Kaupallinen yhteistyö: Hiisi Homes Vuosi 2020 on minulle kirjoittamisen vuosi. Noh, niinhän ovat kyllä olleet nuo edellisetkin, joten t...

Ensi vuoden viisi kirjaani

31.12.19 Satu Kommentteja: 2

Kaupallinen yhteistyö: Hiisi Homes

Vuosi 2020 on minulle kirjoittamisen vuosi. Noh, niinhän ovat kyllä olleet nuo edellisetkin, joten turvallisilla ja hyväksi testatulla vesillä jatketaan. Tässä vuoden vaihteessa ja lomakooman armeliaassa sumussa tulee hiljakseen täyteltyä seuraavan vuoden työkalenteria - siis silloin, kun emme pelaa äänekkäästi Kimbleä puupöydän ympärillä tai sytyttele takkaan tulta.


Koska pitkän tekstin kirjoittaminen on työintohimoistani rakkain, on tavattoman kivaa kertoa, että vuonna 2020 minulta ilmestyy viisi kirjaa.  Viisi! Ensifiilis voisi olla että mitähän h*mmettiä, puolikas kirjahylly? Mutta ei se kuulosta niin hullulta, kun olen vähän kertonut taustoja.


Ensimmäinen viidestä on jo kirjoitettu ja painokoneessa. Yhdessä Hanne Valtarin kanssa kirjoitettu Unelmaduunarin tilipäivä - 8 askelta ja tienaat tarpeeksi (WSOY) ilmestyy helmikuussa. Siinä kirjassa penäsin itseltäni ennen kaikkea konkretiaa. Maailma on täynnä tarinoita onnistumisista ja heistä, jotka elävät haaveidensa elämää töissä ja töiden ulkopuolella. Minua on aina eniten kiinnostanut se, MITEN. 


Miten joku saavutti sen, mitä halusi saavuttaa? Eivät iloiset asiat ikinä tapahdu vain miettimällä iloisia asioita. Taustalla on aina myös toimintaa. Siksi tykkään ihan valtavasti tämän kirjan nimestä, joka kertoo oleellisen. Kahdeksan konkreettista askelta. Kirjassa kerrotaan, että voi elää vaikkapa elämää X, ja sen elämän saavuttaakseen on ihmisen täytynyt tehdä näin ja näin. Sen jälkeen tekstissä tulee se kaikkein tärkein: vinkkejä, joita voi kuka tahansa soveltaa omaan työelämäänsä. 



Sitten kaksi seuraavaa kirjaa. Talvella elämäni rakkain klassikkokaksosteos Vuoden mutsi 1 ja Vuoden mutsi 2 ilmestyvät uudelleen ja tällä kertaa äänikirjoina. Ruotsin suurin itsenäinen kustantamo ja Ruotsin kolmanneksi suurin äänikirjojen kustantaja Lind & Co otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko meitä saattaa teoksemme äänikirjoiksi. Jipii! Kustantaja on ruotsalainen, mutta äänikirjat tulevat jakeluun suomalaisille kuulijoille esimerkiksi Bookbeatin ja Strorytelin kautta.


Neljäs ja viides kirja ovat vielä armollisesti kesken. Suomalainen aikakauslehtitoimittaja Mirjami Haimelin otti minuun vajaa pari vuotta sitten yhteyttä; hän oli kypsytellyt ideaa asiaproosateoksesta, joka käsittelisi kirjoittamista. Olen ikuisesti kiitollinen, että Mirjami kysyi juuri minulta, kiinnostaisiko minua hypätä hänen kanssaan tiimiin tekemään tällaista kirjaa.

Tapasimme pari kertaa Helsingissä, pidimme paljon skype-palavereita ja vaihtelimme sähköposteja. Etsimme kustantajaa ja päädyimme Mirjamin johdolla PS Kustannuksen kanssa palaveriin. Syksyllä ilmestyy Kynä – Kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Tuo nimi on vielä työnimi, eli se saattaa vielä hieman muuttua. Saman kirjan yhteydessä ilmestyy harjoituskirja, jossa pääsee treenaamaan kirjasta opittuja vinkkejä ja kehittämään itseään kirjoittajana.


Olemme tavanneet joukon suomalaisia kirjoittamisen ammattilaisia kirjailijoista tutkijoihin ja markkinointialalla työskenteleviin tyyppeihin ja keskustelleet kymmeniä tuntia kirjoittamisesta. Kuinka tulla paremmaksi kirjoittajaksi? Mistä motivaatio? Kuinka selättää blokki? Miten päästä sisään romaanin maailmaan? Kuinka televisiosarjan jaksot syntyvät? Kuinka saada tekstiin vakuuttavuutta ja johdonmukaisuutta? Kuinka luodaan maailmaa? Miten tehdä teksti, joka vaikuttaa lukijansa? 



Olen näistä kaikista viidestä kirjasta ihan samperin iloinen! En tietenkään kirjoita näitä kaikkea viittä kirjaa yhden vuoden aikana; Vuoden mutsien käsis tehtiin yhdessä Katja Lahden kanssa jo vuosia sitten. Nyt tuo sisältö vain saatetaan uudessa ihanassa äänikirjamuodossa uudestaan kirjanystävien saataville. Unelmaduunarin tilipäivä -kirjan kirjoitin omalta osaltani viime kevään ja kesän aikana. Kirjoittamisen kirjoista lähes kaikki taustatyö on tehty ja kirjoittaminen alkaa omalla kohdallani helmikuussa. 

 
Ja mikä kivointa: jokainen kirja on syntynyt erilaisten yhteistyökuvioiden kautta. Vaikka asun Islannissa ja kirjojen kustantajat ja kanssakirjoittajat Suomessa, yhteistyö on sujunut varsin sutjakkaasti. Skypen ja Teamsin kautta pidetyt palaverit ovat mahdollistaneet hyvät etäyhteydet. WhatsApp ja meili, silloin tällöin tekstarit ja facebookin tsätti. Toki olen käynyt välillä myös paikan päällä Helsingissä kirjojen ja muidenkin työprojektien takia. Tähän kuluvaan vuoteen Helsingin-visiittejä osui muistaakseni neljä kappaletta.


Noilla työmatkoilla painun aina hiiteen eli yövyn lyhytaikaiseen vuokraukseen suunnatuissa Hiisi Homes -asunnoissa. Kuvailen asuntoja yleensä niin, että ne ovat kuin siistejä Airbnb-kämppiä mutta helpompia. Ei sopimisia avainten noudosta tai siitä, onko asunnossa wifi tai kuuluuko loppusiivous hintaan. Hiisi-asuntoihin tsekataan sisään itse, avainkoodi saapuu meilillä ja tekstarilla. Kaapissa on kahvin- ja teenkeittovälineet ja perusmausteet, sängyissä lakanat ja kylppärissä pyyhkeet, shampoot ja vaatteidenpesuaineet. Wifi kuuluu aina hintaan, samoin loppusiivous. 






