Variksenmarja on pohjoisen oma superpilleri

Voihan vitjat mutta ilahduin tällä viikolla, kun luin Kemikaalicocktailista kattavan jutun suosikkimarjastani eli variksenmarjasta:


Kotimainen marja, joka on satoisuudeltaan kuin mustikka, helppo kerätä, antioksidanttipommi, joka sisältää enemmän C-vitamiinia kuin mustikka — variksenmarja eli kaarnikka on ollut pitkään niin väheksytty, että oikein harmittaa!

Siis juuri näin! Olen täsmälleen samaa mieltä. Variksenmarja on ihan mieletön supermarja, joka on ihan turhaan jätetty metsämättäille jäätymään kun koriin on valikoitu mieluummin mustikoita.  Variksenmarjaa on paljon tarjolla, se on äärettömän nopea poimia eikä muussannu rouheissakaan sormissa yhtä helposti kuin mustikka. Kiva ja napakka marja.

Variksenmarja sisältää todella paljon c-vitamiineja ja sen lisäksi se ehkäisee ainesosiensa ansiosta verensokerinnousua ja jopa kroonisia sairauksia. Kannattaa lukea Nooran blogista tarkemmin noista terveysvaikutuksista ja poimia sieltä linkit lähteisiin.



Superpillerieitä suoraan pusikosta.

En tiennytkään, että näissä marjoissa on enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa. Variksenmarjan terveellisyys on mahtava lisäargumentti tämän napakan ja pienikokoisen marjan puolesta. Minua itseäni variksenmarjoissa on kiehtonut eniten maku ja koostumus. Niissä maistuu vuoristoilma, laava-aukea ja kova tuuli. Maku on mieto, mutta marjan aromeista tulee joka kerta mieleen Islannin kaunis ja tyhjä ylänkö. Luonnollisestikin näin, sillä näistä maisemista näitä variksenmarjoja eli islantilaisittain kraekiberiä olen tottunut poimimaan.

Täällä tuulisella saarella kasvaa aika vähän mustikkaa ja niin paljon variksenmarjaa, että se on ollut islantilaisille luonteva käyttömarja jo pitkään.

Illan hämärtyessä ja sumun laskiessa poimin marjoja joen kohistessa taustalla. Ei voi kyllä täydellisempää iltaretkeä itselleen järjestää.

Variksenmarja kasvaa ympäri saarta. Parhaimmat marjapaikat olen löytänyt Pohjois- ja Itä-Islannin vuonoista. Nytkin syyskuisella issikkaretkellä syyskuun alussa poimin iltaisin pari parin litran jäätelöpakkausta täyteen marjoja. Evästauoilla hevosten syödessä heinää pistelin variksenmarjoja tyhjään juomapullooni. Oli pakko saada talteen mahdollisimman paljon.

Hieman oli tarjolla mustikkaakin, mutta variksenmarjaa moninkertaisesti enemmän.

Islannissa on kivaa käydä marjassa. Ei tarvitse pelätä matelioita, punkkeja saati hirvikärpäsiä. Muita marjastajia on niin vähän, että hyvän paikan löytäessään voi rauhassa kerätä täyteen vaikka kuinka monta ämpäriä. Maaruskan maalama syksyinen maisema muistuttaa ihan satukirjan aukeamaa. Marjojen poimiminen onkin ehdottomasti yksi syksyn luonnon kohokohtia.

Jaloittelu- ja marjankeruutauko.

Sitäpaitsi nämä ovat niin hyviä! Perinteisesti variksenmarjoista on tehty täällä hilloa ja mehuja. Jos ei itse ehdi marjaan, voi variksenmarjamehua ostaa muutamista luontaistuotekaupoistakin. Siihen kaupan mehuun itsekin turvaudun, sillä meillä kotona variksenmarjat menevät kokonaisena pakkaseen ja sieltä aamuisin pari ruokalusikallista smoothien sekaan. Kempparin tontilla variksenmarjoista tehtiin muun muassa piirakkaa, juomia ja jäädykettä. Kannattaa tsekata reseptit ja ottaa luonnosta variksenmarjat talteen. Niissä on pohjoinen luonto parhaimmillaan!

Tunnisteet: