Mitä islantilaismies ajattelee suomalaisista

Instaan piippasi postauspyyntö: mitä islantilainen puolisoni ajattelee suomalaisista ja suomalaisista tavoista. Olemme nyt täällä Suomi-kliseiden keskellä aurinkoisessa, kesäisessä Hangossa eli on mitä parhain tilanne tehdä tämä postaus nyt saman tien.


Kun muu perhe oli mennyt eilen illalla nukkumaan, korkksimme miehen kanssa yhdet suomalaiset oluet, istahdimme vuokratalomme sohvalle ja aloitin kyselyn.

"Aika paha. Tosi vaikeaa tehdä yleistyksiä."

Joo, mutta nyt on pakko, vastasin.

"Sen haluan kyllä sanoa, että jos kritisoin Suomea tai suomalaisia jostain asioista, niin kritisoin kyllä monesta asiasta myös islantilaisia."

Selvähän se. Tehdään niistä sitten kokonaan oma postauksensa myöhemmin, lupasin.


Taustaksi on varmaan hyvä tietää, että ennen kuin me kaksi tapasimme, puolisoni Björgvin oli ehtinyt aikanaan asua Suomessa reilun vuoden. Hän oli vaihto-opiskelijana Arkadan ammattikorkeakoulussa, missä muista opiskelijoista suurin osa oli suomenruotsalaisia. Sieltä se ensimmäinen suomalaisuushavainto sitten löytyikin.

Björgvinin mielestä Suomessa on paljon selkeämpiä eroja yhteiskunnan eri kerrosten välillä kuin Islannissa. Yksi tällaisia erilaisia kerroksia tekevä muuttuja on kieli. 

Suomenruotsalaisiin opiskelijoihin oli kuulemma vaikea saada kontaktia ja he tuntuivat olevan aika omissa porukoissaan ja kaukana siitä suomalaisuudesta, jota hän oli odottanut. Sekin yllätti, että jotkut opiskelijoista suhtautuivat jopa vähän vähätellen suomenkielisiin suomalaisiin eivätkä välttämättä olleet niin paljoa tekemisissä muiden kanssa. 

"Meillä Islannissakin on tottakai erilaisia yhteiskuntaluokkia esimerkiksi tulotason kautta, mutta niinhän joka maassa on. Suomenruotsalaisuus ja suomensuomalaisuus ovat juttuja, joita vastaavia ei löydy Islannista."

Tämä on muuten minunkin mielestäni ihan totta! Koska Islannissa ei ole sukunimiä, sukunimestä ei voi päätellä yhtään mitään. Koska islantilaiset ovat aika liikkuvaa porukkaa ja maassa on vähän väkeä, ei ole syntynyt myöskään tietynlaisia alueisiin sidoksissa olevia tapoja olla islantilainen. Ei ole pohjoisislantilaisuutta ja länsirannikon islantilaisuutta, vaan tunnelma ja ilmapiiri ovat kaikkialla aika samanlaiset.


Kerropa sitten, millaisia suomalaiset noin keskimäärin ovat?

"Hieman sulkeutuneempia kuin islantilaiset. Se toisaalta sopii minulle hyvin. Minusta on kivaa, kun ei tarvitse heti alkaa höpöttää kaikkia asioitaan, vaan voi vaan olla hiljaakin ja tarkkailla tilannetta. Tykkään skannata ihmiset tavattuani ja havainnoida millaisia he ovat ennen kuin tiedän, voiko heihin luottaa."

(Toim huom: Huomasin tämän kyllä. Tavattuamme meni noin puoli vuotta, ennen kuin hän suostui lisäämään minut messenger-chattiinsä. Väännän siitä edelleenkin välillä "vitsiä".)

Pyysin kertomaan joistakin suomalaisista, joita hän on tavannut itse, ei minun kauttani. 

Arkadassa Björgvin tapasi suomenruotsalaisen opiskelijan, josta tuli heti hänen hyvä ystävänsä. 

"Hän oli aika erilainen  kuin ne muut tapaamani suomenruotsalaiset. Hän puhui tosi hyvin suomea, halusi hengata myös suomenkielisten kanssa, tunsi tosi paljon suomenkielisiä suomalaisia ja liikkui samanlaisissa paikoissa jotka minuakin kiinnostivat. Toisaalta hän ei kuitenkaan ollut sellainen geneerinen hiljainen akikaurismäkeläinen suomalainen."  

Eräs toinen tuleva ystävä tuli ensitapaamiseen kirves kädessä. 

"Olimme kavereiden kanssa kiipeilemässä ja yövyimme leirintäalueella. Sitten siihen käveli suomalainen mies, jolla oli toisessa kädessä take away -pitsaa ja toisessa kirves. Hän tuli juttelemaan, tarjosi pitsaa ja tuli fiksaamaan nuotiomme kuntoon. Meistä tuli sitten kavereita välittömästi."  

Entä mikä Suomessa ihmetyttää? No ainakin se, että suomalaista musiikkia ei tunneta maailmalla laajemmin. 

"Suomessa on ihan älyttömän paljon todella hyvää musiikkia. Rakastan sitä! Esimerkiksi Nuspirit Helsinki, The Five Corners Quintent, 22 Pistepirkko, Jimi Tenor, Kukka, Keuhkot, Disco Ensemble, Kapteeni Ääni... Tuntuu niin epäreilulta, että ruotsalaista musiikkia tunnetaan maailmalla paremmin, vaikka suomalainen musiikki on ihan järjettömän hyvää."

En tiedä, onko tämä ajatus jo vanhentunut, koska emme ole asuneet Suomessa vuosiin. Mutta niiltä vuosilta kun puolisoni seurasi suomalaista musiikkiskeneä tarkemmin, häntä kummastutti todella paljon se, että suomalaiset eivät ole saaneet vietyä musiikkiaan ulkomaille yhtä hyvin kuin vaikka islantilaiset tai ruotsalaiset.