Minulla ja Hiisi Homesilla on ilahduttava yhteistyö. Minä kerron #painuhiiteen-fiiliksistä kanavissani ja vastikkeeksi saan yöpyä heidän asunnoissaan työmatkojeni aikana. Olen kokeillut heidän asunnoistaan pk-seudulla useampia (asuntoja on myös muualla Suomessa). Sörnäisten paikat ovat omia suosikkejani keskeisen sijainnin ja vanhojen kotikulmafiilistelyjeni takia. Haagan asunnoista on nopeimmat ja helpoimmat yhteydet lentokentälle. Espoon keskuksen asunnot ovat aivan uusia niin sisältä kuin ulkoakin. Tykkäsin erityisesti alueen ulkoilumahdollisuuksista ja juna-aseman läheisyydestä. Täältä löydät kaikkien Hiisi-asuntojen sijainnit.





Tammikuussa painun taas hiiteen. Edessä on  Suomi-loman jälkeen pieni työpyrähdys Helsingissä ennen Islantiin paluuta. Aiomme suunnitella Unelmaduunarin tilipäivä -tiimin kanssa kirjan markkinointia, teen Kynään yhden haastattelun ja Katjan kanssa suunnitellaan Vuoden mutsi -juttuja. Pirtsakka aloitus työarkeen neljän viikon loman jälkeen. Mutta hei, siihenhän on aikaa vielä lähes kolme viikkoa. Loma siis jatkukoon vielä hieman!

Kuvat: Vuoden mutsi -kirjasta (Satu Kontinen) ja Hiisi Homes / Espoon keskus.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viime syksynä tätä blogia tuli täyteen vuosikymmen. Kirjoitin ekan jutun, kun odotin esikoista. Silloin koko äitiyshomma tuntui omasta miel...

Blogini testamentti: 10 kaikkien aikojen luetuinta juttua

27.12.19 Satu Kommentteja: 19

Viime syksynä tätä blogia tuli täyteen vuosikymmen. Kirjoitin ekan jutun, kun odotin esikoista. Silloin koko äitiyshomma tuntui omasta mielestäni todella omituiselta. Aloin kirjoittaa blogia. Ajattelin, että ehkä tätä kautta tapaisin muita samalla tavalla ajattelevia enkä olisi näiden ajatusteni kanssa yksin.



Outoa ajatella näin jälkeenpäin, mutta silloin 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä ei hirveästi vielä puhuttu siitä, että raskaana olo ei välttämättä ole yhtä hehkua, että vauvavuodet voivat tuntua sumulta ja ylipäätään koko myyttinen äitiys ihan ihme puuhalta. Blogin kautta tutustuin jo heti alussa Katja Lahteen. Huomasimme ajattelevamme monista asioista ihan samalla tavalla. Niinpä kirjoitimme yhdessä Vuoden mutsi -kirjasarjan. Sitten Hesariin tuli aihetta käsittelevä palsta, äitiysblogien määrä paisui, ilmestyi Huono Äiti -media ja niin poispäin. Jutut "keskinkertaisesta vanhemmuudesta" ja muutenkin vähän moninaisemmasta vanhemmuudesta yleistyivät. Se oli hieno juttu.

Oman blogini aihevalinnat laajenivat. Ei ollut enää pelkkää imetystä, raskautta ja pikkuvauva-aikaa, koska nuo jutut olivat osa omaa elämääni vain hetken aikaa ja sitten ne jäivät ja tilalle tuli taas uudenlainen, entistä mukavampi arki.

Kymmenen vuotta mitä tahansa on kamalan paljon. Äitiysaiheet ovat omasta arjestani tipahtaneet vähemmistöön. Lapset ovat kasvaneet jo niin isoiksi (pidän tätä hyvänä asiana), että arki ei ole enää yhtä pelastustoimen, vaipanvaihdon ja syöttämisen sanelemaa härdelliä. Vanhemmuuden rinnalle on tullut paljon kaikkea muutakin.

Tämän blogin alkuperäisen nimen tausta ja motivaation lähde ovat siis muuttuneet ajan myötä paljon. Niinpä viimeistään nyt on aika muutoksen. Tammikuussa paikallismediani uudistuu. Salamatkustaja sulkeutuu. Tulee uusi blogin nimi ja osoite, uusi TOIMIVA valikko. Sivusto, josta löytää helpommin sen, mitä on sieltä tullut hakemaan. Säilytän melkein kaikki vanhat jutut (niitä on kolmen pitkän romaanin verran eli lähes kaksi tuhatta, ei terve!), ja teen navigoinnin, jonka avulla omat suosikkijutut löytyy helpommin kuin nyt. Blogger vetelee viimeisiä henkäyksiään eikä tähän saa yhtä hyvää teemaa kuin Wordpressiin. Niinpä urlin, nimen ja teeman lisäksi vaihtoon meni myös koko pohja. Tältä näyttää uuden blogin banneri:



Kymmenen vuoden aikana on tullut kirjoitettua tavaton määrä juttuja. Katsoin huvikseni Google Analyticsin kautta tämän blogini kaikkien aikojen suosituimmat jutut ja tässä ne ovat lyhyine esittelyineen.

Yhteensä tässä blogissa on käyty 8 vuoden aikana (asensin GA:n silloin, joten ensimmäisistä vuosista minulla ei ole dataa) reilu seitsemän miljoonaa kertaa.  Blogissani ei ole yhtä suurta google-magneettia, joka olisi tuonut satojatuhansia lukijoita. Tämä on ollut enemmän sellaista pienistä puroista kertynyttä lukijakuntaa. Suosituimmilla jutuilla on yli 30 000 lukijaa, ja niitä juttuja mahtuu sekaan useita kymmeniä. Top kympissä ovat nämä seuraavat ja suurin osa näihin juttuihin tulleista lukijoista on tullut googlen kautta. 



1. Etusivun jälkeen tähän klikataan useimmin: esittelysivuni. Tämä on erityisen kiva havainto, koska se todistaa, että sisällön tekijällä on merkitystä. Tuo sivu ei muuten ole kovinkaan ajantasalla. Lupaan pistää sivun ajan tasalle heti kun sivustoni siirto on tammikuun alussa tehty.

2. Paksuiluhommat kiinnostavat googlen kautta tulevia edelleen, vaikka omista raskauksista onkin jo tovi. Minun itseni jälkeen kiinnostavinta tällä sivustolla on siis raskausviikot.



3. Juttu siitä, että vanhempien pitäisi jaksaa ja osata olla aikuisiksi huvipuistoissa (vaikka ei yh-tään kiinnostaisi) lähti lentoon somekanavissa ja pomppii suosituimpien sisältöjen sijalla kolme.

4. Pidin kollegoideni kanssa suomalaista design-myymälää Reykjavikissa aika monta vuotta ja nakkasin silloin tällöin alella designvaatteiden hajakokoja myyntiin tänne bloginkin puolelle. Niihin juttuihin klikattiin usein.



5. Suomalainen ystäväni joutui erittäin hankalaan ja vittumaiseen tilanteeseen Islannissa lapsen huoltajuuskiistassa. Kerroin hänen tilanteestaan hänen luvallaan tässä jutussa. Toivottavasti jutusta on vertaistukea muille vastaavissa tilanteissa olevilla, ja toivottavasti juttu toimii myös esimerkkinä tulevaisuuden varalle. Ennen lapsien yrittämistä miettikää supertarkkaan ja kaikki mahdolliset epätodennäköisetkin skenaariot etukäteen kahlaten etenkin silloin, kun kyseessä on kahden eri kansallisuuden muodostama lapsiperhe.

6. Yksittäisistä raskausviikoista suosituin juttu käsitteli dramaattista raskausviikkoa 13.



7. Pelaamme lapsuuden perheeni kanssa yhdessä ollessa usein superkivaa seurapeliä nimeltä Hattupeli. Kirjoitin tästä pelistä randomin blogijutun noin kymmenessä minuutissa vuosia sitten - ja siitä tuli google-hitti. Outo maailma! Mutta peli on loistava, ja se on peräisin siskoltani.

8. Pelkojen täyttämää raskausviikkoa 13 seurasi raskausviikko 14 - näemmä myös googlessa.



9. Otin muovilaminaatit hampaisiini viisi vuotta sitten. Sen jälkeen minusta on tullut milteinpä vahingossa hammasvaikuttaja, sillä tätä juttua luetaan todella paljon. Hampaiden muovilaminaatit työllistävät tämän kyseisen hammaslääkärin nykyään ihan täysin. Hurjan hieno juttu! Jatkojuttua muuten seuraa pian: kerron seuraavassa hammaspostauksessa, kuinka päällystetyt hampaat voivat viiden vuoden muovituksen jälkeen.



10. Islantilaista villapaitaa koskevat jutut ovat tuoneet tähän mediaan paljon lukijoita. Ihana homma! Islantilainen lopapeysa on nimittäin aivan ykkösasuste.



+ viisi seuraavaksi suosituinta:

11. Hyvinvointi ja liikunta: psoas-lihaksen treenaaminen ja sen vaikutus keskivartaloon
12. Suosikkireseptini: Maailman paras perunasalaatti (se on!!)
13. Lapsiperhejutut: Lapselle kiipeilyseinä kotiin. Juttu kuuden vuoden takaa.
14. Kaupallinen yhteistyö: anti age -ihorulla.
15. Matkailu: nämä jutut herättävät AINA tunteita - lentäminen vauvan kanssa



Onko sulla muuten itselläsi tässä blogissa suosikkijuttua, jonka pariin palaat usein? Itse huomaan googlaavani omasta blogistani usein banaanileivän reseptiä.

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tiedättekös, mitä pitää tehdä, jos eksyy islantilaiseen metsään?  Nousta seisomaan. Haha. Vanha vitsi, mutta niin totta. Tällä ih...

Islantilaista joulukuusta hakemassa

22.12.19 Satu Kommentteja: 0

Tiedättekös, mitä pitää tehdä, jos eksyy islantilaiseen metsään? 

Nousta seisomaan.


Haha. Vanha vitsi, mutta niin totta. Tällä ihanalla tuulen piiskaamalla jäisellä laavakökkäreellä ei juuri metsiä kasva. Puita on maisemassa harvakseltaan. Mutta saa Islannista silti kotimaisia joulupuita, ei tarvitse kaikkia Norjasta tai Puolasta tuoda. 

Paikallisilla islantilaisilla metsänkasvatusseuroilla on jouluperinteenä myydä joulun alla kuusia tai mäntyjä. Siellä täällä myös muutamat yksityiset maanomistajat pistävät joulupuumyyjäiset pystyyn.

Meillä kotona ei ole perinteistä joulukuusta tällä kertaa, vaan koristelimme sellaisen Aarikan monivuotisen puisen joulupuun palloilla, valoilla ja Pipsa Possu -kalenterista tulleilla minikirjoilla. Hieno tuli! 

Aamulla eräs kaverini soitti. Hän oli hankkinut perheelleen aidon luonnonpuun paikalliselta maanomistajalta, mutta hänellä ei ollut autoa käytössä, koska puoliso oli etelässä käymässä lasten kanssa. Tottakai lähdin kuusimetsälle avuksi! Pistin dieseltraktorimme aamulla lämmitykseen ja lähdimme hakemaan puuta.


Ajelimme muutaman kilometrin läheiselle golf-kentälle, jossa meillä oli treffit Gisli-nimisen miekkosen kanssa. Hän odotteli meitä tienposkessa vanha saha kädessä autoonsa nojaten. Lähdimme korkeavartisissa talvisaappaissa tarpomaan metrin paksuisessa hangessa vuoren rinnettä ylöspäin kohti sitä niin kutsuttua metsää. 


Jaejja. Pistetäänkö tuollainen tavallinen kuusi, hän kysyi ja osoitti sahalla semmoista reilun metrin mittaista kuusipuuta. Mutta ei nyt ensimmäistä vastaantullutta risua kuulu ottaa. Joten jatkoimme matkaa. Lunta oli jo sukissa asti ja pohjoinen 15 metriä sekunnissa hiveli hellästi poskipäitä. Niin nuo kuuset kyllä varisee nopeammin, hän lisäsi. Tuolla vähän ylempänä olisi noita mäntyjä ja mun vahva mielipide on, että ne kestää pidempään.

No sinnehän me noustiin.

Kaverini löysi miellyttävän männyn. Gisli sahasi sen poikki ja tiesi kertoa, että tämä on tuontipuu Alaskan länsirannikolta. Siellä on samalla tavalla valoa kuin täällä Islannissakin ja suuri meri on aivan vieressä. Tämäntyyppinen mänty kuulemma menestyy täällä meillä päin hyvin, koska kasvuolosuhteet ovat samanlaiset.

Työnsimme männyn mäkeä alas, nostimme sen auton tavaratilaan ja ajelimme takaluukku auki takaisin kylään. Radiossa soi islantilaiset joululaulut ja se hetki tuntui jotenkin kamalan mukavalta.


Muutamat ovat kyselleet islantilaisia suosikkijoululaulujani. Tässä on muutama sellainen, joista itse tykkään joulun alla eniten. Ne eivät kaikki ole sanoitukseltaan puhtaasti joululauluja, mutta eihän sillä ole lainkaan väliä. Tunnelma on tärkein. 

Sautjánþúsund sólargeislar
Jólasveinar einn og átta
Jólasveinar ganga um gólf
Jólakötturinn (etenkin Björkin laulamana)
Í skóginum stóð kofi einn
Kvæðið um fuglana (tämä on minulla sellainen kyynelkanavat auki -laulu, ihan jo pelkästään sekin versio, jossa ei lauleta)

Jos melankoliset joululaulut eivät tunnu omilta, mutta jotain jouluista olisi kiva soittaa, kannattaa vilkaista viime vuonna tekemäni postaus, jossa listasin iloisia joululauluja.


Nyysin muutaman alaskalaisislantilaisen männynoksan meillekin. Oksat kuivuvat nyt eteisessä ja niistä leviää tänne nukkekotiimme upea tuoksu. Ehkä ne jäävät eteiseen koko jouluksi, tai saattaapi olla, että laitan yhden maljakkoon olohuoneen matalalle pöydälle. Mietin sen kohta. Ennen sitä otan toisen mukillisen glögiä ja pohdin, mitä huomenna laitetaan joulukenkään. Ensi yönä kylään tulee Lihakoukku. Muistakaa siis illalla laittaa paistit piiloon!

Tämän kuvan myötä joulurauhaa teille kaikille. 


0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallinen yhteistyö: Storytel Joululahja, joka on nopea hankkia, helppo antaa ja erittäin pitkäikäinen nauttia. Klikkaa Storytelin lahj...

Tarinat, joita kuuntelen öisin

20.12.19 Satu Kommentteja: 0

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Joululahja, joka on nopea hankkia, helppo antaa ja erittäin pitkäikäinen nauttia. Klikkaa Storytelin lahjakortti, kirjoita kauniiseen korttiin muutama lahjan saajaa kiinnostava äänikirjasuosikki ja sujauta sydäntarralla koristeltu kuori kuusen alle.


Olen intohimoinen äänikirjafani, enkä tunnu koskaan kyllästyvän aiheeseen. Kaikki paikat ja ajat ovat äänikirjalle hyviä. Esimerkiksi nämä seuraavat!

1. Peruskuntoharjoitukset. Ulkona hölkkääminen, ylämäkikävely, kuntopyöräily ja soutulaitteen veivaaminen 90-120 minuuttia putkeen matalalla sykkeellä on ää-ret-tö-män tylsää, vaikka jälkeenpäin olo onkin mitä loistavin. Mutta TÄMÄ on ihanaa: semihikistä tuskailua ei oikein edes huomaa, kun luureissa on hyvä äänikirja. Tunti menee nopeasti, eikä parituntinenkaan tunnu liian pitkältä, kunhan juoni on tarpeeksi vetävä. Ulkona lenkkeillessä käytän nappikuulokkeita, joiden läpi kuuluu vähän taustamelua - ihan turvallisuuden takia.

2. Siivotessa ja ruokaa laittaessa. Keittiössä on rentouttavinta työskennellä yksin ja silloin mulla on aina vastamelukuulokkeet päässä. Perunoiden kuoriminen muusia varten on inspiroivaa hommaa, kun samalla voi uppoutua hyvään tarinaan.



3. Sauna! Rakensimme Reykjavikin-kotiimme saunan ja asensimme saunakoppiin kajarit. Lenkin jälkeinen yksinäinen saunatuokio äänikirjaa kuunnellen saunassa = parasta! Kun seuraavaksi pääsen Reykjavikissa saunomaan, kytken hetimiten dekkarin soimaan.

4. Öisin kun uni ei tule. Heräilen välillä öisin myrskyn ääniin ja vanhan talon natinaan. Jos uni ei tule heti takaisin, en ala pyöriä sängyssä toivottomana, vaan laitan nappikuulokkeet korviin ja kuuntelen vähän aikaa asiaproosaa tai jotain kevyttä chicklitiä. En viitsi avata e-kirjaa tai somea, koska ruudun valo alkaa vain valvottaa lisää ja herättää vielä vieressänukkujankin.

5. Lasten kanssa autossa. Jos edessä on pitkä ajomatka, laitan Storytelistä lastensadun soimaan. Olemme kuunnelleet mm. Heinähattua ja Vilttitossua, Pientä merenneitoa ja Neropatin päiväkirjoja. Automatkalla ei ihan niin usein kysytä JOKO OLLAAN PERILLÄ, kun elävästi luettua hauskaa tarinaa tulvii auton kajareista.



Jos haluat hyviä vinkkejä äänikirjoihin, tsekkaa Instan puolelle tekemäni Kirjajoulu-kohokohta. Olen listannut sinne kirjan per joulukalenteripäivä ja kerron, kenelle kyseistä kirjaa suosittelen ja miksi. Tein aikaisemmin joulukuussa kirjasuosittelupostauksen. Siitä jutusta löytyy 14 mielestäni upeaa kirjaa. Storytelin valikoima on valtava ja mielestäni nuo kaikki suosittelemani kirjat löytyvät myös Storytelistä äänikirjamuodossa.

Tässä kohtaa - nyt kun mahdollisuus on - minun on pakko mainita yksi erityisen hyvä äänikirjasarja, joka löytyy vain Storytelistä. Storytel Originalsit ovat Storytelin itsensä tuottamia äänikirjasarjoja, joita voi kuunnella vain Storytelissä. Marko Kilven Undertaker-rikoskirjasarja on parhaimpia kotimaisia äänikirjasarjoja joita olen kuunnellut. Eikun siis. Kyllä se on paras. Poikkeuksellisen tasokas dekkarisarja, jossa yhdistyy kaunis kieli, filosofinen pohdinta, yhteiskuntakriittisyys ja mielettömän jännittävä juoni, joka ei päästä helpolla.



Tämä on poikkeuksellisen hyvä, koska se on niin erilainen. Perinteisen "kuka sen teki" kysymyksen sijasta lukijalla on jatkuvasti mielessä "miksi hän teki" ja "milloin hän jää kiinni". Storytel on panostanut Undertaker-sarjan tuotantopuoleen ja sen huomaa. Sarjan tunnusmusiikki kumisee riipivän hienona ja lukijoina on sellaisia konkareita kuin Pirkka-Pekka Petelius ja Peter Franzen. Jos et ole vielä Undertakeria kuunnellut tai se on lahjansaajalle vielä vieras, suosittelen. Kuuntele tämä!! Ja aloita sarjan ensimmäisestä, jotta yksikään yksityiskohta ei mene ohi. Tunnelma kiskaisee välittömästi mukaansa.

Lahjakorttiostoksille pääset tästä. Lahjakortin saaja lunastaa lahjakortin Storytelin nettisivulla. Lahjakortin lunastaminen ei tee lahjansaajasta tilaajaa, eli mitään ei tarvitse jälkikäteen perua tai pysäyttää. Kuukauden saa noin 16 eurolla, kolmen kuukauden lahjakortti 47 euroa.



Lahjakortin voi antaa myös sellaiselle, joka on jo Storytelin käyttäjä. Silloin lahjakortin lunastaminen antaa lahjakortin verran maksutonta käyttöaikaa palveluun. Oma tilaus keskeytyy lahjakortin voimassaolon ajaksi ja jatkuu lahjakortin umpeutumisen jälkeen. Kätsyä!

PS. Jos teitä lahjanantajia on isompi ryhmä, äänikirjalahjakortin mukana voi antaa vaikkapa kuulokkeet. Itse en ole noita Bosen vastamelukuulokkeita parempia vielä päähäni pistänyt. Ne ovat kieltämättä hintavat, mutta laatu on kiistattoman hyvä.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia (arvailuja!) Sorjosen 3. tuotantokauden ensimmäisestä jaksosta. Älä lue, jos haluat säästellä. Älä my...

Mitä hittoa, Sorjonen? Kolmannen kauden 1. jakso

17.12.19 Satu Kommentteja: 23

Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia (arvailuja!) Sorjosen 3. tuotantokauden ensimmäisestä jaksosta. Älä lue, jos haluat säästellä. Älä myöskään lue, jos väkivaltakuvaukset ahdistavat.


(Kuva: Yle / Fisher King)

Tunnustaudun totaaliseksi nordic crime -faniksi. Kun suosittelin hetki sitten joululahjakirjoja, ei ollut mitenkään yllättävää, että mukana oli monta dekkaria.

Olen lukenut läjäpäin pohjoismaisia dekkareita, katsonut Sillat ja Beckit ja Karpit ja Lisbet Salanderit. YLE:llä näytettävästä Sorjosesta tykkäsin erityisesti. Ensimmäinen ja toinen kausi olivat suorastaan mahtavia. Kiinnostavan omituisia päähenkilöitä, kammottavia rikoksia, jotka yleensä selvitettiin, ja kähmintää kunnallispolitiikassa. Meheviä yhdistelmiä ja sopivan paljon outoja yksityiskohtia. Ja toteutus oli wow! Upea suomalainen rikossarja, joka on kuvattu, leikattu, äänityöstetty ja ohjattu viimeisen päälle. Odotin todella paljon Sorjosen kolmannen kauden alkamista.

Katsoin Ylen Arenasta Sorjosen kolmannen kauden ensimmäisen jakson viime viikonloppuna. Olin sen jälkeen enemmän kuutamolla kuin noita-akka pääsiäisyönä ja avauduin fiiliksistäni Instani stoorien puolella. Sain kymmeniä viestejä, joissa ihmeteltiin ihan samaa. Mitä ihmettä tässä sarjassa oikein tapahtuu? Miksi uusi kausi alkoi niin omituisella tavalla? Vain ihan muutama tuntui ymmärtäneen, mitä kyseisessä ohjelmassa itse asiassa tapahtui.

Kun kerran innostun jostain televisiosarjasta tai kirjasta, otan sen aika tosissaan. Niinpä googlasin vimmatusti "Mitä Sorjosen kolmannen kauden ensimmäisessä jaksossa oikein tapahtui?". Katsoin ohjelman uudestaan ja juttelin kymmenien tyyppien kanssa Instassa. Kokosin havaintojen pohjalta päätelmäni tuon perin kummallisen jakson sisällöstä. Vertaistukea vaikeaan tilanteeseen! :D


Elikkäs.

Ensin ollaan kidnappaajan luoja. Kidnappaaja on jonkin sortin sadisti, joka kiduttaa naisuhrejaan. On talvi. Vaaleatukkainen naisuhri on selvästi raskaana. 

Sitten näytetään vaaleatukkaista hoitoalan opiskelijaa, joka lukee lehdestä jonkun toisen tytön katoamisesta. Vaaleatukkainen opiskelija on itsekin ollut kidnappaajan uhri, koska hän tietää, mistä lähteä etsimään tätä kadonnutta tyttöä (huom: yhden lehtijutun perusteella). Blondi menee talolle, päästää brunetin siteistä, hakkaa paikalle tulleen miehen kuoliaaksi jollain esineellä ja lähtee haneen.

Sorjonen pyydetään paikalle auttamaan kidnappauskuvion selvittämisessä. Sorjojen löytää oikean syyllisen (se ei ollut se blondin kolkkaama tyyppi), mutta tätä oikeaa syyllistä ei saada tuomittua, koska todisteet eivät riitä. Brunetti uhri kävelee junan alle. Silloin on kesä.

Siellä täällä ollaan oikeussalissa käymässä läpi päähenkilö Katian ampuma-aserikokseen liittyvää syytettä. En oikein ymmärrä, miten se liittyy tämän jakson tapahtumiin, koska meno on jo valmiiksi niin sekalaista.

Sitten on taas talvi. Sorjojen on sairaalassa pian kuolevan vaimonsa kanssa ja mumisee.

Sitten näytetään taas sitä alussa siepattua blondia, joka ei siis ole enää raskaana mutta väijyy nyt lapsia leikkipaikan pusikossa. Näytetään kohtaus, jossa blondi hakeutuu lastenhoitajaksi perheeseen, jonka lapsen äiti hän väittää olevansa (hän kertoo tämän lapselle, ei perheen vanhemmille). Blondi katsoo työajalla videota, jossa kiduttaja kiduttaa häntä. Blondin lapsi näkee tämän ja sitten vahingossa (vai tahallaan?) blondi tekee henkirikoksen ja tyttö kuolee. En mene yksityiskohtiin, koska en katsonut niitä. Menen aina pahimmista kohdista yli silmät kiinni.

Tässä kohtaa muistin, että heiiiii! Se nyt kuollut tyttö on ollut mukana Sorjosessa ihan alussa. Televisiosarjan alussa nimittäin kerrottiin, kuinka Sorjonen aikanaan päätyi Itä-Suomeen. Kerrottiin tapauksesta, joka käsitteli pääkaupunkiseudulla lapseen kohdistunutta henkirikosta. Se oli Sorjosen jaksamiselle liikaa, joten  hän päätti irtisanoutua ja muuttaa "rauhalliseen Itä-Suomeen" perheensä kanssa.

Sorjonen löytää blondin ja hänet luultavasti vangitaan (sitä ei näytetä).

Sitten ollaan taas sairaalassa, jossa Sorjonen on vaimonsa luona. Siellä käy myös heidän yhteinen lapsensa. Vaimo kuolee. Tai ainakin niin annetaan ymmärtää.

Tajusitko juonen? Ei se mitään! En minäkään.

Tässä ensimmäisessä jaksossa ei ollut minun mielestäni mitään järkeä. Monia osasia yhdistelemällä ja muiden selostuksista lopulta ymmärsin, että ensimmäisessä jaksossa ei tapahtunut nykyhetkessä mitään muuta kuin se omituinen Katiaan liittyvä oikeudenkäynti ja Sorjosen vaimon mahdollinen kuolema. Kaikki muu oli takaumia useiden vuosien varrelta. Jäin miettimään muun muassa seuraavaa:

Miksi blondi katsoi omia kidutusvideoitaan?
Miksi alkuperäinen sieppaaja ei jäänyt kiinni? Miksi hänestä ei kerrottu mitään?
Miksi Katian oikeudenkäynti piti sotkea tähän samaan 60 minuuttiin? Oliko sekin takaumaa?
Jos takaumia ripotellaan 8 vuoden, 7 vuoden ja 4 vuoden takaa, miksi niitä ei erotella mitenkään toisistaan? Tai laiteta selkeästi aikajärjestykseen?
Onko tästä tarkoituksella tehty näin outo?
Menikö leikkauspöydällä tavara sekaisin?
Tehtiinkö tämä kiireessä?
Käsikirjoittiko tämän jakson käsikirjoittajatiimin sijaan Sorjoseen investoinut pääomasijoittaja nousuhumalassa tai nukuksissa?

Oma mielipiteeni on, että televisiosarjan tai elokuvan tai kirjan juoni saa olla miten omituinen tahansa, se voi perustua ihan minkälaiseen epätodellisuuteen tahansa, mutta siinä on pakko olla jotain normaalissa elämässä tunnistettavaa, jotta sen tapahtumia pystyy seuraamaan ja jotta siihen pystyy kiinnittymään. Tästä jaksosta nuo normaalit tunnistettavat asiat puuttuivat. Tarinasta oli tavattoman vaikea saada selkoa, eikä sekavuus lähtökohtaisesti jaksa kiinnostaa.

Minua harmitti tämän ensimmäisen jakson epämääräinen poukkoilu niin paljon, että tekisi mieli jättää loput jaksot katsomatta. Mutta enhän sitä kuitenkaan tee, koska ihastuin tähän sarjaan niin kovasti silloin alussa.

Mitä mieltä olette muut sarjaa seuranneet? Ja hei! Jos tämä jakso meni teidän mielestä ihan toisella tavalla, jakakaa ihmeessä tulkintanne tähän alle. Olisi hauska kuulla, miten muut ovat tätä  tulkinneet.


EDIT: myöhempien aikojen lisäys. Katsoin 3. kauden loputkin jaksot.

Olen nyt katsonut kaikki kolmannen kauden jaksot ja ilostuin, sillä ne olivat poikkeuksetta kaikki todella hyviä. Mielestäni taso oli hyvin samankaltainen ykkös- ja kakkoskausien kanssa. Jaksot 2 ja 3 toivat ruutuun tutun sarjamurhaajatyypin. Jaksoissa näkyi enemmän yksityiskohtaista väkivaltaa kuin aikaisemmissa jaksoissa. En tiedä huomasitteko muut, mutta yksi sarjamurhaajan kaameista tekosista oli viittaus klassikkokirja Amerikan Psykoon. Jaksot 4-6 muodostivat yhden tarinakokonaisuuden ja tämä kolahti itseeni eniten. Hyvä juoni, kiinnostava lähtöasetelma ja sopivan paljon kieputusta. Seuraava kahden jakson kokonaisuus oli vastenmielinen kuvaus uskonnollisen yhteisön mätäpaiseista. Loppuratkaisu yllätti ainakin minut. Sarja päättyy kaksiosaiseen tarinaan, jossa Sorjonen kohtaa jälleen sen puhelinliittymämyyjää muistuttavan sarjamurhaajan. Olen sen verran perinteinen viihteen kuluttaja, että kannatan onnellisia loppuja. Sellainen saatiin tässäkin.

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Täällä Islannissa asuessani minulta on aika usein kysytty, mitä kaipaan Suomesta. Nyt kun asumme tuolla "maaseudulla", on kyselty...

Mitä kaipaan kaupungista?

15.12.19 Satu Kommentteja: 1

Täällä Islannissa asuessani minulta on aika usein kysytty, mitä kaipaan Suomesta. Nyt kun asumme tuolla "maaseudulla", on kyselty, mitä kaipaan Reykjavikista.


Viime aikoina olen huomannut useamman kerran miettiväni, että enpä oikeastaan mitään. Aika tylsä vastaus. Missä siis vika, mielikuvituksessako?

Suomessa on monia mahtavia asioita, joita Islannissa ei ole. Suomessa asuvia ystäviä. Suomenkielisiä teatteriesityksiä. Kirjakauppoja. Superhyvä kirjastojärjestelmä. Reissumies-ruisleipää. Karjalanpiirakoita. Lämmin sää ja edullisemmat hinnat.

Mutta ei noista asioista mikään ole oikein sellainen, jotka kovasti kaipaisin. Nykyinen elämä ja arki on kivaa ilma niitäkin. Sitten kun olen käymässä Suomessa, voin nauttia noista asioista. Mutta ei niitä ole sillä tavalla ikävä, että kaipaus painaisi mieleen mustelman.

Maaseudulla kaipaan Reykjavikista... Nooh meidän naapurileipomo on ihana, samoin pari kahvilaa siinä nurkan takana. Ruokakaupassa oli vähän enemmän valikoimaa. Reykjavikin Crossfit-salilla on paremmat hyppynarut. Siellä on myös monta settiä voimistelurenkaita, Isafjördurissa ei yksiäkään. Ja meidän ihana talo Reykjavikin keskustassa, siinä oli mukava asua.

Isafjördurissa on kamalan paljon sellaista kivaa, mitä Reykjavikissa ei ollut. Pääsen juoksemaan vuorille kotipihasta. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on kaikki mitä arkisin tarvitsen: työpaikka, päiväkoti, koulu, joogasali, crossfit, ruokakauppa, kahvila, ravintola, elokuvateatteri, uimahalli, posti ja kirjakauppa.

En kaipaa oikein mitään yhtään missään. Paitsi ihmisiä tietysti, mutta siihen on jo niin tottunut, että kaikki läheiset eivät juuri koskaan ole samassa paikassa tai edes samalla aikavyöhykkeellä yhtäaikaa. Paikkakunnan vaihdos ei muuttaisi siinä kuviossa mitään.

En tiedä, olenko vain oppinut pitämään asioista ja ihmisistä, joilla itseni kussakin tilanteessa olen ympäröinyt vai onko tämä kaikki tyytyväisyys vain sattumaa? Tai sitten olen sen verran laiska ja peruspositiivinen ihminen, että en vain jaksa laittaa aikaa ja energiaa sen miettimiseen, mihin minulla on milloinkin ikävä ja minne haluaisin mennä seuraavaksi. Kun näinkin elämä tuntuu oikein hyvältä, ettei ole ikävä yhtään minnekään.

1 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaupallisessa yhteistyössä: WSOY ja Suomalainen kirjakauppa  Kiitos älyttömän paljon kaikista upeista viesteistä, joita olen saanut Insta...

Parhaimmat kovat joululahjat - 14 erinomaista kirjaa

11.12.19 Satu Kommentteja: 6

Kaupallisessa yhteistyössä: WSOY ja Suomalainen kirjakauppa 

Kiitos älyttömän paljon kaikista upeista viesteistä, joita olen saanut Instan puolella pitämästäni kirjajoulukalenterista! On ollut tosi nastaa vaihtaa ajatuksia teidän kanssa hyvistä kirjoista ja kuulla, mitä mieltä te olette niistä teoksista, joita olen suositellut. Kirjajuttuja toivotaan säännöllisin väliajoin tänne bloginkin puolelle, joten mikäs sen mukavampaa, kuin se, että voin nyt ennen joulua suositella WSOY:n & kumppaneiden uutuuksista omat suosikkini. Jee! 

Jokaisesta lahjavinkkikirjasta kerron lyhyesti, kuka kirjan haluaisi antaa, kenelle ja miksi.

Niin, ja tätä postausta ei nyt sitten saa lukea, jos on joululahjaystäväni tai lähiperhettä.  Hus hus, pois sieltä, menkää lukemaan vaikka Hesarin al-Holin leirien palautuksiin liittyvien uutisten kommentteja.



.
Isosisko haluaisi antaa pikkusisko-Pampulalle Pikku Kakkosen iltasatukirjan (WSOY). Perustelut ovat mahtavat:

"Koska se tykkää katsoa Pikku Kakkosta ja pelata Pikku Kakkosen pelejä iPadissa. Tämä kirja rauhoittaisi sen ajoissa nukkumaan."

Iltasatukirjassa on parikymmentä satua suomalaisten kertojien kynistä. Satuja ovat kirjoittaneet Juha Itkonen, Markus Kajo, Tuomas Kyrö, Heli Laaksonen, Tuomas Marjamäki, Tuomas Mattila, Kreetta Onkeli, Juuso Räsänen ja Pia Sakki.

Kirjan mukana tulee CD, jossa kirjan sadut ovat Pirkka-Pekka Peteliuksen lukemana.


Minä antaisin isommalle lapselle Nopolan sisarusten uusimman: Heinähattu, Vilttitossu ja kana (Tammi). Hupsista sentään, mutta tämäkin kirjasarja on ehtinyt jo pitkään ikään. Sarjaa alettiin julkaista vuonna 1989! Hyvässä suhteessa hassuja päähenkilöitä ja arkisia tapahtumia. Arjen magiikkaa, josta tiedän esikoisen tykkäävän. Kirjan upea kuvitus (Salla Savolainen) saa hyvälle tuulelle.

