Löytyi ennen katoamistaan

Eilen sattui hassusti. Käveltiin Pohjois-Islannissa Akureyrin kaupungin kävelykadulla kun puhelimeni soi.

Täällä on Heiða Akureyrin poliisista päivää. 

Lue myös: Islanti: kaksi murhaa vuodessa.


Ounou. Ensimmäisenä tuli tietysti mieleeni, että ei kai suomalaisille ratsastusmatkalaisille ole sattunut jotain. Meillä kun oli vapaa aamupäivä kaupungilla ja hajaannuimme kahviloihin ja ostoksille. Jos joku on eksynyt tai törmännyt autoon. 

Onkohan sinun lompakkosi kadoksissa?

No ei kyllä pitäisi olla. Äsken käytiin jäätelöllä tuossa Valdísin jäätelökioskilla ja siellä maksoin kortilla.

Samalla tosin jo avasin reppuani ja etsin ruskeaa nahkalompakkoa. Sen pitäisi löytyä helposti, onhan se halon kokoinen. Olen aika laiska lajittelemaan kuitteja ja kuljetan siksi kultakin alv-kaudelta kertyneitä kuitteja mukana lompakossani. 

Juu no eihän se löytynyt.

Jäätelöbaari täsmää! Yksi mies kävi tuomassa lompakon tänne meille poliisiasemalle. Hän oli löytänyt sen jäätelöbaarin pihalta. Löydettiin sun ajokortti täältä ja päätettiin soittaa.

(Ainiinainiinainiin, en siis ollutkaan muistanut laittaa lompsaa reppuun, vaan jättänyt sen repun päälle kännykän räpläämisen ajaksi. Koska pitihän jäätelöstä saada kuva instaan. Fakfakfak.)

Tuletko hakemaan?

Lähdin vatsa täynnä jäätelöä askeltamaan poliisiasemalle, jonne oli vartin kävelymatka kun reippaasti meni. Jäätelökioskikäynnistä oli kulunut alle puoli tuntia. Joku oli siinä ajassa ehtinyt jädekiskalle, löytänyt lompakon, vienyt sen poliisille, poliisi oli etsinyt yhteystietoni ja soittanut minulle. Enkä minä ollut edes ehtinyt huomata lompakkoa kadonneeksi.

Astuin sisään perjantairauhaa huokuvalle asemalle. Heiða joi vastaanottotiskin takana kahvia ja ojensi pleksilasin takaa ruskean lompakkoni. Tunnisti naamani ajokortista. Kurkkasin sisään ja kaikki oli tallella: kortit, kuitit ja tukku käteistä. Toivoteltiin hyvät viikonloput. Häippäsin poliisiasemalta hiljaa itsekseni hihitellen  tälle muumilaaksomeiningille. Löytyi ennen kuin ehti edes kadota.