Pikkusiskon oma päivä

Bongasin somesta, että pari päivää sitten vietettiin sisarusten päivää. En ehtinyt kirjoittaa tätä juttua silloin, mutta teen sen nyt. Koska: pakko jakaa!


Minähän alun alkaen kauhistelin ajatusta useammasta kuin yhdestä lapsesta. Sitten se mieli muuttui - ja siitä syntyi juttu Toinen lapsi siksi, koska...

Ajattelin, että miten sitä jaksaa. Kun se kaikki yöheräilysäätö alkaa alusta. Kaikki se, mikä oli vaikeaa tai mistä en kokenut sen suurempaa onnentunnetta: olla raskaana, synnyttää, imettää, olla vauvan kanssa. Vasta isompien lasten kanssa minusta on tuntunut siltä, että vanhemmuus on ihan mahtavaa. On tosi kivaa, että on tällainen perhe, johon kuuluu myös lapsia.

En itse tykännyt pikkulapsivaiheesta yhtään, vauvan kanssa elämäminen tuntui stressaavalta. En ollut oma itseni enkä tuntenut oloani kovin mukavaksi. Onneksi pikkukapsivaihe on näin jälkikäteen katsoen todella, todella lyhyt.

Nyt kun kuopuskin on jo lähempänä neljää kuin kolmea ikävuotta ja parisuhteen neljän vuoden kuolemanlaakso alkaa olla ohi, lapsiperhe-elämä tuntuu tosi hyvältä.

Erityisen nastaa on ollut seurata sisaruussuhteen kehittymistä. Esikoinen ja kuopus ovat aika tavalla toistensa vastakohtia. Toisella on kova ääni, toisella hiljaisempi. Toinen on pitkä ja nopea, toinen lyhyt ja vahva. Ruskea- ja vaaleatukkainen, rauhallinen ja vilkas. Toinen puhuu hiljaisella äänellä, toinen huutaa sisältiloissakin.



Vaikka ne ovat keskenään tosi erilaisia, heillä on molemmilla sisko aina etusijalla. Kun jaetaan jäätelöä, ei riitä että saa itse yhden vaan pitää saada heti kaksi, että voi viedä myös siskolle. Kun mennään leffaan, jossa ei ole numeroituja istumapaikkoja, ensimmäisenä istumaan päässyt varaa aina vierestään paikan: siskolleen.

Viime viikonloppuna esikoinen halusi järjestää pikkusiskon päivän. Idea tuli ihan häneltä itseltään. Hän pyysi aamulla saada taskurahaa, että voisi käydä pikkiksen kanssa kioskilla ostamassa tikkarit ja jäätelöät. Kioskikäynnin jälkeen he menivät naapurin rolloon (meillä leikkipaikkaa kutsutaan rolloksi) ja katsoisivat  yhdessä pikkiksen lempparisarjoja eli Pipsa Possua ja Poppelikumpua. Iltapäivällä he menivät vielä pihalle kaivelemaan kiviä ja illalla ennen nukkumaanmenoa pikkis sai luvan hypistellä kaikkia esikoisen askarteluhelmikokoelmaa.

Ajatella, miten kaunis ajatus yhdeksänvuotiaalta järjestää pikkusiskolle juuri sellainen päivä, jonka aikana tehdään asioita joista tämä eniten tykkää. Ja ajatella, miten hauskalta tuntui se ajatus, että mulla itselläni ei ollut mitään käryä siitä, että kuopuksesta siisteintä on räplätä esikoisen purkkiin laittamia erivärisiä helmiä ja koristekiviä.

Kyllä siskot tietää.

Tunnisteet: ,