Ruoka! Ikimuistoisimmat - eli ne, jotka minua eniten naurattivat - suomalaisen ruokaperinteen muistot liittyvät jouluun. 

"Ne suomalaiset joululaatikot. Voi että sentään. Kun vietin Suomessa ensimmäistä joulua, olin joulupöydässä hieman hämmentynyt. Tarjolla oli vauvanruokaa foliovuokalaatikoissa. Se tuntui islantilaiseen jouluun verrattuna kovin arkiselta."

Suomessa juodaan myös aika paljon viinaa ja se näkyy kaduilla, on armas puolisoni huomannut. 

"Kun näin ensimmäistä kertaa sellaisen tavallisen työssäkäyvän keski-ikäisen pukumiehen yrjövän jossain kadunnurkassa Helsingissä, olin todella yllättynyt. Juoko kaikki näin paljon, siis ihan tavallisen oloiset, työssäkäyvät ihmiset? Se tuntui ihan järjettömältä. Islannissa alkoholia ei saa ruokakaupoista, ja minusta se on ihan ookoo niin. On minusta ajanhukkaa valittaa siitä, että ruokakaupasta ei voi ostaa viiniä."


Sitten muutamia timantteja, joita Islannista ei löydy.

Ensimmäisenä hän haluaa mainita kierrätyksen.

"Suomalaiset ovat todella hyviä kierrättämään ja etenkin islantilaisiin verrattuna. On tosi upeaa nähdä, kuinka helppoa kierrättäminen Suomessa on. Melkein kaikkea voi kierrättää, siis pulloja, tölkkejä, biojätettä, muovia, lasia, metallia ja kaikkea muuta mahdollista. Kirpputorit ja antiikkikaupat ovat osa tätä samaa juttua. Suomessa on ihan todella mahtavia kirppiksiä!"

Sitten pari sanaa lainkuuliaisuudesta: 

"Suomessa seurataan paremmin liikennesääntöjä. Ihmiset todella pysähtyvät punaisiin liikennevaloihin. Se on ihan mielettömän hieno juttu."

Julkinen liikennekin saa kehuja:

"Helsingissä on aivan mielettömän toimiva julkinen liikenne. En voi sitä tarpeeksi kehua. Siellä pääsee aivan joka paikkaan ilman omaa autoa. Olisipa meilläkin näin, edes Reykjavikissa."

Eikä tällaista "ulkomaalainen kommentoi Suomea" -juttua voi tietenkään kirjoittaa ilman saunaa:

"Suomalaiset osaavat rakentaa aivan pirun hyviä saunoja. Minulle parhaat saunakokemukset ovat niitä, kun mennään vanhan kesämökin vanhaan puusaunaan läheisten ihmisten kanssa järven tai meren rannalla. Sellaista fiilistä ei voi kokea missään muualla."

Kun kysyn, mikä yksittäinen juttu suomalaisissa on yllättänyt hänet, vastaus yllättää ainakin minut: englannin kielen taito.

Suomalaiset eivät kuulemma puhu yhtä hyvin englantia kuin islantilaiset. 

"Islannissakaan kaikki vanhemmat ihmiset eivät välttämättä osaa englantia, mutta kaikki nuoret osaavat. On hämmentävää tavata suomalaisia nuoria ja nuoria aikuisia, jotka eivät osaa juuri lainkaan englantia. Ehkä he osaavat sitten ruotsia?"

Ja se toinen yllätyskortti, jolle Antti Holma antoi nimenkin: maakuntatukka. 

"Suomessa on hämmentävän yleistä värjätä hiukset kirkkailla väreillä. Neonpunainen plus ruskea juurikasvu on hyvin suomalainen tukkailmiö  ja tämä hiusmuoti on ollut minun mielestäni yhtä yleinen 20 vuoden ajan mitä olen Suomessa käynyt. En oikein ymmärrä sitä." 

Entä mikä suomalaisuudessa eniten riepoo? Tähän tulee vastaus nopeasti. Kansallismielisyys.

"En siedä sellaista ylitsepursuavaa kansallismielisyyttä, jossa oma kansalaisuus nostetaan toisten kansalaisuutta paremmaksi. Se mitä olen vaikka tietyistä poliittista puolueista Suomessa lukenut (viittaa tässä mm. persuihin) on ihan käsittämätöntä. Miten sellaisilla ajatuksilla voi saada niin ison kannatuksen? Tällainen kansallismielisyys on Suomessa paljon vahvempaa kuin Islannissa, ja se on mielestäni tosi ikävää. On meillä Islannissakin sellaisia kansallismielisiä, joiden ajatusmaailmaan liittyy oman kansalaisuuden paremmuuden korostaminen ja rasismikin, mutta he eivät tosiaan keiku suurimpien puolueiden kärjessä."

"Ja vaikka olen tosi ylpeä Islannista, niin en todellakaan voisi ajatella että Islannin kansalaisuus olisi parempi asia kuin jonkun muun maan kansalaisuus. Minulle ylpeys kotimaasta on esimerkiksi sitä että olen ylpeä meidän hienosta luonnosta ja islantilaisesta musiikista, eikä niin että islantilaiset olisivat jotenkin parempia tai jalompia ihmisiä kuin muut. Meissä on nimittäin myös todella paljon aivan täysiä idiootteja."


No kerropas sitten tähän lopuksi, millainen olisi täydellinen maa:

"Sellainen, jossa on yhdistettynä islantilainen luonto ja suomalaiset vuodenaikavaihtelut."

Hyväksyisin tämän! (Lue toki, mitä mieltä olen islantilaisesta kesäsäästä)