! Siis noin 20 vuotta. Laskeskelin tä...

Noin 20 vuotta yrittäjänä - mitä on jäänyt käteen?

6.9.19 Satu Kommentteja: 1

Ohhoh. Olipa jokseenkin hätkähdyttävä laskutoimitus. Olen ollut yli puolet elämääni yrittäjänä. Puolet! Siis noin 20 vuotta. Laskeskelin tätä vuosilukua omaksi huvikseni eilen kun huomasin, että on yrittäjän päivä. En ehtinyt eilen ottaa päivään mitään  kantaa, koska olin - hehe - aamusta iltamyöhään töissä.


Eipä siinä. Tuskin olisin mitään sen ihmeempää yrittäjyydestä edes sanonut. Minulle kun on henkilökohtaisesti aivan sama, missä muodossa ihmiset töitään tekevät. Minulla ei ole vahvaa yrittäjän identiteettiä. (Eikä kyllä työntekijänkään identiteettiä.) En halua olla mikään EK:n tai yrittäjäjärjestöjen yrittäjyys-mannekiini.  Siksi minulle on tärkeää, että esimerkiksi näissä minun ja Hannen Unelmahommissa-kirjoissa ja podcastissa on aina pidetty mielessä se, että ei tehdä mitään yrittäjyyskanavaa tai yrittäjänopasta. Puhumme mukavan ja kannattavan työn puolesta. Emme nosta y-tunnusta jalustalle.

Yrittäjyys on työnteon muoto. Siinä kohtaa toisaalta enemmän riskejä kuin palkkatyöntekijänä, mutta saamapuolellakin on enemmän erilaisia asioita. On enemmän joustavuutta, itsemääräämistä, omien asiakkaiden hankkimista, kollegoiden valintaa ja mahdollisuus suurempiin tienesteihin.

Mutta eihän se työntekijänkään rooli mikään kiveen hakattu ole. Työ voi kuukausipalkkaiselta mennä alta paljon helpommin kuin yrittäjältä.  Yrittäjä huomaa omalla alallaan tapahtuvia muutoksia paljon nopeammin kuin työntekijä. Yrittäjä huomaa, kun asiakkaat alkavat ostaa vähemmän ja tinkiä enemmän hinnoissa. Työntekijöille markkinamuutokset eivät näy yhtä nopeasti. Sikäli puheet yrittäjän suuremmista riskeistä eivät kyllä aina pidä paikkansa. 


Minulle on aivan se ja sama, tekeekö joku töitä työntekijänä, friikkuna, vuokratyöntekijänä tai yrittäjänä. Mitä väliä! Muotoseikoista kiisteleminen on turhaa hapen hukkausta. Kannattaako olla yrittäjä vai palkkatyöntekijä? Vähän kuin kysyisi, kannattaako lukea runoutta vai proosaa.  Ei sellaiseen kysymykseen voi vastata. Voi olla hyvää ja huonoa proosaa, kekseliästä runoutta, pateettista runoutta, koskettavaa runoutta... Sisältö ratkaisee aina ensin, eikä se, millaiseen pakettiin se on kääritty.

Tärkeintä on se mitä saan tehdä ja se mitä siitä itse saan (myös massia) ja miten se mitä teen vaikuttaa muuhun ympäristöön. Ensin  siis valitaan se mitä ja miksi ja sen jälkeen valitaan siihen toimiva muoto eli vastataan miten-kysymykseen. 

Itselleni yrittäjyys on ollut luonnollinen tapa järjestää oma työelämä, koska ei tällaista työpaikkaa kukaan muu minulle pystyisi tarjoamaan. Olen tällainen päättäväinen tuuliviiri ja monista eri asioista kiinnostunut työhevonen. Ei yrittäjyydessä muuten ole mitään muuta työntekoa ylevämpää ja korkealentoisempaa. Sehän on hitsi soikoon vain y-tunnus ja arvonlisäveronumero! 

Noh, minä nyt kuitenkin olen yrittäjä. Sisältöni taipuu parhaiten myytäväksi yrittäjämuodossa. Mitä olen tämän 20 vuoden aikana oppinut mukavasta työnteosta? Ainakin sen, että menestys missään ei tule helpolla. Monta palasta täytyy loksahtaa kohdalleen, jotta hommat sutivat eteenpäin. Näistä asioista nyt ei ainakaan kannata tinkiä:

- Ensin pitää tietää, mitä haluaa ja miksi. Eli mieti se sisältö! Menestyminen on eri ihmisille erilaisia asioita.
- Opettele tuomaan itsesi nätisti tyrkylle eli saa ihmiset kiinnostumaan sinusta ja omasta osaamisesta.
-  Tämä on jatkuvaa vatkaamista. Jos joku käy tänään kaupaksi, se ei välttämättä ole hoteinta hottia enää ensi vuonna. Kehitä siis koko ajan itseäsi niissä asioissa jotka sinua eniten kiinnostavat.
- Opettele alasi bisnesmallit. Kuinka raha kulkee sinun alallasi? Muista myös hinnoitella oikein. Älä myy mitään kympillä, ellet voi myydä vähintään satoja kappaleita kerralla.
- Ole kiva. It pays off. Pahoittelut kielenkäytöstä, mutta tätä ei voi sanoa kiroilematta. Mulkkujen kanssa ei jaksa pidemmän päälle tehdä hommia. Jos olisi pakko valita, niin mieluummin itse valitsen vähemmän massia kuin kyrvät kollegat. 
- Hanki hyviä kavereita myös työpiireistä. Yksin ei selviä kukaan. Mistään. Älä kuitenkaan ole pöljä nuoleskelija, joka yrittää tutustua kaikkiin "tärkeisiin ihmisiin" vain hyötyäkseen heistä. Sellainen loistaa pitkän matkan päähän eikä herätä pätkääkään luottamusta. Ja luottamus on kuitenkin verkostoitumisessa tärkein valuutta.

Lisäksi! Lue Kalenterikarjun mainiot omakohtaiset vinkit ekaan yrittäjävuoteen. Myös Reloven Nooran näkemys yrittäjävuosien opeista on tosi hyvä ja konkreettinen. Vahva lukusuositus molempiin.


Ja sitten vielä yksi tärkeä: kehu itseäsi. Etsi ja löydä itsestäsi se kulma, joka on sinulla keskimääräistä terävämpi. Älä piilota sitä ainakaan itseltäsi. Me kaikki emme voi olla maailman parhaita joka asiassa, mutta jokaisella on joku työkalu, taito tai ominaisuus, joka on vahvuus ja reitti siihen että on vähän helpompi saada se, mitä haluaa.

Mulla itselläni se on tämä seuraava. Tämä on itse asiassa lainaus tämän tämän päivän Hesarista, jossa matikanopettaja sanoitti mielettömän hienosti lahjakkuuden, jota matikassa pärjätäkseen eniten tarvitsee. Tajusin, että tuohan on juuri se asia, joka mulla on hanskassa. En ole niin kovin kiinnostunut juuri matematiikasta, mutta tuo matikanopen vuolema tikku on se, jolla itse pistelen aukkoja avaruuteen ja työnnän itseäni eteenpäin paikkoihin, joihin haluan mennä:

”Merkittävin lahjakkuuden muoto on halu ja sinnikkyys harjoitella. On toki erikoislahjakkuuksia, kuten urheilussa Teemut Pukki tai Selänne, mutta heitä on vain pieni osa.”

Sitä minulla on. Kehtaan sanoa olevani siinä hyvä!  On perslihaksia ja sinnikkyyttä. En ole nopein, mutta en väsähdä ihan vähästä. Siitä on näissä hommissa etua. Teen välillä aivan liikaa töitä ja sanon monelle asialle joo, mutta olen huomannut, että jos tekee jatkuvasti kaiken vain omaa hyvinvointia suojellen, ei lopulta saavuta ihan niitä kaikkia hienoimpia asioita, joita haluaisi. Välillä pitää pusertaa ihan hitokseen - ja sitten välillä muistaa ottaa vähän lomaa ja antaa pulssin tasoittua.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Syksy-jee! Syyskuun eka eli aika jo melkein perinteeksi muodostuneen kuukauden aloitus -jutun. Kymmenen faktaa syyskuusta. Kuukauden...

Kuukauden kymmenen: syyskuu

1.9.19 Satu Kommentteja: 4

Syksy-jee! Syyskuun eka eli aika jo melkein perinteeksi muodostuneen kuukauden aloitus -jutun. Kymmenen faktaa syyskuusta.



Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:
Sataako-eikö sada-sataako? Teimme tänään 25 kilometrin mittaisen tölttirikkaan vaelluksen maaseudulla, jokasyksyisellä issikkaretkellä. Aamulla vähän ripsautti paksua sumua, joten kääräisin paksun villapaitani päälle kirkkaanoranssin megapaksun ja reisiin asti ulottuvan sadetakin.  Kannatti. Ei tullut kylmä.

Tämän kirjan aion lukea:
Luin aamulla Hesaria ja mm. tämän monenlaisia ajatuksia (lähinnä pohjatonta ärtymystä) herättäneen jutun (maksumuurin takana), jossa kerrottiin Suomen rikkaimmista ihmisistä tehdystä tutkimuksesta. Lehtijuttu antoi aika toivottoman kuvan kovatuloisempien ajattelumaailmasta. Haluan lukea tämän kuun alussa ilmestyvän kirjan Huipputuloiset - Suomen rikkain promille,  koska en vain voi uskoa, että tämä lehtijutussa kerrottu edustaa koko tutkimustulosta. Jos niin on, niin VOI MORJES.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Yksi asiakaslehti, jota olen ollut tekemässä, on lähdössä pian painoon. Tsäppädäppädää. TSÄPPÄDÄPPÄDÄÄ.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Copy-peistaus viime kuulta, hahahaha:
Hih, tämä blogini visuaalinen uudistus. Se on loppusuoralla, mutta tässä kestää vielä hetki. Köh. Kun kuulenkin sanan uudelleenohjaus, suuhun nousee pikkuisen oksennusta. No, hoidettava se on silti. Luultavasti valmista on syyskuussa. 
(Sanotaanko, että lokakuun puolella?)

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Ei ole yhtään kiire. Vieläkään!

Ruoka, jota aion kokeilla:
Variksenmarjasmoothieta. Olemme poimineet niin hitosti marjoja, että pakastin tursuaa jo yli. Täytyy muistaa pitää kulutus oikealla tasolla, että päästään vielä poimimaankin.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu: 
Äsken mainittu asiakaslehti! Kolme ohjelmoimaani Islannin-matkaa asiakkaille! Tähän-vielä-joku-asia-mutta-en-nyt-muista-mikä-se-oli! Semmoinen perusvikkelä syksynaloitus.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
No ehkäpä havainto: Asuin Reykjavikissa 10 vuotta, eikä minua kutsuttu itsenäni kertaakaan yhteenkään islantilaisten omaan sosiaaliseen kerhoon, kuten ompelukerhoon, kirjakerhoon, ruoanlaittoklubiin tms. Pääsin aina jonkun siivellä, mutta en koskaan omana itsenäni. Sitten muutimme perheen kanssa pieneen kylään Länsivuonoilla. Ehdin asua siellä vähän yli viikonlopun, kun minut jo pyydettiin mukaan ensimmäiseen paikallisten omaan sosiaaliseen klubiin.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Yksi hyvä myyntiprese.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Pampulan synttärit uudessa kotikylässämme. Hän täyttää neljä ja ajattelimme kutsua kaikki päiväkotiryhmän mimmit meille kylään.

--

Olisi hauskaa lukea vastaavia listoja muiltakin. "Kuukauden kymmenen" saa siis vapaasti kopioida omaankin blogiin. Antaa palaa, tyypit!

Kuukauden kymmenen: elokuu
Kuukauden kymmenen: heinäkuu
Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: maaliskuu

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?