Helppo koristeellinen suklaakakku

Hahaa! Olisittepa eilen nähneet islantilaisten sukulaistemme ilmeet, kun kiikutin esikoisen kanssa perinteisten joulunyyttärikahvien kakkupöytään tämän valloittavaan taidonnäytteen.

Mitääh - leivoitteko te tuon itse?
Ooh, mitä siinä on!
Tuon tekemiseen meni saletisti viikko!

– Joo, itse tehtiin.
– Se on suklainen skúffukaka (aka mokkapalakakku) ja riisisuklaata.
– Eikä muuten mennyt kuin pari tuntia ja siitäkin tunti uunissa ja jäähtyessä.


Puolisoni isänpuoleisen suvun lähiperhe eli noin kolmisenkymmentä tyyppiä kokoontuu aina ennen joulua nyyttärikahville jonkun perheenjäsenen kotiin. Kaikki tuovat syötävää mukanaan, ja kahvista ja kermavaahdosta - koska niitä on hankalaa kuljettaa autossa - vastaa kutsupaikan isäntä. Tänä vuonna kahvinkeittovuorossa oli mieheni nuorempi sisko. Ensi vuonna kahvit ovat meillä, koska silloin meillä on jo toivottavasti olohuone ja ruokapöytä. Remonttimme on valmis, eh, tuota pikaa. Ennen ensi vuoden joulua viimeistään!


Tämän kakun reseptistä on kiittäminen Kokit ja Potit -blogin Hannelea. Äkkäsin kuvan tästä kakusta hänen Instagram-feedissä ja löysin reseptit koristekuusiin ja kakkuun blogista. Sitten vilkaisin jääkaappiin ja jauhokaappiin ja huomasin, että melkein kaikki raaka-aineet jo löytyykin ja loput voi soveltaa. Ryhdyttiin leipomaan. Tästä löytyy suklaakakun resepti ja tästä löytyy ohjeet noiden koristekuusien tekemiseen. Kakussa on sellainen perinteinen mokkapalapohja ja -kuorrute ja nuo kuuset on tehty riisimuroista ja suklaasta. 

Tein Hannelen ohjeisiin pari muutosta. Korvasin alunperin gluteenittoman kakun jauhot tavallisilla vehnäjauhoilla. Valkoista sokeria meiltä ei löytynyt joten käytin fariinisokerin tapaista sokeria. Kuusiin laitoin tavallista Fazerin maitosuklaata (löytyi kaapista tuliaislevy) ja Kellogsin riisimuroja (niitäkin löytyi kaapista). Kookosöljyä ei löytynyt, mutta kuusista tuli hyvät ilman sitäkin. Meillä ei myöskään ollut leivinpaperia (kertoo siitä, kuinka usein meillä leivotaan), mutta foliota löytyi. Pyöräytin kuusitötteröt siitä ja ihan puunmallisia tuli. Uunimme taitaa olla aika heikosti lämpiävää sorttia, sillä minä paistoin kakkua kypsäksi reilu puoli tuontia, Hannele selvisi vartilla. Niin, ja sitä leivontaöljyä meillä ei ollut. Sulatin kattilassa voita.

Tämän kakun tekeminen oli hauskaa iltaohjelmaa muksujen kanssa: helppoa ja ennen kaikkea nopeaa. Esikoinen lappasi riisisuklaata teippaamini tötteröihin ja lykkäsimme ne jääkaappiin yöksi. Seuraavana päivänä tein mokkapalakakun ja lapset saivat tehtäväksi kiinnittää kuuset (laitoin kuusten pohjiin hammastikut, ja lapset saivat iskeä tikulliset kuuset kiinni kakuun) ja valita muutaman muovieläimen koristeeksi jouluiseen metsään.

Hirveän hieno tuli, eikö vain? Ja kuulemma ihan törkeän hyvää. Mulle ei itselleni jäänyt tätä herkkua palaakaan, koska sukulaiset söivät kaiken. Onneksi aineita jäi, eli vielä ehtii leipoa toisen!

Tunnisteet: