Voiko mennä kysymättä kylään?

Lämpenetkö yllätysvierailuille? Olen asunut Islannissa eli opetellut spontaaneja visiittejä nyt kymmenkunta vuotta ja alan vähitellen oppia, että aina ei tarvitse soittaa tai tekstata etukäteen. Voi vain ilmaantua koputtelemaan ovelle.

Joskus repusta löytyy oikealla hetkellä juuri sopiva retkipullo. 


Eihän se nyt ihan kivuttomasti ole sujunut. Ensimmäisinä asuinvuosina joka kerta kun oveemme koputettiin odottamatta, mielessä kävi muutama skenaario. Joku pyytää rahaa (keräys). Joku pyytää tyhjiä pulloja (eli rahaa - yleensä partiolaiset tai koululaisryhmät). Joku on tulossa Airbnb-vieraaksi (monta kertaa olen joutunut käännyttämään turisteja kotioveltamme kun he ovat lukeneet vahingossa osoitetiedot väärin). En saatans avaa, olen juuri tullut suihkusta! Meillä on sotkuista. En halua nähdä ketään nyt. Teen töitä. Menkää pois.

Ajan kuluessa on tullut opittua. Enää en saa isoa sätkyä yllätysvieraista. Olen oppinut oikeastaan jopa tykkäämään tästä spontaanista kyläilystä. Kun tavataan milloin sattuu eikä tarkan etukäteissuunnitelman mukaan, tulee tavattua tuttuja ja ystäviä paljon useammin. Kalenterihan on aina "täynnä", jos siltä kysytään. Siksi on parempi, että ei joka kerta kysy, vaan menee vain.

Ystäväperheemme nuorin poika tekee mahtavia piirroksia tilauksesta. Haluan itselleni tällaisen!

Suomessa asumisesta on jo sen verran aikaa, että en kyllä enää  osaa sanoa, onko meininki vielä siellä yhtä erilaista kuin täällä Islannissa. Täällä päin ei ole sosiaalinen pakko ilmoittaa tulostaan etukäteen. Suomalaiset kaverit eivät tule yllätyskylään, mutta islantilaiset tulevat ja ilman "anteeksi kun me nyt näin ilmoittamatta..." -tervehdysvirkkeitä. 

Jos joku on käynyt kaupungilla hoitamassa asioita, hän poikkeaa samalla meille kahville, koska asumme keskustassa. Tai sitten vaan joku frendeistä saa idean, että olisipa kivaa nähdä, mennään käymään kylässä. 

Vuorokaudenajasta riippuen vieraille sitten kaapista kaivetaan joko bisset tai kahvinkeittovälineet. Aina tarjotaan jotain, mutta sen ei tarvitse olla mitään isoa. Kukaan ei oleta uunituoretta suklaakakkua, pakkasesta kaivettuja itseleivottuja korvapuusteja tai edes voileipätarjoilua. Bissen tai kahvin kanssa sellaiseen nopeaan pöytään laitetaan pähkinöitä, sipsejä tai vaikka viinirypäleitä. 

Tässähän ihan jännittää! Villi miniseikkailu ottaa bussi Reykjavíkin toiselle laidalle.

Viime viikonloppuna lähdimme puolison kanssa yllätyskylille. Lapset olivat halunneet mennä anopille yökylään ja me olimme ajatelleet mennä ihan vaan yksille entisen bussiaseman Hlemmurin tiloihin rakennettuun hauskaan pikkuravintoloiden keskittymään. Koska Hlemmurin läheisiltä pysäkeiltä menee paljon paikallisbusseja, saimme idean lähteä bussilla käymään omakotilähiössä asuvan ystäväperheemme luona. Bonuksena minulla oli repussa pullollinen kuohuviiniä, jonka olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa paikallisesta Alkosta. Sepä sattui somati. 

Kuinka ollakaan: heillä oli samantyylinen suunnitelma. Juuri kun me olimme astumassa bussiin, ystävämme laittoivat viestiä ja kysyivät lähtisimmekö yhdessä kaupungilla käymään. He olivat kuulemma kohta lähdössä meitä moikkaamaan ja siitä kaupungille. 

Yksi Reykjavíkin omakotitalolähiöistä.

Voffista oli kivaa, että tuli lisärapsuttajia kylään. 

Siinä sitten aikamme naureskeltuamme sovittiin, että tavataan heillä. Meidän bussi kun oli juuri lähdössä. Posotimme puoli tuntia päättärille ja ystäviemme kotiin.

Ei ollut mitään suunniteltuja kemuja, ei illalliskutsuja tai järjestelyjä. Kunhan juolahti kaikilla yhtä aikaa mieleen, että oispa kiva nähdä.

Lykkäsimme repustani löytyneen skumpan pakkaseen ja teimme jääkaapin perältä löytyneistä raaka-aineista salaatin.

Ja no joo, löytyihän sieltä olohuoneen pöydältä aivan törkeän hyvä sitruunakakku. Syötiin sekin pois.

Puolenyön jälkeen lähiöstä lähti viimeinen bussi kohti Reykjavikin keskustaa. Hringbrautia kotiin posottaessa tuntui, että takana oli täydellinen ilta. Vähän ennakkovalmisteluja vaativia yllätysvierailuita täytyy tehdä useamminkin.  Ihan kaikkia "rennoin rantein" -islantilaismeininkejä en pysty kestämään, mutta näissä vierailuissa käännyn vahvasti plussalle. 

Meille voi tulla kysymättä kylään. 

Tunnisteet: , ,