Rantamuotia 66 leveysasteelta

Saanko esitellä hieman islantilaista rantapukeutumismuotia?


Suomessa on kuulemma rantakelit ja tuulettimet kaupoista loppu. Muahhaa, meillä kaivetaan kauppojen hyllyiltä viimeisiä käsinepareja. Talviset säät nimittäin jatkuvat vaan, ikuinen kevät ei millään ota vaihtuakseen kesäksi... Tänään automme digilämpömittari nousi kaksinumeroisille lukemille: 11 astetta. Jihaa!

Ja nyt niihin rantatamineisiin. Pysähdyimme tänään vaalealla hiekkarannalla Länsivuonoilla: pitkä, pitkä biitsi eikä ketään muita lähimaillakaan. Ihan saimme kahdestaan auringosta nauttia.

Tämä ylimmäinen keltainen toppatakki on mukavan ohut viileään, ikään kuin kesäiseen vireeseen. Pitää mukavasti tuulta ja ympäriinsä lentelevät hiekanmurut poissa iholta. Kevyt kantaa, ei hikoiluta vaikka aurinko sattuisikin vähän paistamaan. Halutessaan tästä voi taitella vaikka tyynyn ja pistää rannalle pitkäkseen.

Entäs sitten tämä valkoinen villainen ihanuus? Kun yllä on islantilainen villapaita, olo on yhtä mukava kuin lampaalla vuoristossa. Ei kastu sateessa, jäädy lumessa eikä tunnu tukalalta, vaikka aurinko vähän sattuisikin paistamaan. Vaalealle hiekkarannalle se sopii yhtä hyvin kuin varvassandalit. Tai siis kyllähän se paremmin lämmittä kuin jotkut kumiset jalkoihin vedettävät läpyskät. Eli hankintana ehdoton.


Sitten on tietysti ne bikinit. Ihan kätevä ranta-asu muutoin, mutta kyllä ne vaativat kaveriksi pitkähihaisen villapuseron, ellei halua kalisuttaa hampaitaan halki ja kaupanpäälliseksi keuhkokuumetta.

Miten minusta jotenkin tuntuu siltä, että perjantaina on korkea aika tulla viettämään kesälomaa Suomeen? Tiedän että siellä on monelle aivan liian kuuma, mutta minä niin kovasti ja itsekkäänä toivon, että voisi mennä uikkarit päällä laiturille ilman villapaitaa, edes yhden kerran tänä kesänä.


Hanko ja Turku ja Suomen-perhe, täältä tullaan, ihan pian! Villapaita jää Islantiin.

Tunnisteet: