Aivan paras remonttistressineuvo

Meillä tehdään siis remonttia. En ole ihan varma enää edes itse, kauanko sitä on tehty, koska en juuri katso peruutuspeiliin. Kovasti vain mietin, että kuinka hemmetin kauan tätä vielä kestää. Sähköasentajan piti tulla tekemään yksi pikkujuttu rappusten valaistukseen liittyen. No hän teki sitä hommaa kolme päivää. Siinähän se on pähkinänkuoressa koko remontoinnin kamaluus. Kaikki kestää, venyy ja muuttuu jatkuvasti. 

Lue myös: Remontoijan to do -lista


Valeäidin tontille rakennettiin omakotitalo. Kuinka hemmetissä siitä selviää? Hanne antaa  neuvoja heille, jotka remontoivat/rakentavat, käyvät töissä, hoitavat perheen, opiskelevat ja muuta pientä mukavaa yhtä aikaa. Yksi hyvä neuvo on tosiaankin se, että keskity aivan perusasioihin. Nuku tarpeeksi ja muista liikkua. Kaikessa muussa voi ja pitää laskea rimaa. Jos nipistää yöunista, edes siitä remontoinnista ei tule mitään. Jos ei ulkoile, alkaa kivistää vähintään päästä ja kaikki muukin tekeminen muttuu tahmaiseksi. True dat!

Sitten vielä yksi hyvä, jonka eilen illalla testasimme puolison kanssa ihan käytännössä. Lasten mentyä nukkumaan vetäisimme pienet kännit. Omat murheet ovat tällä hetkellä onneksi sen kokoisia, että kevyt huppeli silloin tällöin poistaa ne ja katkaisee vitutukselta terävimmän kärjen. Kun siinä kahdestaan rentouduttiin sohvalla ja annettiin kevyen humalan nostaa mielialaa, koko remontin aiheuttama säätö alkoi muuttua tosi tosi pieneksi. Suuret tekemättömät asiat muttuivat ihan mitättömän pikkuisiksi ja tajuttiin, että ihan järjettömän paljon hienoja juttuja on jo saatu aikaiseksi.

Aamuyöllä yhden aikaan laitettiin tyhjät pullot kaappiin ja otettiin kesken sitä hiprakan iloisinta vaihetta ne inhottavimmat keskeneräiset työt esiin. Hiippailimme mittanauhan kanssa ympäri asuntoa laskemassa paikkoja lasten kirjahyllylle, nuoremman lapsen vaatekaapille ja olohuoneen lampun paikalle. Suunnittelimme olohuoneen lampusta proton teipillä ja paperinpaloilla ja hienosääsimme kylpyhuoneen ilmanvaihdon voimakkuutta. Suunnittelimme autotallin uusille oville säilytyspaikkaa - ne kun ovat nyt lastenhuoneessa, heh. Laskimme parketoinnin kustannuksia ja keittiön kaappien ruiskumaalauksen ja yhden lattialämmityksen asennuksen. 

Kun sitten aamulla herättiin ei-niin-virkeinä seitsemän aikaan, oltiin rikottu sitä tärkeintä eli "nuku tarpeeksi" -sääntöä ja hankittu pieni krapula. Mutta olo oli silti ihmeen kevyt, vaikka olinkin astua sängystä noustessani vasaraan. Tässähän on enää sikavähän tekemistä jäljellä, ja sekin vähä mitä on, on nyt jo suunniteltu valmiiksi. 

Pienessä sievässä mittanauhan kanssa heiluminen tutkitusti vähentää remonttistressiä.  Sähköasentajan laskua odotellessa laitan pari kaljaa kylmään. On terveydenkin kannalta kyllä tosi hieno juttu, että tämä remppavaihe on kohta ohi. 

Tunnisteet: