Kasvojenkohotus ja muut temput tehty

Mietin tätä blogia lähes päivittäin.  Niin varmaan te kaikki muutkin!

Vakavasti ottaen. Tämä on yksi tärkeimmistä työkavereistani ja samalla väylä uusiin kavereihin, nettituttuihin ja ystävyyssuhteisiin. Olen vääntänyt Salamatkustajaa Blogger-alustalla kohta kymmenen vuotta. Salamatkustaja on ollut olemassa jo vuosikymmenen. Hurjaa! Kirjoitin ensimmäisen postauksen ollessani raskaana. Se oli touhua josta en yhtään tykännyt - siksi tämä blogikin aikanaan syntyi. 

Kipulin sen kanssa, että onko minun mitään järkeä perustaa lapsiperhe, mitä tästä kaikesta tulee, tuleeko mitään ja onko pakko antautua perhepetiin (ei ole). Olin negis, koska silloin negistytti. Erilaisista tavoista olla äiti ei silloin vielä juuri puhuttu. Äitiyteen liittyvät aiheet olivat enemmän tabuja kuin nykyään. Vuoden mutsi -kirjat (kiitos Katja!) olivat ensimmäisiä julkaisuja meidän blogiemme lisäksi, joissa oltiin ihan avoimesti tuohtuneita erinäisistä vanhemmuuteen ja etenkin äitiyteen liittyvistä asioista. Muistan vieläkin sen aamutelkkarin toimittajan ilmeen, kun kerroin ensimmäisen kirjamme julkaisun tv-esiintymisessä, että KYLLÄ, VAIHTAISIN MONTA PÄIVÄÄ VANHEMMUUDESTA POIS. Enää tuollaisen sanominen ei aiheuta helinää lattialla kun tabut särkyvät. Se on hyvä juttu. On hyvä, että maailma on muuttanut. Enkä minä sitä yksin tehnyt, tietenkään :-)
Takaisin tähän blogiin. Aluksi tässä paikallismediassa ei ollut postauksissa edes kuvia. Aika kauan yläbanneri oli kulho muroja ja puoliksi syöty paahtoleipä. Muistaakohan sitä enää kukaan? Minua se hihityttää vieläkin.

Blogin nimi tipahti pöydälle kun ravistin hetken hihaani. Salamatkustaja. Hassu nimi. Mihin se edes viittaa? Alussa varmaankin yllättävään perheenlisäykseen. Sitten lapsiperheestä tuli itselle ihan tavallista. 

Sittemmin Salamatkustaja viittasi vähän omituiseen monia asioita yhdistelevään työelämääni (työelämään, josta on tullut kymmenessä vuodessa muuten ihan megatrendi ja peruskauraa).

Mitä se nykyään on? Salamatkustaja? Minusta tuntuu, että enää ei ole mitään salattavaa. Olen keski-ikäistynyt, fiksuuntunut (I wish) enkä enää tunne olevani minkään sortin salailija. Salamatkustajasta on tullut minulle sellainen, noh, ihan tavallisen hassu sana vaan, mikä laittaa itseni vain kysymään, että miksi ihmeessä tällainen nimi.

Tulevaisuudessa haluan koota vähän fiksummin kaiken sen, mitä haluan kertoa muille, yhden ja saman sivuston alle. Blogger ei sellaiseen taivu. Ei mitään toivoa, että tänne voisi ilman hermoromahdusta koodata esimerkiksi verkkokaupan tai näppärän valikon, josta löytyisi kätevästi klikkaamalla eriaiheiset jutut siististi ja järjestyksessä. 


En jaksa enää hakea omia juttujani Googlessa. Kun haluan tehdä taas sitä superhyvää banaanileipää ja löytää tämän banaanileipäreseptini, olen mennyt Googleen ja laittanut hakusanat "Salamatkustaja banaanileipä". Aika daijua. Hahaa. Olen kohta neljäkymmentä, joten haluan sivustolleni kunnollisen hakuominaisuuden.

Siksi syksyllä seuraakin suuri ja mahtava sivustouudistus. Hion vielä fonteja ja värejä ja valikoita, joten voi olla että oikeasti joudutaan odottelemaan joulun välipäiviin asti. Mutta ei sen niin väliä, tulossa se kuitenkin on. 
Verkko-osoite ja blogin nimi vaihtuu myös. Kerron siitä aivan pian lisää. Käyn vain ensiksi varaamassa itselleni domanin. Tirsk. 

Kasvojenkohotus ja muut temput on nyt tehty. Tässä postauksessa on muutamia esimerkkejä uuden sivustoni visuaalisesta maailmasta. Nämä ovat upean graafikon Kaisa Kartelan kädenjälkeä. Tykkään todella! Entäs te?

Tunnisteet: