Kaipuu ja pelko kirjoittaa fiktiota

Huh, tiedättekö sen tunteen, kun seisoo jyrkän vesiliukumäen ylätasanteella tai huvipuistolaitteen jonossa, ja tietää, että haluaisi ihan hirveästi kokeilla, mutta pelkää että tulee oksennus tai uikkarit putoaa vauhdissa päältä ja laskeutuu altaaseen 40 kilometrin tuntivauhdissa kaksi teepussia nätisti fläpättäen?


Mulla on ollut vähän sellainen olo fiktion kirjoittamisen kanssa. Tai siis nyt kyllä selkeästi aliarvioin itseäni: minulla on ollut PALJON sellainen olo fiktiokirjoittamisen suhteen. Olen ehtinyt kirjoittaa aika läjän tietokirjoja ja asiaproosaa. Viimeisen 15 vuoden aikana olen editoinut viitisenkymmentä oppikirjaa, tietokirjaa, lainsäädäntökirjoja, ohjekirjoja ja mitäpä kaikkea. Esimerkiksi katsaus kansainväliseen arvonlisäverolainsäädäntöön! Teksti on minun ihana ammatti.

Mutta persus sentään, fiktiota en ole ikinä kokeillut tosissani. Monenlaista aloitusta ja irtonaista lukua tuolla Dropparin pölyttyneissä kansioissa pyörii, mutta kaikki on ihan keskeneräistä ja suunnittelematonta. Tuntuu, että en vain osaa. Miten muka sellaisesta kirjoitetaan, mitä ei ole olemassa? Mitä siitä voi sanoa? Miten sen voi sanoa? Ai ettäkö ihan itse päätän, mitä ne tarinassa sekoilevat ihmiset tekevät? Ajatella, ei ole edes pakko pysyä totuudessa. Mieletöntä!

Täydellisen epänormaalia ja pelottavaa. Ja kiehtovaa.

Mutta hei. Nyt se uikkarien yläosa irtoaa, mutta pakko oli kokeilla. Huhhuijjakkaa. Elikkä siis! 

Kirjoitin lyhyen novellin, ihan sellainen pikkuisen vain ja mielestäni melko omituisen. Se löytyy täältä mainiosta Novelliblogista. Kiitos Katja ja Ina luottamuksesta, että pääsin mukaan vieraskirjoittajaksi. Tästä tuli hulvattoman hauska fiilis.

Tunnisteet: ,