Kuukauden kymmenen: toukokuu

Kymmenen asiaa, jotka liittyvät seuraavaan neljään viikkoon. Kysymykset ovat joka kerta samat. Uskon, että näihin postauksiin on mukava itsellenikin palata myöhemmin ja kurkata, mitä tulikaan ajateltua.


Kuva: Länsivuonoilta. Björgvin Hilmarsson.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: 
Argh. Join eilen vain kaksi lasia viiniä, mutta pääni särkee. Miksi. Oi miksi! Ihan pebasta tämmöinen.

Tämän kirjan aion lukea:
Yksi IG-kaverini suositteli unta käsittelevää kirjaa Miksi nukumme - unen voima. Aihe on sen verran pinnalla ja minulle tärkeä, että pistin heti nimen muistiin. Kirja onkin nyt lukulistallani seuraavana. Äänikirjana kuuntelen minulle aiemmin tuntematonta ruotsalaisdekkaria Ikuisesti merkitty (Emelie Schepp). Sopii mainiosti pyöräreissuille ja pyykinripustukseen. Kiinnostuin Emelien kirjasta luettuani hänestä uratarinan: ensin kukaan ei halunnut julkaista hänen kirjaansa, hän teki omakustanteen ja nyt muija on besteller-kirjailija. Aika hyvin vedetty!

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Yhden luvun seuraavaan Unelmahommissa-kirjaan. Työlästä, mutta valmistuu heittämällä, viimeistään toukokuun puolenvälin jälkeen. Yhden käsiksen pienenkin osasen valmiiksi saaminen tuntuu kuin koko kirja valmistuisi. Osavalmistuminen luovuttaa energiaa jatkaa tekstin kanssa pakertamista. Sen takia iloitsen ihan täysillä näistä saavutetuista osatavoitteista.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Tämänhän voi TAAS lähes copy pasteta suoraan viime kuukaudelta. Koska eihän se digimarkkinointisuunnitelma tietenkään ole vielä valmis! Löin hanskat tiskiin ja laitoin välilaskun ja sähköpostin, että palatkaa asiaan kun olette saaneet asiat teidän päässä selviksi. Kuullaan esimerkiksi kesälomien jälkeen. Totesin, että en nyt vain enää jaksa heiluttaa samaa maitoa edes takaisin lasissa, jos tyypit eivät osaa päättää edes lasin kokoa.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni: 
Yksi tehty asia on yksi laskutettu asia.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Olen monena iltana saanut itseni kiinni siitä, että haaveilen mansikkakermakakusta. Sellainen pitäisi pyöräyttää heti, kun lähikauppaan tulee maukkaita islantinlaisia mansikoita.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Karhusafari ja junamatka Pietariin. Jibbee! Vien lapset tapaamaan mummia Suomeen ja jotta matka olisi ylipäätään mahdollinen aikataulujenkaan puitteisa tehdä, yhdistän reissuun pari työprojektia, joita olen valmistellut kevättalven aikana. Jos hyvin käy, ensi viikolla näen karhuja livenä Suomen luonnossa. Suomalaiset villieläinsafarit ovat kuulemma huikeita luontonelämyksiä. Ennen kuin alan edes haaveilla mistään kaukomaiden eläinsafareista, tutustun paremmin näihin lähiseutujen luontomatkoihin.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Että ulkona kasvavat tulppaanit, vein toppatakit autotalliin talvivarastoon ja vaihdoin pipot ohuempiin. Ja sitten kuitenkin: pakkaset aivan varmasti saapuvat vielä ennen keskikesää. Talvenpaketointitoimintani tuntuu ristiriitaiselta, koska tämä sama toppatakit säilöön - toppatakit käyttöön - toppatakit säilöön -show toistuu ihan joka vuosi. Tätä voisi kutsua positiiviseksi ajatteluksi tai sitten tyhmyydeksi.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Yksi staattinen leuanveto ilman apuja. Aloin noudattaa tätä Hesarissa pääsiäisen jälkeen julkaistua Tavoitteena yksi leuka -treeniohjelmaa osana muita treenejä. Harjoituskerrat ovat ihan HIRVEITÄ, mutta onpa jännä nähdä sitten kesäkuun puolella, oliko siinä järkeä.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta: