Aihe, joka aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä: juokseminen. Tiedän, että juoksu on helppo ja nopea tapa kuntoilla, hyvä keino treenata hape...

Kesäprojektina juoksukunnon nostaminen

12.7.19 Satu Kommentteja: 7

Aihe, joka aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä: juokseminen. Tiedän, että juoksu on helppo ja nopea tapa kuntoilla, hyvä keino treenata hapenottokykyä ja pitää kroppa kuosissa ja mieli freesinä.

Mutta. MUTTA-MUTTA. Juokseminen on mielestäni kammottavan tylsää. Koen juoksemisen tylsempänä kuin lukea Forssan Lehden irtonumeroa vuodelta 1989.

Ihmiset yleensä tykkäävät asioista, joissa ovat hyviä. Minä en tykkää juoksemisesta, koska tiedostan olevani siinä niin huono. Ei ole kivaa lähteä tekemään asiaa, jossa jo valmiiksi tietää ettei pärjää.

Huonolla tarkoitan huonoa suhteessa muuhun kuntooni. Käyn säännöllisesti crossfitissä ja pyöräilen paikasta toiseen siirtyäkseni vähintään 40 kilometriä viikossa. Voimani ovat lisääntyneet crossfitin myötä reilusti. Olen oppinut uusia tekniikoita ja pystyn tekemään liikkeitä, joita en ole aikaisemmin voinut tehdä.

Kyllä minua vähän kismittää se, että jaksan nostaa maasta 105 kiloa, tehdä jo muutaman staattisen leuanvedon ilman kuminauhaa, pystyn tekemään niitä aikaisemmin kiroilemiani tuplanaruhyppyjäkin menee jo muutama putkeen, mutta sitten teen semipientä kuolemaa viiden kilometrin juoksulenkillä. Joka kerta kun treeneihin sisältyy juoksua, yritän keplotella itseni tekemään jotain muuta. Saako käyttää soutolaitetta juosun sijaan?

Nöyh.

Juoksukuntoa ei siis juuri ole. Hengästyn juostessa paljon ja se viisi kilometria tuntuu juuttaan pitkältä ajalta. Minua itseäni ärsyttää, että tämä juoksukuntoasia ei parane.

Tässä kohtaa voin ihan vain katsoa peiliin. Eihän se juoksukunto parane, jos sen eteen ei tee mitään. Ilman ponnisteluja kun ei kasva kuin kynnet, hiukset ja säärikarvat.

Pitää vääntää motivaationappulaa, ja itsenin tuntien tiedän, mistä innostun. Innostun "haasteista". Että jos en jotain osaa tai pysty tekemään, mutta haluaisin oppia ja pystyä, haluan ryhtyä opettelemaan. Pienin askelin kohti oikeaa suuntaa - ja sitten lopulta onkin maalissa. Se motivoi, jos tietää että omalla tekemisellään pystyy vaikuttamaan lopputulokseen.

Niinpä ostin itselleni viime viikolla kesälahjaksi sykemittarin. Sykemittarin hankkimiseen minut patisti kaksi lääkärikaveriani, joiden kanssa kävin todella kiinnostavia keskusteluja kuntoilusta ja urheilusta.

Olimme pari viikkoa sitten perheen kanssa kylässä Oslossa ystäväperheemme luona. Islantilaiset ystävämme muuttivat Osloon, koska toinen perheen aikuisista on erikoistuva lääkäri, eikä Islannissa voi tehdä erikoistumisjaksoa. Meidän kanssa yhtä aikaa oli kylässä tukku muita islantilaisia, sattumalta lekureita ja fysioterapeutteja hekin. Saakutin sporttista sakkia: kaikki harrastavat maastopyöräilyä, pitkänmatkanjuoksua, painonnostoa, triathlonia, kiipeilyä... Minun crossfit-jumppani vaikutti siinä mittakaavassa kotoisalta piperrykseltä.

Sporttisten lääkärien kanssa puhuttiin erityisesti siitä, millainen liikunta on kaikista terveellisintä oman jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Kun ikää alkaa olla neljäkymmentä ja yli ja jos aikaa on vain yhteen aktiiviharrastamiseen, parasta olisi kuulemma valita lihaksia vahvistava laji. Oman kehon kestävyyden ja hyvinvoinnin kannalta  kannattaa mieluummin kuulemma valita voimailu kuin vaikka pitkänmatkanjuoksu. Tämä puoli minulla onkin kunnossa: crossfitiin kuuluu paljon voimailua. Joka tiistai on painonnostotreenit, ja kyykkyä ja muita perusliikkeitä harjoitellaan crossfitissä omissa ohjelmissa pitkin vuotta.


Aloin kysellä samoilta tyypeiltä vinkkejä surkean kestävyyskuntoni parantamiseen. Olen vahva ja seminotkea, mutta herkästi hengästyvää tyyppiä. Kaikki - erityisesti ne juoksua enemmän harrastavat - sanoivat samaa: ala juosta, mutta ihan samperin hitaasti. 

Kestävyyskunto ei kuulemma nouse millään, jos vetää joka treenin tappiin asti sykkeet katossa. On pakko olla treenikertoja, jolloin urheilun jälkeen ei ole yhtään väsynyt olo. Kyllähän olen kuullut monia kertoja, että pitäisi pystyä hölkkäämään pitkiä lenkkejä sellaisella vauhdilla, että pystyy puhumaan treenikaverin kanssa ilman ongelmia. Noh, kun minä kuuntelen lenkeillä aina äänikirjoja, en ole oikein koskaan tajunnut keskusteluvauhdin merkitystä. Tänne tultiin juoksemaan eikä juttelemaan!

Hitaasti juokseminen ihan oikeasti tarkoittaa to-del-la hi-taas-ti juoksemista. Tai vaikka kävelyä. Tärkeintä on että syke ei nouse liian korkealle. Koska jos syke on liian korkea, ei jaksa juosta pitkää matkaa ja kehittää sitä kestävyyskuntoa. Triathlonisti kertoi omista juoksutreeneistään näin: kaikilta treenaavilta otetaan alussa sykkeet ja jokainen saa oman juoksuohjelman oman lähtötason mukaan. Siis ihan todella kovakuntoiset pyöräilijät ja uimarit saattavat joutua himmaamaan juoksutreeneissä etanavauhtiin, jotta pitkänmatkan juoksukunto nousee.

Kaikista vaikeinta on juosta tarpeeksi hitaasti, sanoi hän. 

Yeps.

Niinpä minä kävin ostamassa itselleni elämäni ensimmäisen sykemittarin. En halunnut mitään megatoiminnallista kallista kelloa, vaan mahdollisimman yksinkertaisen ja edes vähän kivannäköisen, jotta kello toimisi myös rannekellona. Ostin Turun keskustan Intersportista yksinkertaisimman ja edullisimman Polarin kellon (noin 200 euroa) ja sen kaveriksi rintakehän ympärille laitettavan sykemittausvyön (80 euroa), koska rannesykemittaus ei kuulemma näissä kelloissa ole ihan älyttömän täsmällinen. Ja nyt kun tämä tehdään, niin tehdään sitten kunnolla.


Tämän kesän aikana aion tehdä tunnin mittaisia todella hitaita juoksulenkkejä 2-3 kertaa viikossa. Sykkeiden pitäisi pysyä noin 120-130 tienoilla.  Se on tarkoittanut tälläkin viikolla sitä, että olen kävellyt kaikki ylämäet. Crossfitissä tehdään spurtteja, lyhyissä treeneissä sykkeet ovat todella korkealla ja ainakin kerran viikossa on jotain voimaa kehittäviä treenejä. Jos tämän kevyen juoksemisen yhdistää tuohon omaan lempparilajiini, voipi olla että lopputulos on aika hyvä!

Pohjimmiltaan kyse on tästä: motivoidun tekemään, kun minulla on päämäärä, tarpeeksi pienet askeleet päämäärän saavuttamiseksi ja välineet ja edes vähän tietoa, kuinka sinne pääsee. Siksi vetelen etanavauhtia tuolla pitkin hiekkateitä ja vilkuilen vähän väliä ranteessa molluttavaa mustaa mötikkää ja tiirailen sykkeitä. Kyllähän minä voisin vain juosta ilman näitä apuvälineitä, mutta koska juokseminen tuntuu niin tylsältä, tiedän, että motivaationi kuihtuisi nopeasti. Niin on käynyt joka kerta. Sitä paitsi olen nyt jo muutaman sykemittarijuoksukerran jälkeen huomannut, että tarpeeksi hitaasti juokseminen on todella vaikeaa ilman mittaria.

Elikkäs, mittailemisiin! Kerron syksymmällä, kuinka tässä juoksuhommassa kävi.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kirjoitan joka kuukauden ensimmäinen päivä tulevan kuukauden mietteitä ylös. Kukaanhan ei varmaan huomaa, että nyt on heinäkuuta kulunut jo...

Kuukauden kymmenen: heinäkuu

8.7.19 Satu Kommentteja: 2

Kirjoitan joka kuukauden ensimmäinen päivä tulevan kuukauden mietteitä ylös. Kukaanhan ei varmaan huomaa, että nyt on heinäkuuta kulunut jo viikko... Nooh, vähän kesäterässä olen tässä.

Kerron kymmenen asiaa, jotka liittyvät tähän kuluvaan kuukauteen. Kysymykset ovat joka kerta samat. Tämä on siis sellainen ihana, vanhanaikainen blogipostaus, jossa höpisen ihan vain kuulumisia ilman sen suurempaa aihevalintaa tai näkökulmittamista.



Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:

Jaa, kas, Frozenin Elsahan se siinä. Olimme Oslossa islantilaisten ystäviemme luona kylässä. Heidän esikoisensa on saman ikäinen kuin Pampula, ja mimmeillä oli ollut pukuleikit menossa aamuseitsemästä asti. He olivat hiljaa hiippailleet pukulaatikolle ja aloittaneet leikit herättämättä ketään muuta.

Tämän kirjan aion lukea:
Pascal Engmanin esikoisteoksen Patriootit. Aloitin kirjan heinäkuun alussa ja sain sen jo loppuun. Sain kirjan WSOY:ltä mediakappaleena jo jokin aika sitten ja ehdin vasta nyt tarttua tiiliskiveen. Olin kuullut, että se on koukuttava ja järkyttävä ja järkyttävän hyvä. Mestariteos esikoisteokseksi. Vihapuhetta ja etenkin toimittajiin kohdistuvaa vihapuhetta käsittelevä fiktiivinen kansainvälinen jännäri on niin jännittävä, että sitä on mahdoton jättää kesken. Juoni yllättää, teos ei sorru kliseisiin ja kaikki asiat menevät eri tavalla kuin lukija odottaa ja toivoo. Siinä oli myös kirjan heikkous kaltaisenilomalukijan näkökulmasta: kirja ei antanut toivoa, eikä hyviksille käynyt hyvin. Siis: hyvin realistinen teos.

Työasia, jonka aion saada valmiiksi:
Unelmahommissa-kirjan käsikirjoitusta tässä pakerran valmiiksi, 2-5 sivun päivävauhtia. Puoliväli on jo ylitetty ja enää jäljellä on "ihan pikkuisen vain". Ei se vielä heinäkuussa valmistu, mutta neljä isoa lukua viidestä lupaan itselleni valmiiksi ennen heinäkuun viimeistä päitää.

Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:
Teen visuaalista kokonaisuudistusta elämääni - päivitän firmani nimen, vaihdan tämän blogin domainin ja uudistan muutenkin kaikkea. Tämä on jokseenkin pitkäpiimäistä, koska en jaksaisi säätää. Mutta nyt on tullut aika esitellä paremmin ulkomaailmalle se, mitä minä (firmani) teen ja kuka olen. Tällaiset uudistukset vievät aikaa. Homma lienee valmista ehkä joskus syksyllä. Tai talvella.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Aina ei tarvitse hengästyä.

Ruoka, jota aion kokeilla:
Teemme taas sitä viime kesän suursuosikkia: grillipitsaa! 

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:
Ostin sykemittarin! Olen huomannut, että kestävyyskuntoni on aika huono. Hengästyn pienestä ja jalat painavat tonnin. En voi sietää juoksemista (tylsää ja koska hengästyn kuoliaaksi), mutta ainoa tapa kai oppia pitämään siitä edes hitusen, on tehdä siitä itselle miellyttävämpää. Olen miettinyt tätä liikunta-asiaa kevään aikana aika paljon, ja nyt kesällä, kun crossfit-treenejä on vähemmän, aion ottaa pikkuisen aikaa hitaalle juoksemiselle ja tarvitsen siihen avuksi sykemittaria.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:
Se, että halusin äsken K-kaupasta Dallas-pullaa, mutta päädyin kuitenkin ostamaan hillomunkin.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:
Että malttaisin "juosta" tunnin hengästymättä liikaa.

Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:
Kuinka perheenä vietimme yhdessä hauskaa auroseikkailua Saksassa ja Norjassa, kiipeilimme ja uimme ja söimme saksalaisilla leirintäalueilla snitzeleitä ja Norjassa boller-pullasämpylöitä.

--

Olisi superkivaa lukea vastaavia listoja muiltakin. "Kuukauden kymmenen" saa siis vapaasti kopioida omaankin blogiin. Antaa palaa, tyypit!

Kuukauden kymmenen: kesäkuu
Kuukauden kymmenen: toukokuu
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Kuukauden kymmenen: maaliskuu


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olemme ehtineet kesäreissussa asti Turkuun. Pari viikkoa ystävien luona, erinäisillä teltta-alueilla, kalliokiipeilypaikoilla, uimassa ja p...

Mahdoton kesäkuva

6.7.19 Satu Kommentteja: 2

Olemme ehtineet kesäreissussa asti Turkuun. Pari viikkoa ystävien luona, erinäisillä teltta-alueilla, kalliokiipeilypaikoilla, uimassa ja parissa hotellissa on sujahtanut tosi nopeasti. Olen tässä nyt viimeisen kahden reissuviikon aikana yrittänyt ottaa kuvaa Pampulasta paikallaan, mutta ei se oikein ole onnistunut kuten näistä muutamasta esimerkkiotoksesta voi nähdä.







Tässä lapsessa on niin paljon ulospäin pyrkivää energiaa. Sen määrä hämmästyttää joka päivä. Hereillä ollessaan ainoa tapa eteenpäin on juoksu ja hyppiminen. Puhetta ja laulua pulppuaa taukoamatta heräämishetkestä siihen asti, kun uni tulee. Ei tällaista ilotulitusrakettia voi mitenkään suitsia olemaan hiljaa paikallaan.

Onneksi on kesä ja valoa, niin ei tärähtäneistä kuvista tule ihan niin tärähtäneitä.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Juttelimme täällä joku aika sitten islantilaisten nimistä ja nimiperinteistä. Islantilainen nimilainsäädäntö on ollut aika tiukka, eikä esi...

Islanti lakkautti jaon tyttöjen nimiin ja poikien nimiin

2.7.19 Satu Kommentteja: 20

Juttelimme täällä joku aika sitten islantilaisten nimistä ja nimiperinteistä. Islantilainen nimilainsäädäntö on ollut aika tiukka, eikä esimerkiksi uuden nimen hyväksyminen islantilaiseksi ole helppoa. Sukunimiä ei ole, vaan lapset nimetään joko vanhempiensa tyttäriksi tai pojiksi. Lue tarkemmin aiheesta täällä: Kuinka Islannissa määräytyy nimi.


Jonkin aikaa on jo puhutti siitä, millainen "sukunimi" tulee lapselle, jonka sukupuolta ei pystytä määrittämään tai millainen "sukunimi" on ihmisellä, joka on muunsukupuolinen. Nyt se lakiuudistus on nuijittu parlamentissa läpi (ja täysin yksimielisesti).

Nykyään lapselle voi siis antaa matro- tai patronyymin, joka ei määritä lapsen sukupuolta. Dóttir- ja son-päätteiden ohella on myös kolmas vaihtoehto: -bur. Se on yksi lasta tarkoittava sana. Eli jos lapsen isä on Jón, sukunimeksi voi tulla joko Jónsdóttir, Jónsson tai Jónsbúr. Mahtava uudistus, jolla on iso vaikutus muunsukupuolisille.

Samaan aikaan tämän uudistuksen kanssa tuli voimaan toinen, mielestäni vieläkin isompi, muutos nimilainsäädäntöön. Islannissa ei enää ole erikseen tyttöjen nimiä ja poikien nimiä, joista nimi on valittava lapsen sukupuolen mukaan. Kaikki nimet ovat nyt vain lasten nimiä. Kuinka yksinkertaista!

Pojalle voi siis nykyään antaa nimeksi Anna ja tytölle Hannes. Mikä ei siis tietenkään tarkoita, että niin olisi pakko tehdä. Tämä muutos ei muuta ihmisten elämässä yhtään mitään muuta paitsi sen, että nykyään on suurempi vapaus lapsen nimeämisessä ja aikuisella oman nimensä muuttamisessa.

Olen tosi iloinen siitä, että tällainen vähemmistön asemaan kohdistuva lakiuudistus äänestettiin parlamentissa täysin yksimielisesti. Sekä konservatiivit, demarit, liberaalit vasurit, vihreät, piraatit ja muut olivat sitä mieltä, että tällainen uudistus tarvitaan.

Tällainen uudistus ei ole keneltäkään pois vaan antaa oikeuksia niille, joilla niitä aikaisemmin ei ole ollut.

Sama logiikka koski myös sukupuolineutraalia avioliittolakia, joka kymmenisen vuotta sitten hyväksyttiin parlamentissa täysin yksimielisesti. Silloinkaan kukaan ei sanonut ei ihmisoikeuksille.

Nyt voi kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa että Ìsland best í heimi.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kysyitte työelämästä, minä vastasin. Näihin teidän Instagramin kautta laittamiin kysymyksiin oli tosi hauskaa vastata. Ihan loistavaa välit...

Ajatuksia työelämästä - vastauksia kysymyksiinne

1.7.19 Satu Kommentteja: 2

Kysyitte työelämästä, minä vastasin. Näihin teidän Instagramin kautta laittamiin kysymyksiin oli tosi hauskaa vastata. Ihan loistavaa välitekemistä kässärinkirjoitustyöhön. Pitkän tekstin kirjoittaminen on pidemmän päälle nimittäin aika uuvuttavaa puuhaa. Siitä on hyvä pitää välillä taukoa ja kirjoittaa jotain ihan muuta. Siispä nyt asiaan, sanoi kirjanpitäjä päivää ennen osavuosikatsausta.


Kerro nyt ens alkuun, mitä kaikkea teet työksesi?
Tässä lista nopeasti mieleentulevista työjutuista:
Kirjoitan lehtijuttuja
Konseptoin asiakaslehden/-lehtiä
Toimituspäällikön työt
Sisällöntuottajan työt someen
Applikaatioihin sisällöntuotanto
Some-vaikuttajana tekemäni työt (eli lähinnä oma blogi ja instagram)
Matkanjohtaja
Matkasuunnittelija
Matkojen varauspalvelu
Mainoskirjoittajan työt erilaisiin mainosmatskuihin (copywriting)
Kirjojen kirjoittaminen
Podcastin tekeminen
Kässäreiden kommentointi
Mentorointi
Luennot/koulutukset
Kuvausjärjestelytyöt (mainoselokuvat, tv-sarjat ym.)
Pienyritysten liiketoiminnankehitysprojektit (huh, vain suomen kielessä voi olla näin ihania yhdyssanoja)

Käytätkö alihankkijoita?
Kyllä, usein. En pysty itse tekemään kaikkea mitä minulta ostetaan ja asiakkaatkin tietävät tämän. He myös tietävät, että minulla on hyvä yhteistyöverkosto, jonka avulla pystyn toimittamaan isompia kokonaispaketteja.



Onko yrityksesi Islannissa vai Suomessa?
Islannissa. Perustin sen melkein heti laavakökkäreelle muuton jälkeen. Aluksi tein jonkun aikaa töitä ns. freelanceverokortilla eli oman sosiaaliturvatunnuksen kautta. Suuri osa yhtiöni yhtiöni tuloista tulee suomalaisilta asikkailta, eli olen siis palvelujen vientibisneksessä :-)

Minkälaisia asiakkaita sinulla on Islannissa?
Muutama pieni it- ja viestintäalan yritys (satunnaisia), muutama matkailualan yritys ja satunnaisia muita organisaatioita (kirjastoja ym.)

Miltä eri työt näyttävät prosentteina - kuinka paljon teet mitäkin?
Teen erilaisia projekteja melko vuodenaikasidonnaisesti. Kesällä suurin osa myynnistä tulee matkailun parista (matkasuunnittelut, hevosreissut, privaattiopastukset, työprojekteihin liittyvät matkajärjestelyt, varauspalvelut jne.). Lomakauden ulkopuolella rahaa tulee eniten viestintäalan töistä eli konseptisuunnittelusta, sisällöntuotannosta erilaisten yritysten kanaviin, luennoista/koulutuksista ja pienimuotoisista liiketoiminnankehitysprojekteista. Kirjailijantyöstä tulee noin kymmenesosa vuosituloista ja niin sanotuista vaikuttajatöistä eli kaupallisista yhteistöitä blogissa ja instagramin puolella tulee noin viidennes vuoden kokonaismyynnistä.

Edellisten päälle tulevat epäsäännölliset tulonlähteet kuten apurahat, mutta ne ovat henkilökohtaisia eivätkä liity yritykseni toimintaan.

Miten paljon teet töitä islantilaisille asiakkaille?
Aika vähän. Noin viisi prosenttia myynneistä tulee Islannista. Islannissa maksetaan esim. vaikuttajayhteistyöstä niin pieniä summia (pieni markkina, ymmärrettävää), että en ole vaivautunut edes vakavasti harkitsemaan. Tyyliin 50-100 euroa kaupallisesta yhteistyöpostauksesta Instagrammissa on ihan naurettavan vähän. Sehän menisi jo pelkkiin proikkarointikustannuksiin ja laskutuskuluihin.



Mistä saat töitä? Käytätkö jotain välityspaikkaa?
Tällä hetkellä noin 90 % myynnistä tulee inboundina eli asiakkaat ottavat minuun yhteyttä halutessaan jotain. Osa asiakassuhteista on jopa 15 vuoden takaa, osa hieman uudempia. Vanhat asiakkuudet ovat mahtavia: se kertoo siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä. Suositusten ja tuttujen kautta joka vuosi tulee 5-20  uutta asiakasta, mikä on hieno juttu sekin. Teen aktiivista myyntityötä välillä lähinnä lehtijuttuihin ja kaupallisiin some-yhteistöihin liittyen, mutta en kovin usein. Ainahan tilanne ei tietenkään ole ollut tällainen: yrittäjävuosieni alussa tein aktiivista myyntiä paljon enemmän.

Miten raha liikkuu podcasteissa? Kun niitä voi kuitenkin kuunnella ilmaiseksi ilman mainontaa.
Tällä kysymyksellä pääsikin suoraan erään ongelman ytimeen! Podcasteja on mahtava tehdä, olen oppinut Unelmaduunarit-podcastin kautta paljon, se on tuonut uusia kontakteja ja jaada-jaada-jaada. Rahanteko ei ole kuitenkaan ole ollut helppoa tai edes haastavaa. Esimmäisestä Unelmaduunarit-kaudesta saimme laskutettavaa; yhteistyökumppaneiksi ensimmäisiin jaksoihin lähti Fazer, Akava ja BookBeat. Hankimme mainostajat itse. Seuraavien kausien kanssa minä ja Hanne emme ole ehtineet itse tehdä niin paljoa myyntityötä, eikä muiden tekemä mediamyynti ole ikävä kyllä toiminut odotusten mukaan. Mainostajia on ollut todella vähän.

Kakkoskauteen saimme yhden muutaman tuhannen euron suuruisen apurahan, joka auttoi meitä podcastin tekemisessä. Nyt kolmannelle kaudelle - jonka uusin ja älyttömän kiinnostava jakso ilmestyi juuri - mainostajia tipahteli vähän.

Syitä on varmasti monia. Podcasteja on paljon. Muutama on kasvanut todella isoksi ja saanut hyvin mukaan mainostajia. Keskisuurilla podeilla on mennyt vähän kehnommin. Ehkä mediamyyntimme ei ole toiminut kovin tehokkaasti. Ehkä emme ole olleet tarpeeksi kiinnostavia mainostajien mielestä. Kuka tietää.

Tätä voisi tehdä "ilmaiseksi" ihan vain brändinrakennusmielessä, jos se ei veisi niin paljoa aikaa. Yhden jakson äänityksiin menee helposti parituntinen ja kaikenlaiseen valmistelutyöhön yksi kokonainen työpäivä. Se on ikävä kyllä liikaa. Eikä kieli poskella tekeminen kiinnosta.

Mottoni on, että jos joku työ ei kannata taloudellisesti, sitä ei kannata tehdä. Pidän mieluummin vapaata tai otan enemmän sellaisia kivoja töitä, joista saa myös pätäkkää. Joten saattaapi olla, että Unelmaduunarit-podcast päättyy tältä erää tähän kesään.



Musta tuntuu, että teet kokoajan kaikkea kivaa. Millaisia varjopäiviä sun työssä on?
Kyllä niitäkin riittää. Välillä vituttaa eniten se, että joku tekninen asia ei toimi. Ei ole it-tukea mihin soittaa, vaan joudun järjestämään asiat itse ostopalvelun kautta ja se vie aikaa. Joskus joitakin asioita on vain pakko hoitaa, vaikka on ikäänkuin lomalla tai varattuna toisaalla. Sekin välillä riepoo, että tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta on pakko kuitenkin jatkuvasti miettiä omaa työaikaansa investointina: kaikkeen haluamaansa ei voi laittaa aikaa vaan ainoastaan niihin asioihin, jotka kannattavat. Lisäksi sekin aiheuttaa harmia, että kaikki lainsäädännölliset uudistukset koskien omia aloja, pitää omaksua ja huomioida itse, ettei joudu vahingossa ongelmiin. Kysyn välillä neuvoa juristeilta, mutta vain erityisen kinkkisissä tapauksissa.

Päähuolenaiheeni on kuitenkin toisaalla. Tässä näin: suuri työn määrä ei stressaa vaan se, että niitä töitä ei pääse syystä tai toisesta tekemään.



Ootko aina halunnu yrittäjäksi? Yrittäjyys kiinnostaisi, mutta en tiedä riittääkö rohkeus koskaan.
En todellakaan halunnut. Vaan nimenomaan halusin tehdä ihan mitä tahansa mutta en olla yrittäjä. Vanhempieni firma - kuten tuhannet muut firmat - meni 1990-luvun lamassa konkurssiin ja siitä alkoi kamala taloudellinen alamäki. Niiden kokemusten marinoimana päätin, että tuohon kyytiin en kyllä koskaan lähde.

Noh, aikaa kului ja kauppiksessa opiskelut etenivät. Aloin tajuta kannattavuuslaskelmia ja sitä, miten talous toimii ja millaiset yrityksen pärjäävät. Aloin tehdä freelancer-keikkaa opiskeluaikoina ja tajusin pian, että saan muuten paljon varmemmin töitä, enemmän rahaa ja paljon enemmän itseäni kiinnostavia työtehtäviä perustamalla y-tunnuksen kuin menemällä palkkatöihin aloittelijanpalkalla johonkin viestintäalan yritykseen. Minusta tuli yrittäjä siis ihan vahingossa ja ainoa alkuinvestointini oli kannettava iBook-tietokone ja PRH:n perimä toiminimen rekisteröimismaksu. Ensimmäisen firmani nimi oli Räiskäle.

Kirjan kirjoittamisesta olisi mukavaa kuulla enemmän.
Täällä blogissa on muuten aiheesta ihan oma postaus.  Eli: mistä kaikesta kirjailijantyöni tulot koostuvat? Kirjoitan yhtä kirjaa aiheesta ja laajuudesta riippuen aktiivisesti noin 1-2 kuukautta ja hajanaisia päiviä ja viikkoja sekä suunnitteluvaiheessa, taustatöitä tehdessä ja käsikirjoitusta editoidessa. Yleensä työpöydälläni on jatkuvasti yksi keskeneräinen kirja ja tällä hetkellä se on Unelmahommissa-kirjan jatko-osa. 

Kuinka päästä irti itselle tärkeistä työjutuista, jotka eivät tuota?
Täytyy tehdä päätöskriteerit (kuinka paljon rahaa on ehdoton minimi mitä pitää saada ja kuinka pitkään matalia korvauksia voi jossakin työprojektissa sietää ja mistä syystä), tehdä päätös ja jos päätös on se, että tämä työ ei kannata pitää kertoa asiakkaalle suoraan, että enää en voi ikävä kyllä jatkaa. On hyvä kertoa arvostamansa yritystä ja sen toimintaa, mutta myöntää suoraan että ei pysty enää itse jatkossa toimittamaan palveluja, koska kiirettä pitää ja korvaustaso on liian matala verrattuna muihin töihin.



Onko sulla vuosikelloa käytössä, kun teet erilaisia töitä? Kuinka työsi jakautuvat vuodenaikojen mukaan ja milloin pidät yleensä lomaa?
Tätä hieman avasinkin jo tuolla ylempänä. Lomasta tosin vielä muutama sana. Pidän aika pieniä ja lyhyitä lomia. Noin viikko kerrallaan täyslomaa on osoittautunut minulle hyväksi rytmiksi. Sinä aikana ehdin rauhoittua ja ajatella muita asioita, keskittyä itseeni ja perheeseen ja kaikkeen muuhun oikeasti tärkeään. Pidän paljon myös sellaisia lomia, jolloin työskentelen esimerkiksi pari tuntia päivässä ja pidän loppupäivän lomaa. Tuollainen kevyttyöskentely sopii minulle myös hyvin ja olen kokenut sen aika rentouttavaksi. Tällä hetkellä rytmi on juuri sellainen. Kun lapset ovat kylvyssä, leikkimässä, isänsä kanssa ulkona, minä otan pienen lasin valkkaria ja palan työpäivää.

Miten kuvailisit työidentiteettiäsi ja miten se on mahdollisesti muuttunut valmistumisesta tähän päivään? 
Tämän kysymyksen esitti sosiaalipsykologi  :D Yritän vastata. Alkuaikoina koin olevani kiireapulainen. Nappailin koppeja siellä, missä apua tarvittiin. Oikoluin, kirjoitin, haastattelin, soittelin toimituksiin juttuvinkkejä tarjoten omissa tai asiakkaan nimissä ja editoin superpuuduttavia ja tautisen pitkiä excel-taulukkoja. Nykyään en ota enää koppeja kiireapulaisena, vaan koen olevani terävä ja nopea asiantuntija, joka pystyy omaksumaan asiakkaan tarpeet, brändin ja puhetyylin nopeasti. Nykyään tuotan arvoa ja olen arvokas lisä, en vain "jeesi".  Se näkyy myös palkkiotasossani: tuntilaskutukseni on noin viisinkertaistunut aloitusajoista.

Kuvat: Dorit Salutskij

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Terveisiä täältä baijerilaiselta leirintäalueelta. Auringossa on yli 40 astetta lämmintä ja vartin pysäköitynä ollut auto tuntuu kuumem...

Lomapuuhastelu vie irti arjen surinasta

27.6.19 Satu Kommentteja: 2


Terveisiä täältä baijerilaiselta leirintäalueelta. Auringossa on yli 40 astetta lämmintä ja vartin pysäköitynä ollut auto tuntuu kuumemmalta kuin Harvian kuumentama pihasaunamme.

Me olemme täällä viettäneet huhheijaahellettä pitkien havupuiden varjossa kallioilla kiipeilemässä. Mukavan viileitä sellaiset isot kivet, niiden vieressä seisoskellessa ei sula päälaki tai pala varvas ihan ensimmäisen sekunnin aikana.

En tiedä onko kukaan Euroopassa tottunut tällaisiin lämpölaskeumiin, mutta me olemme ainakin ihan ihmeissämme. Ei paljon ole käyttöä nyt noille rinkkaan ”varmuuden vuoksi” pakatuille islanninvillapaidoille ja myssyille. Onneksi sentään sheiveri jäi kotiin, säästyi tilaa niille villapaidoille. Eihän täällä meinaan tarvitse pahemmin ajella kainalokarvoja. Ne kärventyvät itsestään pois kahteen kertaan. Sen toisen kerran tekevät ihan vain palavan karvanhajun ilosta.

Onpa ollut erikoista ja jos ei nyt suorastaan virkistävää, niin ainakin erilaista. Tässä tulikuumassa lomanaloituksessa on ollut todella paljon myös hyviä puolia. Yksi on se, että teltassa ei tule kylmä kertaakaan, vaikka makuupussi on ohut ja yöpaita samoin. Ei tarvitse kääriytyä villapaitaan kömpiessään aamulla teltasta ulos. Toinen hyvä puoli on se, että töitä en ole ehtinyt miettiä lainkaan. 



Loppukevät alkukesineen oli aika tiukanlaista. Sitten yhtäkkiä pitkin olla reissun päällä, kun yhteinen suunniteltu kesälomareissumme Saksan kautta Norjaan ja Ruotsiin ja sieltä Turkuun oli alkamassa. Saatiin kamat kasaan pari tuntia ennen kentälle lähtöä, päästiin Muncheniin Icelandairin siivillä ja Saksan reissua varten vuokrattiin auto, jolla on nyt reissailtu motareilla ja pienillä kyläteillä.

Hikikuumassa on kierrelty ystävän juhlat, Pottensteinin kylä kiipeilyalueineen, yövytty teltassa ja pidetty jogurttipurkit viileänä kylmään jokeen upotetussa muovipussissa. 



Yhtään oikein mitään töitä en ole ehtinyt tällä viikolla tehdä. Sellainen tick-that-box-kone on ollut käynnissä niin pitkään, että sen sammuttaminen ei olisi käynyt itsestään kovin helposti. Telttaillessa, kamoja paikasta toiseen siirrellessä ja polttavaa aurinkoa vältellessä on mennyt kaikki järjestelyyn ja suunnittelemiseen suunnattu aika ja energia, eli ei ole tarvinnut paljon illalla päätä puhallettavaan tyynyyn painaessa miettiä, jäiköhän joku työjuttu tekemättä. Unohdinko jotain?

En kai.

Ihan vain nukahdin. Tekee hyvää!

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lähdimme eilen kesälomalle! Olemme olleet reissussa nyt noin puolitoista vuorokautta, ja tässä on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Lompakko...

Pienen kesäloman ensimmäinen päivä

22.6.19 Satu Kommentteja: 9

Lähdimme eilen kesälomalle! Olemme olleet reissussa nyt noin puolitoista vuorokautta, ja tässä on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Lompakko on ehtinyt kadota kaksi kertaa - ja löytyä kahdesti. Kännykän laturi kerran, mutta sitä ei vielä ole löytynyt. On tosiaan sellainen olo, että tässä on pienen pysähdyksen tarpeessa itse kukin.



Meillä on suunnitelmissa olla matkalla kuukauden päivät. Lensimme Islannista tänne Baijeriin Saksaan. Viidenkympin ikään ehtineet ystävämme viettävät satavuotissynttäreitään tänä viikonloppuna, ja järjestelimme kesänaloituksemme siten, että ehtisimme mukaan. Bileet pideätään vanhassa alppimajassa ja ohjelmassa on vaeltamista, olutta, makkaroita grillissä ja makuupussimajoitus. Pukukoodina on arkinen eli sportti, toisin sanoen: täällä on tupa täynnä saksankielisiä maastopyöräilijöitä ja polkujuoksijoita. 

Maanantaista alkaen meillä on viikko aikaa jatkaa vuokra-autollamme Kieliin Pohjois-Saksaan. Reitille ei ole vielä mitään suunnitelmia. Ei ehditty suunnitella, eikä toisaalta koettu suuremmille etukäteisjärjestelyille tarvettakaan. Olin yhteydessä Saksan matkailuviranomaiseen, jos he olisivat jotenkin avustaa reittisuunnitelmissa ja vinkata leirintäalueista (jotain työjutun poikasta oli mielessä), mutta koska se ei koskaane edennyt ensimmäistä sähköpostiviestiä pidemmälle, päätimme antaa koko asian olla ja tehdä reissu ihan vain oman mielen mukaan ilman mitään postausvelvoitteita. Luulen, että se oli juuri oikea päätös. Reissaamme leirintäkamojen kanssa, joten voimme periaattessa pysähtyä ihan missä vain ja milloin vain ja silloin kun huvittaa. Ihana, huumava vapaus! 

Ainoa päätetty asia on perantai. Perjantaina pitää nimittäin ehtiä Oslon-lauttaan, jotta olemme ensi viikonloppuna Oslossa, jossa niin ikään ohjelmassa on ystävien treffaamista. Islantilainen ystäväperheemme lapsineen muutti vuosi sitten Norjaan erikoistumisopintojen takia (Islannissa ei voi tehdä lääkärin erikoistumisjaksoa, vaan sitä varten muutetaan aina ulkomaille). Koska kesä on oikeastaan ainoa ajankohta, jolloin ehdimme koko perhe heidän luonaan kyläillä, päätimme yhdistää Norjan Saksan reissuun.


Heinäkuun alussa pitäisi päästä jotenkin Oslosta Tukholmaan (juna luultavasti tulee edullisemmaksi kuin vuokra-auto), josta otamme lautan Turkuun mutsini luokse. Heinäkuussa hengailemme koko perhe ja Suomi-perhe pari viikkoa kesäparatiisissamme. Kuinka odotankaan erityisesti sitä! Ja ihan kaikkea tätä muutakin kesäseikkailua.

Muuten! Jos tunnet hyvin Saksaa Munchenistä pohjoiseen ja tiedät, missä ehdottomasti kannattaa pysähtyä, saa ehdottomasti jakaa vinkkejä. Tai jos suhailu Oslon ja Tukholman välillä on tuttua, logistiikkavinkit ovat myös enemmän kuin tervetulleita.


Mutta eihän tämä nyt kokonaan lomailuksi mennyt kuitenkaan... En itse pystynyt tällä kertaa työsyistä ottamaan kuukauden mittaista kesälomaa. Muu perhe lomailee, mutta minulla kulkee muutaman työprokkiksen takia mukana läpi Euroopan työreppu, läppäri, kännykkä ja pari vara-akkua. Muutaman arkipäivän siellä täällä omistan levolle ja netittömälle oleskelulle. Pidän siis sellaista mikrolomaa, josta on muodostunut minulle tavanomainen lomailumuoto. Otan niitä pitkiä kesälomia sitten vähän myöhemmin, vaikka syksyllä.

Täällä blogin puolella tulee kuitenkin varmasti hieman hiljaisempaa nyt kesän ajaksi. Silloin tällöin saatan kirjoitella kuulumisia, mutta en vielä yhtään tiedä mitä ja miten paljon. Voipi siis olla, että nyt on pieni kesäpaussin paikka. Kun jotain tekee mieli postailla, menen luultavasti Instagramin puolelle.


Tästä viikonlopusta alkaa nyt sellainen löysiin päämääriin sidottu seikkailu, jossa ei ole tiukkoja aikatauluja tai suunnitelmia. Vyörymme fiiliksellä paikasta seuraavaan ja yritämme ehtiä siihen yhteen lauttaan, johon meillä on liput ensi viikon perjantaiksi. Koitamme olla hukkaamatta enempää lompakoita tai latureita, ja kun puoliso kuitenkin hukkaa (niin siis minultahan ei ikinä katoa mitään, haha), lupaan, että en ala puhua lyhyillä päälauseilla tahi kiristellä leukalihaksia.  Lupaan nukkua pidempiä yöunia ja lupaan, että en hermostu. Kerron sitten reissun jälkeen, miten hyvin lupaukseni piti.

Kuvat ensimmäisen lomapäivän illalta: Björgvin Hilmarsson

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Postaus sisältää affiliate-linkkejä Arvatkaas mikä on kaikista tehokkain anti-age ihonhoitotuote? No tein klikinsäästäjän ja pistin va...

Kaikista tehokkain anti-age ihonhoitotuote on aurinkosuoja

18.6.19 Satu Kommentteja: 0

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Arvatkaas mikä on kaikista tehokkain anti-age ihonhoitotuote? No tein klikinsäästäjän ja pistin vastauksen  heti otsikkoon. Koska tämä on kamalan tärkeä juttu, eikä tosiaan rajoitu pelkkään ryppyestoon. 

Aurinko on ihanaa, mutta ilman suojausta riskihommaa.

Ikääntyessä meidän vartalossa tapahtuu kaikenlaista. Kokemus kasvaa ja ajattelu kehittyy, mutta aika monet muut asiat hidastuvat. Ihon kollageenin ja elastaanin muodostus vähenevät ja silloin iho ikään kuin menee rullalle ja veltostuu. Kokemusjuovissa ei siis tosiaan ole mitään vikaa, mutta eipä ole siinäkään, että niitä ei haluaisi lisää.

Jo tulleita ryppyjä ei pysty poistamaan tuotteilla, mutta oman ihon tuntumaa ja ulkonäköä voi parantaa oikeilla tuotteilla. Se mikä on ”parantamista” on jokaiselle henkilökohtainen juttu ja siksi on tärkeää, että tuotteet on valittu sen mukaan mikä itselle sopii eikä sen mukaan, mikä näyttää toimivan jollakin muulla.

Esimerkiksi omassa ihossani kaikista kinkkisintä on kuivuus. Tuotteiden on pakko olla superkosteuttavia, jotta en aamuisin herää tunteeseen, että ihoni varisee tyynyliinaan.

Hyvin kosteutettu iho on terve ja tasainen ja siihen tulee vähemmän näppyjä ja se ikääntyy tasaisemmin. Noh, kaikesta tästähän olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Yhden jutun olen kuitenkin unohtanut - ehkä jopa sen kaikista tärkeimmän. Ja juuri nyt se on ajankohtainen: suojaudu auringolta. Aurinkovoide ei poista kaikkia auringossa pitkään oleskelun haittavaikutuksia, mutta se pienentää niitä. Suojaudu auringonsäteilyltä, niin ihosi ei pala ja syöpäriski kasva (mutta voi syöpä silti tulla). Suojaudu auringonsäteilyltä, jotta ihosi ei vanhene ennenaikaisesti (mutta vanheneehan iho lopulta kuitenkin).

Riskejä ei voi ikinä täysin poistaa, mutta vain rasvaamalla voit voittaa!



Auringon riskibisnes liittyy auringon säteilyyn. Niin kutsuttu uv-b-säteily jää jää ihon pintakerrokseen ja saattaa aiheuttaa esimerkiksi ihon palamisen. Suurina määrinä ihon palaminen voi altistaa erilaisille ihosyöville. Uv-a-säteily imeytyy syvälle ihoon ja vanhetaa ihoa. Vanheneminen johtuu ihon kimmoisuuden vähenemisestä - eli kääntäen: veltostuminen lisääntyy.

Uv-säteily ei ole vain lämpimän kaveri. Sitä on, vaikka lämpötila olisikin alhainen. Naama voi siis palaa auringossa ihan pakkasellakin tai kylmässä kevätsäässä. Kesällä ulkona oleskellaan huomattavasti enemmän kuin talvella ja siksi nämä aurinkovoidehommat ovat ajankohtaisimmillaan nyt.

Muista siis auringossa:


- Suojaa ihoa vaatteilla, olemalla varjossa ja laittamalla aurinkosuojaa.
- Laita aurinkosuojaa reilusti eli aikuiselle noin 2 rkl koko vartalolle, parin tunnin välein. Uinnin lisäksi myös hikoilu poistaa suojaa iholta.
- Osta joka sesonkiin uusi aurinkovoide. Vanhoja viime kesän puteleita ei saisi hautoa talven yli ja ottaa käyttöön seuraavana juhannuksena, sillä avattu aurinkovoide ei säily noin 8 kuukautta pidempään.
- Alle 6 kuukauden ikäisille lapsille ei suositella aurinkovoiteita lainkaan, koska rasvaus voi häiritä ihon normaalia hengittämistä (pikkuvauvojen iho ei vielä hikoile) ja ylipäätään olisi parempi aurinkorasvata vasta yli 3-vuotiaat lapset. Perheen pienimmät kannattaa suojata auringolta ensisijaisesti vaatteilla ja päivänvarjolla. Jos taaperoille käyttää aurinkovoidetta, kannattaa käyttää luonnonkosmetiikan fysikaalisia suojia, joiden aurinkosuojafiltterit eivät imeydy ihoon.

 

Valitse aurinkovoide luonnonkosmetiikkahyllyltä:


- Luonnonkosmetiikkatuotteet eivät sisällä haitallisia aineita ympäristölle. Synteettiset ainesosat kuormittavat esim. vesistöjä.
- Luonnonkosmetiikan aurinkosuojat ovat peräisin mineraaleista: titaanidioksidista ja sinkkioksidista. Kyse on niin sanotusta fysikaalisesta suojasta eli voide muodostaa iholle panssarin, joka heijastaa auringonvalon pois. Kemiallisissa aurinkosuojissa aurinkosuojafiltterit imeytyvät ihon läpi muodostaen auringolta suojaavan kerroksen, joka imee uv-säteilyä itseensä.
- Luonnonkosmetiikassa voidepohja on tehty kasviöljyistä, jotka jo itsessään hoitavat ja ravitsevat ihoa (itse levitän aurinkovoidetta päivävoiteen sijasta ja se riittää hyvin).


Miksi Algamaris?


Meillä on ollut keväästä asti käytössä Algamariksen aurinkosuojat. Muitakin hyviä luonnonkosmetiikka-aurinkosuojia varmasti on! Olen tykästynyt näihin, koska:

- Voiteet levittyvät todella helposti, eli nopea laittaa lapsillekin.
- Oma suosikkini on tämä 30:n suojakertoimen pumppupullosprayvoide, jonka tuoksu on todella hyvä (mieto kookos - tuote sisältää mm. kookosöljyä). Käytän vartalolle ja kasvoille.
- Algamariksen aurinkosuojia saa myös tuoksuttomina.
- Tuotteet suojaavat sekä uv-a että ub-b säteilyltä.
- Sertifioitu luonnonkosmetiikkatuote (ja vegaaninen).
Kevyesti sävytetty Algamaris -voide tasoittaa ihon omaa väriä vähäsen: tällä saa samasta tuubista aurinkosuojan ja mainion kevyen kesämeikin. 

Tee siis hyvinvointiteko ja muista laittaa aurinkosuojaa.



Alekoodilla SALAMATKUSTAJA saat 15 % alennuksen kaikista House of Organicn tuotteista. Siis paitsi noista mainitsemistani aurinkovoiteista, joiden aika on NYT, mutta myös kaikesta muusta kuten vaikka Madaran tuotteista, joista omia suosikkejani ovat ainankin Pihlajatipat (kasvoöljy) ja Nokkosvoide (kasvo- ja käsivoide).

Alekoodi on voimassa 31.7. asti.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Heipparallaa! Terkkuja täältä näppiksen takaa! Tänä kesänä kirjoitetaan taas kirjaa. Sinänsä siinä ei kyllä ole mitään uutta. Työelämäni ...

Unelmahommissa – odotettu jatko-osa

17.6.19 Satu Kommentteja: 8

Heipparallaa! Terkkuja täältä näppiksen takaa! Tänä kesänä kirjoitetaan taas kirjaa. Sinänsä siinä ei kyllä ole mitään uutta. Työelämäni on viimeiset vuodet rytmittynyt kirjojen ympärille. Aina on joku kirja kesken. Joko olen käsikirjoituksen kimpussa, suunnittelemassa seuraavaa kirjaa, hankkimassa taustamatskua, rahoitusta ja inspiraatiota tai tekemässä viimeisiä pikkukorjauksia vedoksiin. Nyt ollaan taas kirjoitusvaiheessa. Unelmahommissa-kirjan odotettu jatko-osa ilmestyy ensi vuoden alussa. Jebajebajee! 



Ensimmäisestä kirjasta on tullut hurja määrä palautetta. Olen ollut välillä vilpittömän hämmentynyt kaikesta siitä palautemäärästä, jota olen kanssakirjoittajani Hannen kanssa saanut teiltä kirjamme lukeneilta tai kuunnelleilta. Tässä muutama esimerkki:

Kiitos niin paljon teidän kirjasta. Luettuani sen rohkaistuin hakeutumaan ihka uudelle alalle, vaikka olenkin jo aika ”vanha” ja ollut kauan työelämässä. Nyt minulla on uusi ammatti ja työpaikka enkä ole koskaan aikaisemmin ollut näin onnellinen töissä. Onneksi uskalsin.

Erityiskiitos teille Satu ja Hanne siitä rehellisyydestä ja realistisuudesta joka huokuu kirjasta. Tykkäsin erityisesti siitä että kannustatte kokeilemaan uutta ja olemaan rohkea mutta ilman että koko elämä pitäisi laittaa uusiksi kerralla. Teidän kirja näytti minulle, että itseä miellyttäviä muutoksia voi tehdä myös pienin askelin.

Opin arvostamaan omaa työtäni enemmän ja sain paljon apua esimerkiksi hinnoitteluun. Kiitos siitä!!

Tämän kirjan pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille vastavalmistuneille.

Kirjan kanteen pitäisi laittaa irtisanoutumisvaara-tarra. Luin kirjan ja irtisanouduin työstä, josta en enää niin kovin pitänyt. Se kannatti, nyt teen semmoisia töitä joihin on ihanaa mennä maanantaiaamuna.


Kun tämmöisiä viestejä kilahtaa meiliin, Instaan, tänne blogiin ja Facebookiin vielä yli kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen (!), sitä todella kokee tehneensä jotain järkevää ja oikeasti tärkeää. Suuri sydämenmuotoinen kiitos ihan jokaiselle, joka on jakanut ajatuksiaan kirjasta meidän kanssamme. Arvostan ihan hurjasti jokaista viestiä.

Unelmahommissa - 8 askelta menestykseen (työnimi) julkaistaan alkuvuodesta 2020. Ensimmäinen osa, Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät, kertoi kuinka löytää oma paikka työelämässä eli mistä löytää ne oman elämän unelmahommat. Tämä uusi kirja keskittyy siihen, kuinka siinä omassa unelmatyössä menestyy ja kehittyy. Aiheina ovat erityisesti verkostojen rakentaminen (miksi ja miten ihmeessä se käytännössä tehdään), oman työn hinnoittelu (paljonko mistäkin työstä kuuluisi saada rahaa) ja omassa suosikkihommassa kehittyminen (kuinka varmistaa että kivaa hommaa riittää myös tulevaisuudessa). Lupaamme paljon käytännönläheisiä neuvoja ja aktivoivia tehtäviä. Sellaisia, joista on hyötyä ammatissa kuin ammatissa.



Olen todella inspiroitunut tämän kakkososan kirjoittamisesta. Näppis vetää puoleensa magneetin lailla. Vaikka kirjamme runko on jo valmis ja sisältö kuta kuinkin nakutettu, aina sinne mahtuu muutama ekstrajuttu ja pikkuisen jotain lisää.

Elikkäs: Mistä aiheista sinä haluaisit lukea, saada neuvoja ja insider-vinkkejä? Sana on vapaa, vielä voit vaikuttaa!

PS! Muista että Unelmahommissa-kirjaa saa edelleen ainakin ääni- ja e-kirjana. Jos et ole aikaisemmin käyttänyt Storyteliä, tästä linkistä saat maksuttoman kuukauden Storyteliin. Siellä voit lukea tai kuunnella myös ensimmäistä Unelmahommissa-kirjaa. Ilmainen kuukausi on lunastettavissa elokuun loppuun saakka. Silloin elokuun lopussa pitäisi jättää myös tämä seuraava unelmakässäri, jaiks. Tai siis: jee!

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Pentik ja Suomen Blogimedia Reilu viikko takaperin oli aihetta kepeään arkijuhlaan, sillä sain erityisen mie...

Minun näköinen elämä

13.6.19 Satu Kommentteja: 2


Kaupallinen yhteistyö: Pentik ja Suomen Blogimedia



Reilu viikko takaperin oli aihetta kepeään arkijuhlaan, sillä sain erityisen miellyttävää postia Reykjavikin kulttuuripiireistä. Minut hyväksyttiin jäseneksi Islannin Kirjailijaliittoon. Voitteko uskoa! Tämmöinen ulkomaalainen tyyppi, joka kirjoittaa suomeksi eikä edes mitään taiteellista proosaa, pääsi jäseneksi Kirjailijaliittoon. Mahtavaa! Suljin rose-skumpan hetkeksi pakkaseen ja leivoin kaikille omat lempipitsat. Juhlan kunniaksi pistin keittiön pistin kauniiksi Pentikin astioilla, jotka olivat juuri saapuneet kotiimme tätä kaupallista yhteistyötä varten.


On muuten Pentikistä aivan pakko aluksi mainita, että mielikuvani Pentikistä nyrjähti kertaheitolla uusiksi. Minulla on ollut brändistä vähän sellainen hassu käsitys, että ne ovat niitä porokuvioituja kuppeja ja huopakoristeita, joita saan aina isältä joululahjaksi. Asioita, jotka eivät ehkä ihan osu yksiin omien mieltymysteni kanssa.

Kun nimi Pentik mainittiin ensi kertaa mahdollisissa blogiyhteistyömerkeissä, otin aikaa ja tutustuin. Istahdin verkkokaupan ääreen ja päätin ottaa selvää valikoimasta.



No enpä löytänyt ihan kamalan montaa poroa. Ihan ensimmäisenä katseeni kiinnittyi suurikokoisiin keraamisiin epäsymmetrisiin Kivi-lautasiin. Lautasten reunat olivat vähän epätasaisia luoden käsityöfiilistä. Tummanharmaa mattainen ja hieman karkea pinta näytti kuvissa törkeän hyvältä. Sellaiselta, mitä voisi kutsua rouheaksi. Tummien atioiden vastapainoksi asettuivat samankokoiset hennonvaaleanpunaiset ja kiiltävänsileät Kallio-lautaset.





Yksinään pinkki on omaan makuuni liian lässy, ja harmaanmusta taas luo liian "täydellisen harkittu astiasetti" -fiiliksen. Mutta kun yhdistin Kiven ja Kallion ja pinkin ja tummanharmaan, niin sain lietsottua päälle ihan kunnon astiakuumeen. Kahvikuppifantasiani tunnettekin jo - tässä lautashommassa taitaa olla kyse saman taudin eri versiosta.

Samassa sessiossa löytyivät ne meiltä jo jonkin aikaa puuttuneet kunnolliset syvät lautaset. Innostuin näistä samantyylisistä tummanharmaista ja vaaleanpunaisista Kivi-kulhoista. Puolen litran kokoinen Kivi-kulho on järeän kokoinen jälkkärikulho, joka toimii hyvin myös ihan tavallisena syvänä lautasena.



Meillä käynnissä oleva astioidentäydennys- ja sisustusjuttuprojekti liittyy siihen, että meidän kodin remontti on pikku hiljaa valmistumassa. Tyyliltään halusimme kodistamme alusta asti sellaisen, millaisia mekin olemme: käytännönläheisiä, helppoja mutta kivoja, ei kliinisiä all-in-sisustuslehtikotiratkaisuja vaan ihan reilusti sekalaista ja kivaa. Uniikisti toimivia ja kauniita asioita yhdistellen.

Tähän tyyliin:

Paksu ja tummanvärinen afgaanimatto, retrosohvatuolit, 1950-luvun ohutjalkaisia olohuoneenpöytiä ja yksi kallis design-valaisin (jos se olisi ollut edullisempi, olisin ostanut kaksi). Käsin vanhan latvialaisen omakotitalon ulkolaudoista rakennettu olohuoneenseinä, halpatavarahallista hankittu vessanvalaisin, vihreällä kalkkimaalilla tuunattu Ikean hylly ja meille mittatilaustyönä hitsatut ja päällystetyt keittiöntuolit.



Keittiö on ei-keittiömäinen kokoelma meidän arkea: pöydällä on jatkuvasti kaikkea: kahvinkeitin, kahvia, leivänpaahdin, leipäkori, smoothietarvikkeet, kuivauslauta (meillä ei ole astiakaappia), viikon lehdet, hedelmäkulho, parin viikon kirjanpito, kasa tusseja ja pino paperia.

Olemme huomanneet, että näitä sisustus- ja remonttiratkaisujamme yhdistää se, että emme taida edes tietää, mikä yhtenäinen linjamme on. Emme edes kaipaa sellaista. Ei meitä voi - eikä meidän kotia voi - kuvailla yhdellä virkkeellä. Vaan koti on juuri sellainen vähän sekaisin ja tarkempia määrittelyjä kaipaava kuin me talon asukkaatkin: ekonomi-jäätikkökiipeilijä-maahanmuuttaja-kirjailijaliitonuusinjäsen.



Meidän elämä, meidän valinnat. Pentikin astiat ja sisustustuotteet istuvat komboomme yllättävän hyvin. Käsityöfiilis ja asioiden epäsymmetrisyys näkyvät etenkin Pentikin keramiikassa, joka on muuten Suomessa valmistettua. Aika monet suomalaiset suuremmat astiavalmistajat - nimiä nyt sen tarkemmin tässä mainitsematta - ovat ulkoistaneet esimerkiksi kaiken keramiikan valmistuksen Aasiaan. Pentik ei ole. Esimerkiksi nämä kuvissa näkyvät isot lautaset ja kulhot tehdään yhä edelleen Posiolla Pohjois-Suomessa. How cool is that.

Viimeistelin pitsajuhlakattauksen vaaleanharmailla ja vaaleanpunaisilla Pouta-pellavalautasliinoilla. Kyllä vaan ihan tavallinen juustopitsa taittuu ruokapöydässä juhlallisemmaksi, kun lautasen viereen asettelee pellavaiset isokokoiset lautasliinat. Viininpunaiseen taittavat Mila-vesilasit ovat värikäs piste kattauksen viimeistelyyn. Me aikuiset nautimme pakkasessa sopivaksi viilenneen skumpan juhlallisista ja siroista Herttua-kuohuviinilaseista. Nämäkin kaikki ovat siis Pentikin valikoimista.





Juuri ennen astiatilauksen jättämistä hoksasin vielä yhden asian, puisen jakkaran. Niinpä niin. Mitäpä muutakaan ihminen hoksaa viime hetkellä kuin puisen jakkaran.

Olen käynyt puolisoni kanssa säännöllisesti yhdessä islantilaisessa antiikkiliikkeessä etsimässä meille sopivaa puujakkaraa. Sellaista käytetyn näköistä, joka olisi kuitenkin tarpeeksi tukeva istua, seistä ja säilöä tavaraa. Puinen ja kulunut, mutta ei kuitenkaan mikään laho hökötys. No me löysimme pari aika sopivaa ehdokasta, mutta niiden hinta oli niin järjetön (yli 300 euroa / jakkara), että jätimme suosiolla kauppaan. Kerroin Pentikin edustajille jakkarahaaveistani kun kuvailin keittiötämme ja omia sisustushaaveitani. He vinkkasivat, että heidän huonekaluvalikoimastaan (Pentik myy siis sekä käytettyjä että uusia huonekaluja) on myös erilaisia jakkaroita.

Jaahas!

Löytyipä siis vielä tälläinen särmä kaveri, Bruno, jonka hinta verkkokaupassa  oli reilusti alle satasen.  Eikös vaan näytäkin ihanan kotoisalta vihreän astia-viini-askartelutarvike-mikroaaltouuni-kuivaruokakaappimme vieressä?



Siihen minä siis istahdan - siirrän ensin toki maljakon pois tieltä - pitsanjämiä syömään ja fiilistelemään sillä ihanalla ajatuksella, että olenpahan nyt tosiaan sitten ihan virallisesti maailman eniten kirjoja asukasta kohti julkaisevan maan Kirjailijaliiton jäsen. Ulkomaalainen geenilisä, joka ei vieläkään osaa liittää nokkelia kielikuvia osaksi islanninkielistä keskustelua.

Oliko vaikea päästä liiton jäseneksi, minulta kysyttiin. Verrattuna Suomeen homma ei ollut lainkaan niin hankalaa. Lähetin hakemuksen ja toimitin tuotannostani pari kirjanäytettä liiton toimistolle.  Suljin Islantilainen kodinonni ja Islantilainen voittaa aina -kirjat biojätepussiin (kotoa ei löytynyt mitään muutakaan kassia sinä päivnä, tirsk) ja pökkäsin kirjat Kirjailijaliiton postiluukusta sisään.

Pari viikkoa myöhemmin tuli hyväksymiskirje ja onnittelut. Ja sitten leivoin nämä pitsat, laitoin lautaset pöytään ja onnittelin itseäni siitä, että olen ainakin tähän asti onnistunut elämään kutakuinkin itseni näköistä elämää.



Täältä löytyy visuaalista päiväkirjaa Pentikin maailmaan. 

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

…en tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Kaikki vaihtoehdot olivat avaamattomina esillä, koska en tiennyt, mitä odottaa. En tiennyt kiintyisi...

Kun minä sain lapsen…

12.6.19 Satu Kommentteja: 2


…en tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Kaikki vaihtoehdot olivat avaamattomina esillä, koska en tiennyt, mitä odottaa. En tiennyt kiintyisinkö, rakastaisinko vai tulisinko hulluksi - tai ehkä kaikkea tätä.

Joutuisinko pulaan, muuttuisiko kaikki niin paljon että en enää tunnistaisi itseäni vai jatkuisiko kaikki ihan niin kuin ennenkin. En tosiaan tiennyt. Mistään, en mitään.



Aikaa on kulunut siitä ihmettelystä - ja tämän blogin aloituksesta - kohta kymmenen vuotta, ja huomaan, että en vieläkään oikein osaa erotella kaikkea sitä, mitä tässä on tapahtunut. Elämä on muuttunut toisaalta hirvittävän paljon, mutta toisaalta kaikki on kuten tavallisestikin. Ehkä se mikä on nykyään tavallista on muuttunut; se on vain muuttunut niin hitaasti, että en ole ehtinyt huomata muutosta. Tai sitten niin nopeasti, kuin tikun kiskaisu sormesta, että en ehtinyt edes huomata jotain tapahtuneen.

Paitsi yhden asian olen pannut merille. Puolisolla on nykyään lähiperheenjäsen, jonka kanssa se voi tehdä kaikkea sitä, mihin minä en jaksa tai osaa panostaa  - kuten kalliokiipeillä, maastopyöräillä ja telttailla.




Viime viikonloppuna sain tehdä visiitin yksinäiseen arkeen. Minulla oli ihan tavattoman ihana kolmipäiväinen: kirjoitin, söin, kirjoitin, nukuin, lenkkeilin, kirjoitin ja kirjoitin. Olin yksin, eikä kukaan kysyt mitään mistään.

Puolisio ja esikoinen mylläsivät sillä välin pitkin Etelä-Islannin rannikkoa; pyöräilivät laava-aukealla, söivät nuudeleita iltasateen ropistessa telttakankaaseen ja esikoinen pääsi kallioilla liidaamaan ensimmäisen reittinsä. Minä en siihen pystynyt. Reilu kymmenen vuotta sitten voivottelin metrin korkeudessa, että en saletisti uskalla jatkaa ylöspäin tällä tavalla köyttä tuoden, enkä siitä tosiaan sen ylemmäs koskaan jatkanutkaan.



Sitten kun minä sain lapsen, niin se otti homman haltuun. Nyt nuo kaksi kiipeilevät ja harrastavat kaikenlaista hauskaa yhdessä. Sillä välin kun he toteuttavat itseään, minä voin keskittyä tekemään niitä asioista, mistä erityisen paljon nautin juuri nyt. 

Näin kymmenen vuoden keskivertokokemuksella voin siis sanoa itselleni, että kun minä sain lapsen, sainkin yllättäen enemmän aikaa olla minä.

Kappas, enpä olisi uskonut.


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Swiss Clinic ja Suomen Blogimedia Pari vuotta sitten kokeilin ensimmäisen kerran mikroneulausta. Kaikki alkoi...

Kasvojen ihon rullaus ja 25 %:n alekoodi

9.6.19 Satu Kommentteja: 1

Kaupallinen yhteistyö: Swiss Clinic ja Suomen Blogimedia

Pari vuotta sitten kokeilin ensimmäisen kerran mikroneulausta. Kaikki alkoi rapsakan kuivasta talvi-ihostani, joka oli ollut pienenä ja kasvavana kiusana jo jonkin aikaa. Kesäisin iho oli hyvässä kunnossa, mutta talvisin se alkoi kutista, kiristää ja jokseenkin lerpsahtaa. Vähitellen ihoni talvi alkoi valua reippaasti syksyn ja kevään puolelle.


Aloin ottaa selvää tuotteista, käyttötarkoituksista ja vertailla tuloksia. Blogin kautta tarjottiin mainosyhteistyönä mahdollisuutta kokeilla Swiss Clinicin kotiolosuhteisiin kehitettyä mikroneulaushoitoa (täältä voit lukea juttuni ensimmäisestä mikroneulaustestistä).

Olin täysi noviisi (kuulin silloin ensimmäistä kertaa sanan mikroneulaus) ja myös aika skeptinen (neuloja, mitä himmeetä?). Muiden kokemukset kuitenkin houkuttelivat kokeilemaan, koska olihan kyseessä kuuriluontoinen juttu. Jos siitä ei olisi mitään iloa, sitten ei olisi.


Arkiset ihonhoitorutiini perustuvat luonnonkosmetiikkaan, ja tässä kohtaa onkin hyvä todeta, että Swiss Clinic ei ole luonnonkosmetiikkaa. Mitään valmistajan tuotteista ei kuitenkaan ole testattu eläimillä ja suurin osa tuotteista - kuten tuo kuvissa näkyvä kasvoseerumi - ovat vegaanisia.

Olette joskus näiden aikaisempien rullausjuttujen yhteydessä kysyneet, voisikohan mikroneulauksen jälkeen iholle laittaa luonnonkosmetiikkaa eikä tuota saman valmistajan kasvoseerumia. Olen itse käyttänyt rullauksen yhteydessä vain valmistajan kasvoseerumia, joten en osaa sanoa, kuinka luonnonkosmetiikan tuotteet tähän hommaan sopisivat. Swiss Clinicin omilla sivuilla sanotaan, että neulauksen yhteydessä voi käyttää myös omia vakkarituotteita, mutta luulenpa että kannattaa olla varovainen koska rullauksen jälkeen iho on aika herkkänä, eli testaa ensin vaikka pienelle ihoalueelle.

Tällainen kuurimuotoinen kotona tehtävä kasvohoito sopii minulle. Ehdin hierontaan kerran kuussa ja kampaajalle kahdesti vuodessa – ja nekin tuntuvat kalenterissa jo pieniltä saavutuksilta. Kotona tehtävä kasvojenhoito on nopea, helppo ja turvallinen, jos sen tekee oikein.


Homma toimii siis niin, että mikroneulausrullan pienenpienet terävät neulat tekevät ihoon pieniä reikiä, mikrokanavia. Mikroneulaus saattaa kuulostaa brutaalilta toimenpiteeltä, mutta ne neulat ovat oikeasti tosi tosi pieniä. Omalla ihollani rullat lähinnä vain kutittavat.

Rullauksen jälkeen levitän iholle saman valmistajan kasvoseerumia, joka kosteuttaa ihoa ja edesauttaa ihon uusiutumista.



Olen verrannut mikroneulauksen periaatetta urheiluun aikaisemminkin ja toistan saman, koska se on niin konkreettinen. Treenaamisen jälkeen pitää levätä, että treeneistä on hyötyä. Treenatessa lihakset menevät vähän rikki, levossa ne korjaantuvat ja lopputuloksena on vahvempi lihas. Jos vain treenaa ja treenaa eikä ollenkaan lepää, keho menee rikki.

Niinpä onnistuneen mikroneulauksenkin juju ja tehokkuus piilee siinä, että kasvoja ei rullata joka päivä vain ainoastaan kuureittain.

Swiss Clinic suosittelee kasvojen rullausta viitenä peräkkäisenä päivänä ja sen jälkeen viiden päivän lepoa. Tämä kymmenen päivän sykli toistettaisiin sitten kuusi kertaa eli yhteensä kahden kuukauden ajan. Sen jälkeen rulla pitää vaihtaa uuteen.

Minä itse en tee mikroneulausta niin usein. Teen nykyään setin (noin 5 rullauspäivää + 5 lepopäivää) kaksi kertaa ja sitten odottelen kuukauden tai pari, näin kesäaikaan enemmänkin, ja toistan kuurin, kun alkaa itsestä tuntua siltä.

Tulokset eivät näy heti samana iltana. Itselläni huomaan kasvojen ihon kirkastuneen ja virkistyneen kymmenen päivää aloituksen jälkeen.


Mikroneulauksessa on syytä muistaa muutama juttu:

1. Rullaus kannattaa tehdä illalla ennen nukkumaanmenoa. Rullaus + seerumi + nukkumaan. Jos jaksaa valvoa (tai ei jätä rullausta ihan kamalan myöhäisiltaan), voi lisätä yövoiteen/öljyn ennen nukahtamista, mutta ei siis suoraan seerumin päälle.

2. Tämä on tärkein: Kasvojen ihon pitää olla puhdas ennen rullausta. Älä levitä ennen rullausta iholle mitään, edes kasvovettä. Olen saada hepulin joka kerta kun näen "nättejä" IG-kuvia ihmisistä testaamassa rullausta täydessä meikissä. Niin ei saa tehdä – lopputuloksena voi olla vakava ihotulehdus.

3. Skin Roller pitää desinfioida ihan jokaisen rullauksen jälkeen ja jokaista rullausta ennen. Desinfiointiin voi käyttää Swiss Clinicin omaa desinfiointisuihketta tai jotain muuta desinfiointiainetta.

4. Skin Rollerin rullapää on helppo vaihtaa ja se kannattaa vaihtaa säännöllisin väliajoin. Swiss Clinicin verkkokaupasta voi ostaa muutaman kymmenen euron hintaisia vaihtorullia ja suosituksena on, että uusi rulla vaihdettaisiin kahden kuukauden (noin 25-30 käyttökerran) käytön jälkeen. Minä olen vaihtanut rullan sen jälkeen kun olen rullannut kaksi kertaa viisi päivää taukoineen. Kun laitan rullauksen tauolle, poistan vanhan rullan roskikseen. Se menee ikävä kyllä sekajätteeseen, koska rulla sisältää sekä muovia että metallia. Kierrätettävyydessä olisi valmistajalla kyllä ehdoton tuotekehityksen paikka.

5. Skin Roller on parasta säilyttää suojamuovilaatikossaan eikä sitä saa antaa lainaan muille.


Swiss Clinicin Face
-hoitosetti sisältää Skin Rollerin (0,5 mm) ja kasvoseerumin eli ne tuotteet, mikä itselläni on juuri nyt käytössä. Face-paketin hinta on 125 €.

Swiss Clinic 3+1 sisältää Skin Rollerin ja kolme vaihtoterää. Lyhyimpien neulojen Skin Roller 0,2 mm soveltuu ensikertalaiselle, herkälle iholle ja ohuelle silmänympärysiholle. 0,5 mm neulapää on se, jota itse käytän. Leveärullainen 0,5 mm neulapää on kehitetty vartalon isommille ihoalueille kuten vaikka raskausarpien tms. hoitoon. 3+1 setti maksaa 79 €.

Alekoodilla Satu25 saa 25 %:n alennuksen verkkokaupassa tästä jutussa esittelemästäni Face-hoitosetistä, 3+1-vaihtorullasetistä ja suuremmille ihoalueille tarkoitetusta Body-setistä.  Alekoodi on voimassa toistaiseksi.

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?