Kirjoitustyö, josta olen poikkeuksellisen ylpeä ja iloinen

Joskus tulee eteen sellaisia työprojekteja, joista ei odota mitään maailmaa suurempaa lopputulosta paitsi sitä laskunlähetyshetkeä. Sitten, kun se työhomma minkä parissa on viettänyt tunteja, alkaakin kasvaa merkitykseltään mulle itselleni paljon isommaksi, tulee todella hyvä fiilis.


Yksi tällainen esimerkki on henkilöjuttu, tilaustyö eräältä verkkomedialta. Päädyin haastattelemaan Juha Itkosesta, mikä jo itsessään oli mahtavaa, koska pidän hänen kirjoistaan erityisen paljon ja kirjailijoiden kanssa on aina mielenkiintoista puhua heidän työstään, jos he ovat siis puheliasta sorttia.

Jutusta patisti tekemään erityisen hyvän se, että tiesin lähettäväni sen valmistuttuaan sitaattitarkastukseen kirjailijalle. Se on vähän eri juttu, kuin laittaa juttu nähtäville myyntijohtajalle, hallitusammattilaiselle tai edes jutun tilanneen median toimituspäällikölle. 

No siis. Väkersin, väkersin ja väkersin tekstiä. Pidin taukoja, jatkoin seuraavana päivänä. Kirjoitin puolen tunnin sloteissa, jotta sain tekstiin vain virkeää energiaa. Niin siinä sitten kävi, että  tästä jutusta tuli todella hyvä. 

Olin älyttömän iloinen siitä, kuinka hyvin sain tekstiin sen rytmin ja sanomistyylin, jota briiffissä toivottiin. Olin superiloinen siitä, kuinka kivasti teksti soljuu ja vie tarinaa eteenpäin. Ja kaikkein eniten olen super-superiloinen siitä, kuinka hienoja havaintoja haastateltava kertoi elämästään ja itsestään. Monta ajatusta jäi soimaan omaan mieleen, ja niistä on jo muodostunut ruokaa omaan ajatteluun.

Ihan mahtava on esimerkiksi toteamus ihmiselle tapahtuvista muutoksista ja oman mielen muuttumisesta. Se, että on muutama vuosi sitten elänyt tiettyjen juttujen siivittämää hurjan onnellista elämää, ei tarkoita, etteikö yhtä onnellista elämää voisi saavuttaa muillakin tavoin. Ei saa  ihminen tapoineen olla itse oman onnensa esteenä. Voisiko sitä enää paremmin sanoa:

”Olen ymmärtänyt, että onni saattaa löytyä täysin uusista asioista, ei välttämättä niistä, joita on tottunut tekemään. Aikaisemmin oli valtavan onnellinen, kun soitin bändissä. Nyt olen onnellinen siitä, että voin viljellä Porvoossa kesäisin perunaa.”

Lue myös: Millaista on kirjailijan työ, voiko kirjoittamalla elää 

Tunnisteet: