Noilla sanoilla huokaisi esikoinen, kun Pikkiksen jatko-osassa päästiin viimeiselle sivulle ja kirja tuli päätökseen. Eipä ollut väärässä ...

Tähänastisen elämäni paras kirja

6.12.18 Satu Kommentteja: 2

Noilla sanoilla huokaisi esikoinen, kun Pikkiksen jatko-osassa päästiin viimeiselle sivulle ja kirja tuli päätökseen. Eipä ollut väärässä hän. Pikkiksen tähänastisen elämän suurin seikkailu (kirjoittanut Katja Lahti, kuvittanut Annukka Palmén) on kerrassaan loistava lastenkirja!


Pikkis rohkea pikku mörökölli etsi jymykiviä aikaisemmin tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Ensimmäisestä Pikkis-teoksesta tuli meidän perheessä ihan hitti. Lukekaa ihmeessä juttuni ensimmäisestä Pikkis-kirjasta, niin pääsette jymylle siitä, mistä tässä oikein on kyse.

Tänä syksynä ilmestynyt Pikkiksen tähänastisen elämän suurin seikkailu on valtavan sydämellinen, humaani ja ehdottomasti hauska lastenkirja. 

Minulla ja lapsilla on iltaisin tapana istua alakerran lastenhuoneen sohvalle ja lukea. Esikoinen lukee ensin koululäksyjään ja minä samaan aikaan Pampulalle tarinoita Pipsa Possusta, Onni-pojasta, Teemusta kylvyssä ja muista vastaavista kuvapainotteisista kirjoista. Pikkulastenkirjojen ja läksykirjan jälkeen luen heille hetken aikaa ääneen jotain suomenkielistä, isommille lapsille suunnattua kirjaa. 

Nämä yhteiset lukuhetket tuntuvat tosi mukavilta ja ovat meille kaikille tärkeitä. Molemmat lapset rauhoittuvat ennen nukkumaan menoa, kenelläkään ei ole kiire minnekään eikä kukaan häsää silloin mitään muuta. Silloin hiljaisuus laskeutuu taloon ja ainoa kovempi ääni on ulkona meri-ilmaa paiskova tuuli. Lukuhetki on myös ainoa valveillaolohetki päivästä, jolloin Pampulakin rauhoittuu olemaan paikallaan eikä yritä tehdä voltteja takaperin, kiivetä vaatekaapin ylähyllylle tai suorittaa kuvitteellisen sirkuskoulun pääsykoetta. Kaikki vain ovat, keskittyvät ja rauhoittuvat. Minäkin jätän rauhallisen tunnelman takaamiseksi kännykän yläkertaan.


Erityisen mahtavia lukuhetkiä meillä on ollut juuri Pikkiksen parissa. Tässä kakkososassa tapahtuu niin paljon ihania asioita ihan jokaisella sivulla, että lukuhetken valtaa jatkuvan mielenkiinnon ylläpitämä rauhallisuus ja keskittyminen. 

Pikkis mörökölli seikkailee Mörököllimetsässä auttamassa pulaan joutunutta ystäväänsä. Matkan aikana pelottaa, naurattaa, tehdään hurjia juttuja ja syödään voimapatukoita. Tarinassa riittää vauhtia ja jännittäviä hetkiä, mutta silti sen hienous on juurikin pitkäkestoisuudessa ja rauhallisuudessa. Pädittömyydessä.

Juonen kannalta jännimmät ja keskeisimmät jutut johtuvat luonnosta, jota ei ihan kokonaan voi koskaan selittää tyhjäksi asti. Se on yhtä aikaa hirvittävän tavallinen asia ja silti niin taianomainen.


Otanpa esimerkin niinkin tavallisesta sääilmiöstä kuin sumusta. Mutta mistä se itse asiassa tulee ja miksi? Kun Islannissa laskeutuu sumu, sanotaan että piilokansa on lähellä. Ne joko auttavat tai rankaisevat, riippuu sumuun eksyneen hyvyydestä ihmisenä. Suomessa tällainen haltijoiden paikka on metsänpeitto. Sinne voi eksyä mutta sieltä voi päästä pois joko omin keinoin tai toisen ystävällisen luontokappaleen auttamana. Pikkiksen tämänkertaisessa seikkailussa joudutaan metsänpeittoon - mutta teidän täytyy lukea kirja, niin tiedätte, miten Pikkis pääsee sieltä pois.

Metsässä oli yllättäen aivan tyyntä, hämärää ja hiljaista, ihan kuin illalla, vaikka oli vuorenvarmasti aamu. Linnut eivät enää kinastelleet pusikoissa eikä tuuli heiluttanut puiden latvuksia.

Luonnon tapahtumapaikat tuovat tarinaan rauhallisuuden, seesteisyyden ja sopivasti mystiikkaa. Liberaali maailmankatsomus sädehtii yksityiskohdissa: ruokaa voi tehdä iskäkin sillä välin kun äiti istuu mörökölliyhdistyksen kokouksissa. Pikkiksen ja hänen ystäviensä seikkailut puolestaan murskaavat sankarimyytin. Yksin ei voi kukaan pärjätä eikä kenestäkään tulla sankaria. Kirjan teemoja kun pohtii, ei ole lainkaan sattumaa, että päätin julkaista tämän jutun nimenomaan itsenäisyyspäivänä.


Tällaisia lastenkirjoja kaipaisin enemmän. 

Samaa taisi pohtia alakerran sohvalla risti-istunnassa myös esikoinen, sillä kirjan lukemisen jälkeen jäi vain yksi kysymys: 

Milloin näitä tulee lisää? 


Pikkiksen tähänastisen elämän suurin seikkailu on kaupan täällä kirjailijan omassa verkkokaupassa reilun 20 euron hintaan. Muistathan, että kun antaa joululahjaksi kirjan, tulee samalla antaneeksi myös paljon yhteisiä kiirettömiä lukuhetkiä.

2 kommenttia:

  1. Tämä ei liity mitenkään tähän kirjoitukseen, mutta tulit eilen mieleen, kun katsoin lööppejä.

    "Presidenttiparin ensimmäinen itsenäisyyspäivä perheenä" tai jotain sinne päin.

    Tuli mieleen ne kirjoittamasi tekstit suomalaisen perhekäsityksen suppeudesta. Alkoi oikein ärsyttää. Miksi lapseton pariskunta ei voisi tosiaan olla perhe? Ja mites ne Niinistön aikuiset lapset? Lakkaako perhe olemasta perhe silloin, kun lapset muuttaa pois kotoa? Ja joo, ymmärrän kyllä tilastokeskuksen määritelmien tarpeen, mutta tässä nyt ei ollut kyse siitä.

    Tuli vähän surullinen mieli. Ja just kun on ollut paljon mediassa myös yksinäisyydestä. Ei ihme, että porukka on yksinäistä.

    Pahoittelen tällaista täysin puskista tulevaa kommenttia. Oli vain pakko saada tämä ajatus ulos. Kirja vaikuttaa ehdottoman mainiolta, ja hyvää itsenäisyyspäivää! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Juu en minäkään ymmärrä tätä ahdasta perhekäsitystä, hoopolta tuntuu...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?