Kesäksi hyvin talkattu takapuoli

Uuh, miten odotankaan jo kesää ja näitä hevosia. Mudasta likaisia jalustimia, pölyävää hiekkaa ja niitä laukkapyrähdyksiä, jolloin pieniä kärpäsiä lentää suuhun, jos ei muista nauraa huulet yhteen puristettuna.



Kaipaan jopa sitä hetkeä, jolloin huomaa ajattelevansa, että juuri nyt menee muuten joku paikka rikki ikuisiksi ajoiksi, jos tämä polle ei suostu vaihtamaan tölttiin. Näillä lyhytjalkaisilla hevosilla ravi on sen verran säpäkkää, että siinä vauhdissa en pysty keventämään, vaikka miten on muka omissa reisissä lihaksia.

Kaipaan sitäkin tunnetta, kun aurinko kunnolla lämmittää mustia vaellusratsastushousuja, sinne minne se aurinko ei paista alkaa muodostoa pieniä rakkoja ja edessä on vielä noin 15 kilometriä ennen iltapysähdyspaikkaa. Silloin sitä oikein tuntee elävänsä kuulkaa.


Ne ovatkin juuri ne pienet fyysiset koettelemukset, kärpästen siivet silmäkulmassa, heinäpellon pientareella juodut retkikahvit ja naama täynnä laukaavien hevosten jaloista lentänyttä kuraa, mitkä tekevät islanninhevosvaelluksesta islanninhevosvaelluksen eikä mitään sisäsiistiä välineurheilua.

Mielen valtaa villin vapaa tunne, kun on lupa rypeä hikisenä, laukata ja sulautua osaksi maisemaa.

Pari pöläytystä talkkia omaan pyllyyn, niin se kyllä kestää.





Ja jos oma suu jää laukan ajaksi vahingossa auki, niin ne kärpäsraadot saa kätsysti hammastikuilla noukittua talteen ennen kuin aika istahtaa pöydän ääreen nauttimaan päivällistä.

Oispa kesä jo.


Muutama aiheeseen liittyvä juttu:

Kesän 2019 issikkavaellukset ja ajankohtaiset varaustiedot
Vapaana vaeltavan hevoslauman kanssa tehty issikkavaellus, Q&A
Pakkausideoita issikkavaellusmatkalle

Tunnisteet: , ,