Tänä talvena lämpimin jaloin

Tällä viikolla satoi ensilumi ja lämpötila laski Reykjavíkissa ensimmäistä kertaa tänä talvena pakkasasteille. Siihen kun lisäsi vielä puuskittaisen tuulen, liukkaat kiviportaat ja kovat lumikuurot ei ollut epäilystäkään. Talvi oli alkanut.


Talvisäähän pukeutuessani tajusin, että minullahan ei oikeastaan ole talvikenkiä. Ei ole ollut moneen vuoteen. Olen selvinnyt lenkkareilla pitkälle alkutalveen. Kun on tullut lunta, on usein ollut myös märkää, jolloin paras jalkine on ollut kumisaapas + villasukat. Lenkkitossujen alle olen pistänyt nastat. En ole mielestäni tarvinnut erityisiä talvikenkiä, koska en vietä pitkiä aikoja ulkona hengaillen paitsi lenkkeillessä. Kai olen jotenkin ajatellut, että jos ei ole talvikenkiä, ei tule niin talvinen olo ja talvi menee nopeammin ohi. Että se on niin kuin lyhyt säätila eikä vuodenaika. Lenkkareilla pärjää!

Mitä huijausta. Eihän se niin mene. Varpaiden hetkellinenkin kylmeneminen laskee kokonaisfiilistä. Jäätynyt pikkuvarvas lyhentää pinnaa.

Ehkä talvi menisi mukavammin, jos olisi itselläkin kunnolliset varusteet. Niinpä tänä vuonna halusin toimia toisin. Halusin superlämpimät talvikengät. Loppupeleissä olisi ihan sama, vaikka käyttäisin niitä vain kaksi kertaa tänä vuonna. Ostaisin silti. Myös molemmat lapset tarvitsivat uudet talvikengät, joten ajattelin että hankitaan jalkineet samalla reissulla.

En noin  yleisesti ole kovin innoissani ajatuksesta, että äidit ja lapset pukeutuvat samoihin kuoseihin ja samisvaatteisiin. Mutta kenkien kanssa tuli nyt tehtyä poikkeus. Halusin vedenpitävät mutta lämpimät kengät. Etsin kenkiä, joiden kanssa ei tarvitsisi pelata villasukkien kanssa vaan joissa jalat pysyisivät lämpimänä pelkissä sisäsukissakin. Kengät, jotka olisi helppo pukea, joissa olisi tarpeeksi leveä lesti ja jotka miellyttäisivät silmää. Kun kenkäkaupassa tuli vastaan Sorelit, ostin kolme paria. 


Tänä vuonna eivät jalat palele. Ja onhan se nyt ihan hauskaa näyttää naparetkeilijältä.


Tunnisteet: