Itsensä työllistäjän lista

Tuli avauduttua työelämästä ja rakenteista, jotka vaikeuttavat töihin tarttumista. Nyt vähän positiivisempaa vibaa! Tein omien kokemusteni pohjalta listan niistä asioista, joiden avulla olen pysynyt kiinni työelämässä ja onnistut tekemään itse itselleni kivan työn. On muuten silkkaa sattumaa, että tämän postauksen julkaisupäivänä vietetään yrittäjyyden päivää. Musta on hauskaa olla yrittäjä, mutta en halua olla pelkkä yrittäjyyden äänitorvi. Minulle itselle on ideologisesti aivan sama, missä muodossa työn tekee: yrittäjänä, työntekijänä tai freelancerina. Tärkein tavoite on että töissä on pääosin mukavaa, töissä saa jotain aikaan ja siitä saa tarpeeksi pätäkkää.


Tarjoan osaamista, josta joku on valmis maksamaan. Asioiden kielelliselle ilmaisulle on aina kysyntää, koska loppujen lopuksi aika moni asia joko onnistuu tai kaatuu viestintään. Siksi olen päättänyt keskittyä siihen.

En laita kaikkia munia yhteen koriin. Syy sille, miksi itse lähdin yrittäjäksi on käytännönläheinen.  Koin yrittäjyyden vähäriskisemmäksi kuin työntekijänä olemisen (useita rahalähteitä yhden sijasta) ja koin saavani sitä kautta enemmän rahaa pienemmällä vaivalla (yrittäjänä on minun mielestäni helpompi laskuttaa oman työpanoksen luomaa arvoa vastaava summa kuin työntekijänä).

Teen töitä, jotka eivät ole toisistaan riippuvaisia. Jos yhden alan asiakkailla alkaa mennä huonosti, yritän tehdä enemmän niitä töitä, joille juuri silloin on kysyntää.

Yritän hinnoitella itseni oikein. En ole liian halpa (koska en halua tehdä sataa työtuntia viikossa saadakseni riittävästi rahaa kasaan), mutta en ole liian kallis (koska silloin kukaan ei ostaisi).

Jaan riskiä ostajan kanssa. En oleta automaattisia tulovirtoja mistään vaan oletan, että jos olen tarpeeksi hyvä ja jos markkinatilanne on suotuisa, saan rahaa. Jos kukaan ei osta sitä mitä teen, teen joko väärää juttua tai myyn sitä väärille ihmisille ja yrityksille. Olen valmis sitomaan ansioni työni tulokseen. Tätähän itse asiassa esimerkiksi kaikki kirjailijat tekevät: jos kirjoittamasi kirja ei myy, et saa rahaa. Jos kirjaa myydään (Suomessa) hyvin, voi saada tonneja, hyvässä lykyssä jopa muutaman kymppitonnin.

En mittaa onnistumistani kuukausipalkalla. Tienaan kuukaudessa vähemmän palkkaa kuin keskiverto suomalainen palkansaaja. Mutta sitten toisaalta: teen työkseni asioita, joista hyödyn muutenkin ja jotka poikivat enemmän tuloja ehkä joskus tulevaisuudessa. Myös työn mielekkyys ja se itse työn tekeminen ovat osa palkkaani.

Pidän yllä työn ulkopuolista mielekästä tekemistä. Jos työni joskus loppuu ja työn ilo menee siinä samalla, sitä menetystä ei yksikään työttömyyskassa korvaa. Niinpä pidän huolen siitä, että minulla on perheen lisäksi myös työn ulkopuolisia kivoja juttuja. Kuten islanninhevoset! Ja crossfit! Ja lukeminen!

Pidän pientä vararahastoa. Joskus tulee notkahduksia, jotka eivät suista työttömäksi mutta aiheuttavat kuivan kauden. Silloin pitää tilillä olla muutama toimintatonni, jonka turvin eletään seuraavaa tilitykseen, laskunmaksuun tai uuteen asiakkuuteen asti.

Yritän käyttää työttömät hetket uusien juonien punomiseen. Viime kevät oli töissä tavallista hiljaisempi. Silloin oli aikaa miettiä uusia vaihtoehtoja. Ja juuri silloin me Hannen kanssa keksimme tehdä mainosrahalla Unelmaduunarit-podcastin, joka alkaa ilmestyä syyskuun lopussa. Siitä tuli aivan mahtava projekti, joka tuskin olisi koskaan toteutunut, jos ei olisi ollut aikaa ajatella. Samaan aikaan aloin yhdessä Suomen Blogimedian kanssa miettiä blogi-investointiyhtiö SBM Kipinää, jonka toiminnassa olen nyt mukana. Kumpainenkin projekti on tuonut valtavasti iloa ja tekemisen draivia. Kumpikaan näistä projekteista ei ole heti tuonut rahaa, mutta uskon, että ne tuovat sitä muodossa tai toisessa tulevaisuudessa. 


Hauskaa päivää!

Kuva: Sanni Riihimäki (Sanni kuvasi Unelmaduunarit-podcastimme upeat promokuvat).

Tunnisteet: , ,