Luin juuri tosi hyvän jutun Suomi-kesän kipupisteistä. Cocoa etsimässä -blogissa oli kiinnostavaa pohdintaa kotimaanmatkailusta ja siitä, kuinka ne tosi lähellä olevat, ikoniset Suomi-asiat kuten riippukeinu koivujen alla tai mökkisaunan tunnelma vihdan tuoksuineen ovat joskus yllättävän kaukaisia ja vaikeita saavuttaa myös meille suomalaisille.
Ymmärrän tämän niin kamalan hyvin! Tunne näiden suomalaisten Suomi-juttujen kaukaisuudesta itselleni oli läsnä jo silloinkin kun pysyvä osoitteeni oli vielä Suomessa, Helsingissä.
Meillä ei ollut sukumökkiä, missä olisi ollut tapana kokoontua isolla porukalla. Ei ollut mökkeilyyn liittyviä juhannusperinteitä, puusaunaa järven rannalla tai niitä vanhoja mökkieteisiä kumisaappaineen, joita Arna niin hyvin blogissaan kuvaa. Lapsuuden perheeni asui siihen asti kun minä asuin Suomessa, maalla. Kun asui maalla, ei ollut ainakaan siihen aikaan vielä ovin yleistä omistaa vielä erikseen kesämökkiä maalla.
Kesäisin kaipasin kuitenkin sinne "kesä-Suomeen", minkä tiesi olevan lähellä, mutta jonne ei sitten kuitenkaan koskaan oikein päässyt. Aikuisena kaupinkiasunnossani haaveilin aina kesälomien koittaessa kesäpäivistä riippukeinussa, maljakkoon pystyynkuivuneista niittykukista ja narisevista mökinovista.
Aikuisuudessa on todella paljon hyviä puolia ja muun muassa se, että voi itse päättää ja toteuttaa omat perinteensä. Nyt voi itse poimia parhaat mansikat kakusta ja toteuttaa sellaiset Suomen kesämuistot kuin itse haluaa. Ei ole pakko olla sukumökkiä vuosikymmenten takaa tai pitkään samalle perheelle kuulunutta kesäpaikkaa, jossa ne Suomien kesä -mielikuvat tulevat lihaksi. Tätä kesämuistojen juureettomuutta voi käyttää myös voimavarana: kun vanhoja tapoja ei ole, ei tarvitse kesälomapäivinään tehdä mitään, mikä ei kiinnosta tai minne ei halua ”perinteiden velvoittamana” mennä. Saa ihan itse päättää. Kannattaa miettiä se vapautena eikä sellaisena asiana, josta on jäänyt paitsi.
Arna kysyi blogissaan, mistä sen Suomi-kesän voi löytää ja miten niihin kivoihin paikkoihin pääsee (Helsingistä, jos ei ole autoa).
No minä olen ratkaissut tämän Suomi-kesän kaipuun muutamalla triksillä, jotka ovat osoittautuneet meille toimiviksi.
Meillä ei ole Suomessa autoa eikä autonvuokraaminen koko loman ajaksi oikein kiinnosta. Tärkeää on, että sinne paikkaan, minne mennään, pääsee julkisilla ja mieluiten junalla. Junamatkustaminen on minun mielestä helppoa ja mukavaa ja lapsille ei tule siellä matkapahoinvointia. Reissu alkaa jo asemalaiturilta.
Koska omaa mökkiä tai kesäpaikkaa ei ole, me vuokraamme lomiemme ajaksi sellaisen. Aivan ilmaistahan se ei ole vaan itse asiassa pirullisen kallista. Mutta meitä on iso porukka laskua jakamassa, joten se tekee isommankin vuokrahuvilan hankkimisesta siedettävän hintaista. Eikä se lomailu ulkomaillakaan ilmaista ole, joten ihan ymmärrettävästi myös Suomessa joutuu kivoista majoituspuitteista pulittamaan.
Asuntovaihtoa Islannin-kotimme kanssa on mietitty, mutta vielä sellainen ei ole onnistunut. Ideana kotivaihto olisi kyllä tosi hyvä. Vielä joku vuosi varmasti toteutamme sen, jos löydämme sopivan vaihtaripuoliskon, joka haluaa tulla perheensä kannsa Reykjavikin keskustaan asumaan ja he asuvat paikassa, joka sopisi meidän perheellemm kesäpaikaksi.
Yleensä vuokraan kesän mökit jo tammikuussa (ja joulun mökin elokuussa), koska parhaat ja suosituimpien kohteiden majoituspaikat menevät tosi nopeasti. Yritän kesämökkivalinnassa korostaa kotoisuutta. On iso plussa, että etenkin se kesätalo on jonkun koti tai runsaasti vierailtu mökki, josta löytyy niitä elämisen jälkiä eriparilautasista kirjaviin keittiöpyyhkeisiin.
Me tykkäämme kovasti Hangosta ja vuosi vuodelta se tuntuu yhä vain kivemmalta kesälomakohteelta. Siitä on tullut minulle aikuisiällä minun kesäkaupunki ja yritämme päästä sinne joka kesä. Haluan, että siitä tulee myös lapsillemme Suomi-kesien muistojen paikka. Tuntuu mukavalta ajatella, että kun tytöt ovat isoja, heille tulee Suomen-kesistä mieleen nämä minun ja Suomi-perheeni yhdessä järkkäämät jutut. Hangossa on niin monta asiaa kohdallaan: meri, kalliot, uimarannat, lenkkipolut, upeat pyöräilypolut, palvelut lähellä, juna-asema ja kivoja kahviloita ja joogaa. Se on minusta upea esimerkki urbaanista landesta.
Tänäkin kesänä olemme Hangossa yhden mökkiviikon. Se on aivan törkeän ihanaa! Junalla suoraan lentokentältä Hankoon ja asemalta taksilla vuokramökille, ruokakaupan kautta. Mökin pihalla on tramboliini lapsille ja merinäköala kaikista huoneista. Kuvista olen katsonut, että keittiössä näkyy eletty elämä.
Hangosta menemme viikoksi Turun seudulle ja tämä onkin iso juttu minulle: menen ensimmäistä kertaa elämässäni yöksi Turun Saaristoon. Luultavasti sieltäkin tarttuu mukaan kesämuistoja, joita tekee mieli kerätä lisää.
Lue myös nämä vinkit Suomen kesään:
Lappeenrannan 3 parasta (Matkakuume-blogi)
Junalla Kaakkois-Suomeen, Imatra ja Lappeenranta (Lähiömutsi-blogi)