Pet Agents. Varkaan jäljillä (Tammi). Riina & Sami Kaarlan sarjan uusin olisi pikkusiskon mielestä loistava lahja Islannin-tädille, joka on ammatiltaan huumepoliisi ja vielä punatukkainen. "Tässä kun on tämä punainen nainen kannessa ja se ottaa kiinni niitä rosvoja." 

En nyt kuitenkaan kääräissyt tätä mainiota kirjaa nelikymppiselle poliisijohtajalle. Se sopii paremmin 8–12-vuotiaille ja ehkä hitusen vanhemmillekin. Seikkailuhenkisissä, hauskoissa ja vauhdikkaissa Pet Agents -kirjoissa nähdään eläinhullu koodaajatyttö, lemmikkirobotti ja naapurinpoika. Sarjan toisessa osassa ollaan salapoliisin hommissa.


Lastenkirjailija Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat -sarjan (WSOY) uusin osa Remppaa pukkaa on toinen lahjakirjavalintani esikoiselle. Tätä sarjaa on käännetty myös islanniksi, ja hän on lukenut niistä jokaisen koulun kirjastosta löytämänsä. Yritän kannustaa lapsia lukemaan mahdollisimman paljon myös suomeksi, joten koska kirjasarja on jo esikoiselle tuttu ja rakas, tiedän hänen innostuvan tämän kirjan kautta myös suomeksi lukemisesta. 

Sitä paitsi "remppaa pukkaa" on meillä kotona jo ihan yhteinen vitsi. Maalipurkkeja, ruuvilaatikoita ja puulankkuja on pyörinyt nurkissa viimeiset pari vuotta, ja niihin on mennyt hermot ihan tasapuolisesti. Kun kotimme jättiremppa saatiin viimein valmiiksi Reykjavikissa, me muutimme tänne Isafjörduriin....


Remppaa pukkaa on suositun Neropatti-sarjan 14. osa, eikä kirjoja tarvitse lukea järjestyksessä. Mukaan voi esikoisen mielestä hypätä missä kohtaa sarjaa tahansa. Sarja toimii kokemukseni mukaan alle 10-vuotiailla, mutta olen nähnyt tämän sarjan teoksia myös paljon vanhempien lasten käsissä.


No niin! Sitten vähän vanhempiin lahjansaajiin. Elikkäs jännittävät suosikkini! Jotta joululoma tuntuu joululomalta, tarvitaan vihreitä kuulia, hyvää kuoharia ja vähintään kaksi paksua takuuhyvää dekkaria tai jännäriä. 

Pikkusiskoni on kuten minä: ikuinen Harry Hole -fani. On itsestäänselvyys, että kömpelösti paketoimastani lahjasta löytyy Jo Nesbön Veitsi (WSOY) eli Harry Hole -sarjan uusin. Ja kamalin. Tämä kirja on ihan hirveän, hirveän hirveä. Se on kamalampi kuin yksikään aikaisemmista. En suosittele heikkohermoiseille, mutta jos on Harry Hole -fani ja lukenut esim. Punarinnan ja Lumiukon ja tykännyt niistä, tämä on ihan täysosuma. 


Ystäväni, joka on tehnyt hullun paljon töitä koko syksyn, saa minulta tiiliskiven. Tiedän, että joulunpyhinä hän halua rentoutua uppoutumalla hyvään tarinaan.  Joël Dickerin yli 700-sivuinen Stephanie Mailerin katoaminen (Tammi) on kirjanautiskelijan kymmenen ruokalajin illallinen. Nautinollinen mysteeri, joka ei ole ihan parissa tunnissa ohi. Saman kirjailijan Totuus Harry Quebertin tapauksesta on yksi kaikkien aikojen parhaimpia lukemiani kirjoja. Tämä on yhtä hyvä!

Leena Lehtolaisen uusimman teoksen Valapatto (Tammi) antaisin sille kaverilleni, joka yleensä ei ehdi arjessa lukemaan paljon, mutta tykkää silloin tällöin lomalla rentoutua kirjan parissa. Yhdistelmä jännitys- ja rakkausromaania toimii yllättävän hyvin. Jos kirjan sisällön summaa yhteen virkkeeseen: kun aivan tavalliset ihmiset joutuvat kohdakkain rikollisen maailman kanssa. Ihanan nopea lukea, sillä Lehtolainen tunnetusti kirjoittaa nopeasti etenevää tekstiä. 


Monenkohan isän joulupaketista löytyy klassikkosetti: villasukat ja uusin Ilkka Remes? Ainakin meidän! Kremlin nyrkki (WSOY) on taattua Remestä. Isot juonikuviot, kansainväliset areenat, suursodan uhka ja amerikansuomalainen sankari.  Oijjettä, tämä on se sytytyslanka, jolla joulunpyhät pärähtää käyntiin. Remes tekee älyttömän määrän taustatyötä kirjoihinsa ja se kyllä näkyy. Reipas juoni on remesmäiseen tyyliin  kuorrutettu teknisillä yksityiskohdilla ja Higgsin hiukkasilla. 


Sitten on tämä mainio mainosmies Max Seeck, joka on muutamassa vuodessa onnistunut kirjoittamaan kansainväliseen menestykseen nousseita trillereitä. Kerrassaan mieletön saavutus! Seeckin uusimmasta, Uskollinen lukija (Tammi), ollaan tekemässä Hollywood-elokuvaa. Ei huonompi homma kirjailijalta, joka vasta ihan muutama vuosi sitten aloitti kirjojen kirjoittamisen. Kaupallinen viihdejännäri parhaasta päästä. Tämän kirjan annan ystävälleni, joka rakastaa toimintaleffoja.

Tämän punakantisen teoksen antaisin joululahjaksi dekkarien suurkuluttajakaverilleni. Arttu Tuomisen Verivelka (WSOY) on nimittäin himskatin laadukas rikosromaani. Tämä ei ole perinteinen tiukkojen juonenkäänteiden takaa-ajotarina vaan solahtaa enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan: salaisuuksiin, syyllisyydentunteisiin ja lapsuudessa tehtyyn lupaukseen.


Hyvin kirjoitetut tarinat kiinnostavista todellisista ihmisistä ovat upeita lukunautintoja. 

Äidilleni haluaisin antaa Johanna Venhon kirjoittaman fiktiivisen tarinan Sylvi Kekkosesta: Ensimmäinen nainen (WSOY). Sylvi kannatteli lasten synnyttyä kotia ja perheen arkea, ukkeli rakensi uraansa ja huiteli missä sattui. Kuulostaa jokseenkin tutulta. 

Legendaarinen ulkomaantoimittaja Kari Lumikero on kertonut suomalaisille Jugoslavian hajoamissodista, tsunamikatastrofista ja Lordin Euroviisuvoitosta. Toimittajan itsensä kirjoittama Uutismies (Tammi) katsoo uutistyön taakse ja kertoo esimerkiksi siitä, millä tavalla hän lähestyy hauraita asioita ja kohtaa elämänsä vaikeimmassa tilanteessa olevan ihmisen. Tämän kirjan annan sille lääkäriystävälleni, joka työkseen kohtaa ihmisiä kaikissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa  joka päivä, ihan jokaisessa työvuorossa. 


Hyvän proosan ystäville suosittelen kahta seuraavaa. Hyvä proosa tarkoittaa tietysti eri ihmisille eri asioita, mutta minä itse kiinnitän huomiota yleensä kahteen asiaan. Kirjan pitää kertoa tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi ja joka on itseään isompi. Siis tarina, joka on merkittävämpi kuin vain se yksi tarina, jonka se kertoo. Toisena tärkeänä asiana on tietysti kieli. Kun koskettava tarina on kirjoitettu hyvin, se laittaa ajan ja paikan tajun sekaisin mutta eri tavalla kuin juonivetoisissa dekkareissa. Maailmaa muuttuu hyvien fiktiivisten romaanien parissa hetkeksi ihan toiseksi, eikä välttämättä palaa ihan täysin ennalleen koskaan. Luulen.


Ei enää Eddy (Tammi), Édouard Louis. Antaisin tämän hyvälle ystävälleni, kirjallisuuden suurkuluttajalle, jolla tahdon antaa vain parasta. Ei enää Eddy on raju lukukokemus. Koulukiusaaminen, homofobia, köyhyys, kotiväkivalta. Vaikka alle 200 sivua sisältää raskaan määrän raskaita aiheita, kirjailija on lähes jokaiseen kappaleeseen onnistunut avaamaan aukon kirkkaammalle tulevaisuudelle. Välillä lukiessa ihan häiki, kun kieli oli niin hienoa ja aiheet niin painavia. Erinomainen suomennos (kääntäjä Lotta Toivaselle vilpitön kiitos)!

Toiselle siskolleni annan tämän kirjan: Suvi Vaarlan kirjoittama tarkkanäköinen, samastuttava ja pakahduttavan hyvä Suomen 1990-luvun lamaan sijoittuva sukupolviromaani Westend (WSOY). Miksi? Koska olemme eläneet saman lapsuuden ja kokeneet laman. Ja koska  minä pöllin hänen kirjahyllystään luettavaksi Vaarlan esikoisteoksen, erinomaisen lyhyttarinakokoelman Täydellisiä ihmisiä. Palautan sen samassa paketissa :-)


Jos tilaat kirjat kotiin nettikirjakaupasta, muista jättää tilaus viimeistään 16. joulukuuta, niin ne ehtivät ajoissa perille. Jos sinulla on kokemusta näistä esittelemistäni suosikeista, olisi ihanaa kuulla, mitä tykkäsit. Kommenttiboksissa kuullaan!  Niin ja hei: Instagramini kohokohdista löytyy kirjajoulukalenteri, siellä on lisää kirjavinkkejä.

Joulu on kirjojen juhlaa! Juhlaa kirjojen kanssa.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan  kuukauden mittaisen joululoman . Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaa...

Yrittäjän pitkä joululoma

10.12.19 Satu Kommentteja: 4

Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan kuukauden mittaisen joululoman. Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaan sanoa tuo ääneen. Kuukausi! Lomaa!



Vielä vuosi sitten tällainen suunnitelma olisi ollut ihan mahdottomuus. Joulukuu on vähittäiskaupassa se tärkein myyntikuukausi. Joulumaratonin jälkeen ei tosiaankaan helpottanut, koska alkoi joulunjälkeinen ale ja sen jälkeen joka vuoden alun saakelinmoinen hylly- ja laatikkosavotta eli inventaario. Ei toivonkipinääkään mistään superpitkästä joululomasta.

Vaikka töitä ei tarvinnutkaan tehdä yksin tai edes kaksin tai kolmisin, oli kuitenkin oltava aina valmiudessa. Jos vaikka joku työntekijöistä olisi sairastunut ja estynyt tulemaan töihin, piti olla valmis säntäämään paikalle. Jos iso tavarantoimitus olisi tullutkin viikon aiottua myöhässä, olisi kaupalla pakko ollut olla purkamassa laatikoita asiakkaiden teiltä. Ja tottakai joka kerta tällaisia yllätyksiä tapahtui.



Nyt kun kauppaa ei enää ole, on enemmän vapautta. Olen pystynyt ennakoimaan kaiken paremmin, kun on vähemmän muita ihmisiä, josta oma toimeentulo on riippuvainen. On paljon helpompi hanskata 50 kuin 2 500 asiakasta. On paljon vähemmän säätöä kun työskentelee viiden palveluntuottajan eikä 60 palvelun-/tavarantuottajan kanssa. Hitsin paljon yksinkertaisempaa hoitaa ja vastata yhden ihmisen  aikatauluista kuin 15 ihmisen aikatauluista.

Vajaa vuosi sitten tapahtunut työnteon yksinkertaistaminen on tehnyt todella hyvää. Ei ole enää samalla tavalla kiire, stressi tai huoli. Joskus vähemmän on enemmän ja jostain asiasta luopuminen tuottaakin pitkällä aikavälillä enemmän iloa ja rahaa. Minusta on todellakin tulossa nainen, jolla ei ole enää koskaan kiire!



No mitä olen ajatellut tällä kaikella vapaa-ajallani tänä jouluna tehdä?

Noh, leivoin kyläläisille 100 korvapuustia ja 50 joulutorttua (tai siis 48 koska 2 tarttui pöytään  mutta ei tullut hävikkiä, koska söin taikinat) ja teimme puolison kanssa yli 12 litraa glögiä ja ostimme ämpärillinen pillimehuja. Juhlat olivat muuten pirskatin onnistuneet! Jos pysyin laskuissa mukana, niin noin 60 uutta kaveriamme piipahti meillä kylässä. Mukaan lukien taikuri, jota en taikuriksi etukäteen edes tiennyt. Hän veti lapsille pienen esityksen ja opetti aikuisille korttitemppuja. Ja muusikko, joka laulatti lapsia sähköpianon säestyksellä.



Vietämme yhden jouluviikonlopun Reykjavikissa. Ohjelmassa on sukulaisten tapaamista, ystävätreffejä ja pari ravintolaillallista. Jouluaaton olemme anopin kanssa täällä Isafjördurissa ja ajamme joulupäivänä takaisin etelään, ja sitten lennämme perheen kanssa Suomeen, missä meitä odottaa joulu 2.0 eli suomalainen joulunvietto Sauvossa saaristomökillä Suomen-perheemme kanssa. Mahtavaa!

Koska edellisestä Ylläksen-matkastamme on kaksi vuotta, ja perinteisiin on kuulunut hiihtomatka joka toinen vuosi Ylläkselle, suuntaamme sinne tammikuun alussa kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa on ihan hitokseen murtomaahiihtoa, latukahvilahengailua, paljon munkkirinkilöitä, kuumaa mehua, saunomista, lumikenkäilyä, osalla perheestä laskettelua, fatbike-pyöräilyä ja toivottaavasti myös luminen issikkaretki. Vuokrasimme koko perheelle talon Äkäslompolon keskustasta, läheltä ruokakauppaa ja hiihtolatuja. Unelmaloma horisontissa.



Lomakuukauden jälkeen pärähtää käyntiin pieni työmatka. Perhe palaan kotiin ja kouluun, minä jään Helsinkiin töihin (matkamessut ja kirjahommia) ja sen jälkeen Reykjavikiin töihin (opaskeikka). Tammikuun alussa palaan tänne vuorten väliin vuonoon ja alan fiilistellä, miltä alkanut vuosi tuntuu.

Minkälaisia joululomasuunnitelmia teillä on?

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?