Pyysin syntymäpäivälahjaa ja sain sen - hotelliloma Islannissa

Vietin synttäreitä viime viikolla. Synttärit tammikuussa jäävät vähän lähiviikkojen juhlakauden jalkoihin. Kuka jaksaa juhlia vielä viikko uuden vuoden jälkeen? No, näköjään minä ainakin. Olen ollut viime vuosina salaa vähän suivaantunut ja äreällä tuulella syntymäpäivänäni, kun en ole mielestäni saanut mitään kivaa erityiskohtelua puolisolta. Olen aina  itse valinnut ravintolan, soittanut sinne, varannut ja ilmoittanut kotona muille, koska mennään.


Sitten ihan näin neljänkympin korvilla havahduin siihen yksinkertaiseen tosiseikkaan, että harvemmin mitään saa, jos ei mitään pyydä. Ainakaan, jos ei satu olemaan parisuhteessa juhlia ja erityisyllätysten järjestämistä rakastavan puolison kanssa. 

Tänä vuonna sanoin suoraan hyvissä ajoin syntymäpäiviäni, että haluaisin sitten jotain erityistä. En aio tehdä sinä päivänä ruokaa, en aio järjestää itse mitään enkä hankkia itselleni mitään. Eli jos et aio tehdä mitään, unohdetaan koko syntymäpäivä.


Lapset alkavat onneksi olla jo siinä iässä, että heitä kiinnostaa kovasti kaikenlainen juhliminen, korttien tekeminen ja yllätysten kehittely. Esikoinen sattui kuulemaan tämän minun ja puolisoni välisen synttärikeskustelun ja intti sen jälkeen monta päivää peräkkäin, että äidille pitää järkätä jotain kivaa syntymäpäivänä.  Hahaa, lapset tajuaa! 

Puolisokin tajusi asian tärkeyden ja organisoitui. Kävimme yhdessä nelisin syntymäpäiväni iltana illallisella ravintolassa, jossa minä en ollut aikaisemmin käynyt ja joka sijaitsi parin korttelin päässä kotoa. Meistä kaikista se oli ihanan hauska ilta. Lapselta sain lahjaksi itse askarrellun hevostallin (se on upea, ja kerron siitä varmasti myöhemmin) ja puoliso oli varannut hotelliloman meille kahdelle hotellista, jota joku oli suositellut mutta meistä kumpikaan ei vielä ollut käynyt katsomassa.



Täydellistä. Kaksin! Kaksi kokonaista vuorokautta! Holtitonta elämää ihan kuin joskus alle kolmekymppisenä, kun kaikki tapahtui vain meidän kahden ehdoilla ja aikatauluissa. Ajelimme perjantaina kuplivat viikonloppulaukussa ja kihelmöivä olo sormenpäissä viemään lapset anopille viikonloppukylään, jonne he juoksivat riemuiten. Aikuisessa seurassa suuntasimme autolla kohti Länsi-Islantia, parin tunnin ajomatkan päähän Stykkishólmurin satamakylään, joka on matkaajien keskuudessa parhaiten tunnettu Länsivuonoille vievän lauttayhteyden satamana.



Ja voi mikä nukkuva pikkupariisi meitä siellä odottikaan. Kylässä asuu noin tuhat ihmistä, mutta näimme viikonlopun aikana heistä noin 30, joista puolet paikallisella uima-altaalla. Hotellin vieressä kulki tie, mutta autoja ei juuri näkynyt.

Olimme kymmenen huoneen butiikkihotellin ainoat vieraat. Saimme itse päättää, milloin syömme aamiaisen, koska se katettiin vain meitä varten. Saimme isoimman huoneen, koska muitakaan vieraita ei ollut. Saimme itse valita aulassa soitettavan musiikin ja saimme hotellinomistajan henkilökohtaisen puhelinnumeron, jotta soittaisimme, jos tarvitsisimme jotain ja hän ei olisikaan juuri silloin paikalla.  

Ja tämä oli se uskomattomin yksityiskohta: hotellinomistaja kaivoi viinikaapista alkuviinejä, kun pyysimme lasit valkkaria. Olin varautunut huoneenlämpimään JP Chenetiin, mutta saimmemkin jotain aivan muuta. Sen verran kaukana täällä laavakökkäreellä vielä ollaan ravintolamaailman trendeistä, että alkuviinejä laseittain on tähän mennessä löytynyt vain kahdesta islantilaisbaarista, ja ne ovat molemmat siis Reykjavikissa. Sitten tuli tämä pieni, yli 100 vuotta vanhaan taloon kunnostettu ajan patinoima design-hotelli ja yllätti.



Sänkyjen patjoissa oli kookosta ja huoneissa odottivat kylpytakit. Hotellin vastaanotossa roikkui Artekin lamppuja ja kajareista tulvi vanhaa jazzia. Aamiaisella tarjottiin hapanleipää ja oikeaa voita. Miten voi olla tällainen uniikki paikka avoinna tammikuussa ja vain meille kahdelle? 


Eikä siinä edes vielä kaikki. Stykkishólmur tunnetaan kahdesta erinomaisesta ravintolastaan: Sjávarpakkhúsid ja Narfeyarstofa tarjoilevat erinomaisia kala- ja äyriäsruokia - kuinkas muutenkaan, kalastusteollisuuden sydänmailla kun ollaan - ja mielettömän hyviä jälkiruokia, itseleivottua leipää ja annoksia, jotka ovat pienintä yksityiskohtaa myöten täydellisiä. Ja ne molemmat olivat auki keskellä kylmintä ja pimeintä tammikuuta. Molemmissa paikoissa aterioi lisäksemme neljä muuta ihmistä. Söin lounaalla loistavan päivän kalan (turskanposkia) ja illallisella tähänastisen elämäni parhaan äyriäisrisoton. 



Aivan kuin olisimme olleet tyhjässä Pariisissa jossain unohdetussa korttelissa, joka oli auki vain meille kahdelle. 

Palasimme kotiin rentoutuneena, iloisina ja edelleen hämmästellen, kuinka tämä on mahdollista. Että silloin kun kaiken pitäisi olla järjen mukaan tuollaisessa pikkupaikassa kiinni, kaikki tarvittu ja ylikin olikin mahdollista. Hurjan ihanaa.

Lue toki myös:
Vastaavanlaisia viikonloppuhotellipyrähdyksiä olemme tehneet aikaisemmin. Parisuhdepalaveri reilun kolmen vuoden takaa vietettiin Hraunsnefin maaseutuhotellissa, mikä oli varsin kiva paikka sekin. 

Matkamessut - pääsylippuarvonta



Sain kaksi lippua arvottavaksi Matkamessuille, jotka pidetään ensi viikonloppuna Helsingissä Messukeskuksessa. Olen itsekin tulossa messuille töiden takia ja kavereita moikkaamaan. Kerropa, mikä lähimatkakohde on yllättänyt sinut viime vuoden aikana. Joku kiva kahvila, hotelli, museo tai luontopolku. Joku sellainen, joka on melko lähellä, mutta jonka olemassaolon ja hienouden vasta äsken huomasit. Nyt kaikki paikalliset timantit jakoon! Arvon kaikkien vastanneiden kesken ne kaksi lippua (digitaalisia e-lippuja, laitan sähköpostilla). Vastausaikaa on tiistai-iltaan 15.1. asti.  Ilmoitan voittajan nimet sen jälkeen täällä.

Tunnisteet: , , ,