Suhteeni kosmetologeihin ei ole ollut aina ihan mutkaton. Avoin kirjeeni kosmetologeille  neljän vuoden takaa on edelleen yksi blogihistor...

Kuivaihoinen herkkäsielu

16.10.18 Satu Kommentteja: 10

Suhteeni kosmetologeihin ei ole ollut aina ihan mutkaton. Avoin kirjeeni kosmetologeille neljän vuoden takaa on edelleen yksi blogihistoriani luetuimpia juttuja. Tuo juttu syntyi tuohtumuksesta. Minua oli nimittäin jo pidempään harmittanut vikojen esiin kaiveluun perustuva myyntitapa. Ehdin istua hoitotuolissa keskimäärin vartin, kun myynti alkoi. Ihossani oli jatkuvasti jotain pientä vikaa ja korjattavaa, johon kempparinhyllyn tuotteista löytyisi ratkaisu. Ja minä kun halusin vain ihonpuhdistuksen ja nauttia hoidosta.


En koe olevani hankala asiakas. Tykkään hyvästä myynnistä ja minusta on ihanaa olla taitavan myyntityön kohteena. Jos joku onnistuu löytämään minulle sen täydellisen jutun, jota olen vailla, olen hurjan tyytyväinen.

Mutta olen kuitenkin aika herkkä. En minä halua kuulla vieraalta ihmiseltä, että olen jostain kohtaa hieman vajaa. Ostan parhaiten silloin, kun minulla on itse havaitsemani tarve, enkä silloin, kun joku ulkopuolinen alleviivaa minussa olevaa kuoppaa, jonka voisi hänen tuotteellaan tai palvelullaan täyttää. Asiakkaan vikojen etsiminen ja epävarmuuksien luominen on vanhanaikaista markkinointia.

Noh, ne olivat huonoja kokemuksia, eikä niiden perusteella voi tietenkään yleistää tällaisen toiminnan koskevan kaikkia kosmetologeja.

Sitä paitsi neljän vuoden takaiseen verrattuna näkemykseni ihonhoitotuotteita kohtaan on muuttunut. Kyllä minä nykyään koen tarvitseni ihonhoitoon muutakin kuin marketin suihkusaippuan. Laitanhan silmätippoja kuiviin silmiini. Yritän syödä hyvin, että sisäelimet voisivat hyvin. En tupakoi, etten pilaa keuhkojani. Pesen kädet vessassakäynnin jälkeen, ettei ruoansulatussysteemiin menisi vääränlaisia pöpöjä. Urheilen, että sydämeni jaksaisi paremmin. Ihonikin on elin, joten senkin eteen olen alkanut tehdä juttuja. Oma ihoni on kuivunut iän myötä ja superkosteuttavat tuotteet ovat todella olleet iloksi.

Vähänpä silloin neljä vuotta sitten tiesin, millaiseksi omat ihonhoitorutiinini tulisivat muuttumaan. Löysin Nooran Kemikaalicocktailin kautta luonnonkosmetiikan ja tutustuin siihen lisää blogiyhteistöiden kautta. Olen testannut tuotteita, löytänyt suosikkeja ja huomannut, että ihoni ei enää ole niin kuiva ja kutiseva kuin joitakin vuosia sitten. Taidan vain olla sellainen asiakas, jonka piti löytää tarpeensa itse eikä jonkun toisen luoman epävarmuuspuheen  kautta.

Tähän näkemyksenmuutokseen on varmasti eniten vaikuttanut myös se, että löysin erilaisia tapoja puhua ihonhoitotuotteista. Tutustuin erilaisiin myyjiin ja kyselin itse. Löysin tuotteita, joita en enää vaihtaisi pois. Kuka tietää, ehkäpä kohta uskaltaisin taas sinne kosmetologillekin.


Jos olet samanlainen herkkis asiakkaana kuin minä, joka haluaa ostamisen lähtevän omista tarpeista, tämä voisi olla sinun juttu: Biodellyn verkkokaupasta (olen siis osakkaana yrityksessä; ajatella, enpä olisi neljä vuotta sitten uskonut!) on Ihoanalyysi-työkalu. Sinne voi ladata oman naamakuvan ja ruksittaa omaa ihoa kuvailevia vaihtoehtoja. Näiden tietojen ja kuvan pohjalta saa suosituksen, jossa kerrotaan tuotteista, jotka sopisivat iholle ja siihen ilmanalaan, jossa asuu.

Islannin talvisää, ylläoleva kasvokuva minusta ja toteamukset kuivasta ihosta ja pienestä iän mukanaan tuovien juovien määrästä pullautti listan suositeltavista tuotteista eri hintakategorioissa. Olipas todella hauska huomata, että melkein puolet niistä keskihintaisista tuotteista löytyy jo kylppärimme kaapista.

PS. Lauran blogissa on käynnissä arvonta I love me -messuille, joissa Biodellylläkin on oma ständi. Vaikka tuo kauneus- ja hyvinvointimessujen nimi on vähän ällövaahtokarkki, on se kuitenkin viestiltään oikea. Tykkää itsestäsi, älä yritä jatkuvasti korjata siinä jotain.

10 kommenttia:

  1. En ollutkaan ennen lukenut tuota aiempaa kosmetologijuttua, vaikka vakkarilukija olenkin - mutta ihan samoja tuntemuksia olen kokenut niin kosmetologilla kuin kampaajalla, hierojalla ja fysioterapeutillakin. Jokaisella on ollut ainakin meikäläiselle vakavaa huomauttamista, ja juuri sillä kurjalla, syyllistävällä väärällä tavalla. Kampaajan mielestä en saisi koskaan leikata tukkaani itse (siitä seuraa jonkunlainen katastrofi!), hierojan mukaan paljon ahkerampi venyttely olisi tarpeen, fyssari ei ole juuri ikinä nähnyt nuorehkolla perusterveellä henkilöllä näin heikkoja ulompia pakaralihaksia. Tai ehkä meikäläinen on vaan helposti syyllistyvää sorttia. Mutta eikö ihan arkiajattelua olisi että asiakas kannattaa motivoida muuttamaan käytöstään, ei syyllistää... Ihan kuten sinäkin kirjoitit. Ja lopuksi kiitos Satu kun olet olemassa internetin kirjallisessa universumissa, on kiva viettää tekstiesi parissa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tee kivasta kommentista!
      Tosi harmi, että sullakin on näitä kokemuksia. Olen ihan varma, että asiakkaasta saa paremmin pysyvän ja uskollisen, jos hänelle ollaan mukavia ja reippaita, voi kehuakin jos haluaa, mutta ei syyllistää. Ja sitten tarjotaan sitä tietoa silloin kun asiakas haluaa ottaa sitä vastaan, ei sellaista saavista kaatoa sillä hetkellä kun asiakas makaa hierontapenkissä tai hoitolan tuolissa.

      Poista
  2. Myöskään minä en ollut lukenut tuota aiempaa kirjoitustasi. Minulla on täsmälleen samat kokemukset. 5 minuutin kuluttua alkaa narina ”siis milloin olet viimeksi käynyt kosmetologilla”, ”siis nämä kulmakarvat on aivan hirveät”. Siinä sitten hikoilen naama pakkelissa ja yritän muistella viimeistä käyntikertaa miettien, että olisi pitänyt jättää tämäkin kerta väliin. Että tätähän se oli. — Toinen vastaava syyllistämisen kautta voittoon -ajattelu ovat havaintojeni mukaan optikot. Tiedän tasan, millaiset lasit haluan: ei logoja, yksinkertainen, ajaton väri ja malli. Optikko on kuitenkin sitä mieltä, että olen typerys, kun en halua omalle naamalleni jättikokoisia, pyöreitä, kolmivärisiä kauhistuksia. Yksikin totesi, että tuossa on tasan ne kolme kehysmallia, jotka heiltä löytyvät ja jotka sopivat minulle (eivät yhtään sitä mitä etsin.) Että ihan tuntemattoman optikon mieliksi minun pitäisi ostaa nenälleni jotkut sikakalliit trendihörhellykset, jotka eivät sovi mitenkään muuten omaan tyylini... huh huh tätä meinikiä ”palveluammateissa”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhistus sentään.... Tekee kyllä ihan pahaa tällainen amatöörimäinen myyntityö.

      Poista
  3. Ihanaa lukea rehellistä tekstiä. Itsellä työ jossa ei meikkejä käytellä ja Suomen säät rasittavat ihoa mutta auta armias jos satut vahingossa kävelemään kemppariosaston läpi.... Siellä tuntee olevansa ylä-astella ja hihkuvan lauman keskellä. Meikäläisen naamavärkki kun pärjää puhdistuksella ja rasvalla, väistämättä vanhenen ja ryppyjäkin tulee so what! Se on elämää. Kiitos taas hyvästä postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pysty niiden tuoksujen takia kulkemaan ostarien suuremmilla kemppariosastoilla, sama juttu lentokenttien tax free -kapoissa. En ole erityisen tuoksuherkkä, mutta minullekin se tuoksupilvi on liikaa.

      Poista
  4. Mulle tuli kyllä myös tuosta Biodellyn testistä paha mieli :D samalla laillahan siinäkin tulokseksi tulee että "ryppyä löytyy sieltä ja punakkuutta täältä, kokeilepa näitä tuotteita".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ouhnouh! Pitääkin katsoa, josko niitä sanamuotoja olisi tarvetta muuttaa. Kiitos siis palautteesta!

      Tässä on mun mielestä se ero kosmetologin (tai kampaajan) tuolissa istumiseen, että oon itse halunnut tehdä ihoanalyysin ja haen tietoa; kosmetologin luona haluan maksaa siitä hyvästä palvelusta ja kysyn kyllä tuoteneuvoja jos tarvitsen, mutta en jaksaisi kuunnella sitä myymistä siinä rentouttavassa hetkessä.

      Poista

Mitä tuumaat?