Huh, tiedättekö sen tunteen, kun seisoo jyrkän vesiliukumäen ylätasanteella tai huvipuistolaitteen jonossa, ja tietää, että haluaisi ihan ...

Kaipuu ja pelko kirjoittaa fiktiota

30.11.18 Satu Kommentteja: 8

Huh, tiedättekö sen tunteen, kun seisoo jyrkän vesiliukumäen ylätasanteella tai huvipuistolaitteen jonossa, ja tietää, että haluaisi ihan hirveästi kokeilla, mutta pelkää että tulee oksennus tai uikkarit putoaa vauhdissa päältä ja laskeutuu altaaseen 40 kilometrin tuntivauhdissa kaksi teepussia nätisti fläpättäen?


Mulla on ollut vähän sellainen olo fiktion kirjoittamisen kanssa. Tai siis nyt kyllä selkeästi aliarvioin itseäni: minulla on ollut PALJON sellainen olo fiktiokirjoittamisen suhteen. Olen ehtinyt kirjoittaa aika läjän tietokirjoja ja asiaproosaa. Viimeisen 15 vuoden aikana olen editoinut viitisenkymmentä oppikirjaa, tietokirjaa, lainsäädäntökirjoja, ohjekirjoja ja mitäpä kaikkea. Esimerkiksi katsaus kansainväliseen arvonlisäverolainsäädäntöön! Teksti on minun ihana ammatti.

Mutta persus sentään, fiktiota en ole ikinä kokeillut tosissani. Monenlaista aloitusta ja irtonaista lukua tuolla Dropparin pölyttyneissä kansioissa pyörii, mutta kaikki on ihan keskeneräistä ja suunnittelematonta. Tuntuu, että en vain osaa. Miten muka sellaisesta kirjoitetaan, mitä ei ole olemassa? Mitä siitä voi sanoa? Miten sen voi sanoa? Ai ettäkö ihan itse päätän, mitä ne tarinassa sekoilevat ihmiset tekevät? Ajatella, ei ole edes pakko pysyä totuudessa. Mieletöntä!

Täydellisen epänormaalia ja pelottavaa. Ja kiehtovaa.

Mutta hei. Nyt se uikkarien yläosa irtoaa, mutta pakko oli kokeilla. Huhhuijjakkaa. Elikkä siis! 

Kirjoitin lyhyen novellin, ihan sellainen pikkuisen vain ja mielestäni melko omituisen. Se löytyy täältä mainiosta Novelliblogista. Kiitos Katja ja Ina luottamuksesta, että pääsin mukaan vieraskirjoittajaksi. Tästä tuli hulvattoman hauska fiilis.

8 kommenttia:

  1. Hurja imuri, ei ihme ettet tykkää.
    Muistan Inkoonkadun koodilukon pakkasilla.
    Kiitoksin, Eeva Viikistä

    VastaaPoista
  2. Fiktiota oppii kirjoittamaan kirjoittamalla fiktiota, siinä se suuri totuus. Novelliblogin hauskuus ja oppi on ollut mulle ja Katjalle siinä, että nettijulkaisemisen matalampi kynnys laskee myös omaa kirjoituskynnystä. Välillä (eli usein) tulee ihan mitä sattuu, mutta näppituntuma kirjoittamiseen pysyy yllä - siinä sivussa syntyy sitten romaanejakin. Kannustan jatkamaan, ihanaa kun uskalsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta! Eihän sitä opi kuin tekemällä; ja itse en ainakaan tee mitään tosissaan, jos sitä ei ole tarkoitus toimittaa jollekin ihmiselle tiettyyn päivämäärään ja kellonaikaan mennessä. Kaikki vapaaehtoinen jää kesken ja pölyttyy. Tällainen nettifiktion kirjoittaminen on ihan mahtava idea, tulen ehkä toistekin ;)

      Poista
  3. Kiitos tästä, oli piristävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa että sain piristää, kiitos kun laitoit palautetta!

      Poista
  4. Tykkäsin! Kirjoita lisää vain fiktiota(kin)! Ja kiitos novelliblogin esittelystä, tähän täytyy palata. Ah, lukeminen ja kirjoittaminen. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melina <3
      Novelliblogi on tosiaan huippu! Huomasitko jo heidän uusimman, joulupukkiin liittyvän lyhyttarinan? Voi että se oli ihana!!

      Poista

Mitä tuumaat?