Ihmisten pitäisi saada tehdä työtä omalla tavallaan

Kirjoitin kesällä tänne blogin puolelle jutun työstä, työttömyydestä ja YTK:sta (Yleisestä työttömyyskassasta). Juttuun tuli aika paljon kommentteja ja kysymyksiä, joihin päätin vastata näin yhteisesti. Muutama asia nimitäin vaati selvennystä.


Kaupallinen yhteistyö: YTK ja Suomen Blogimedia


Liity liittoon, älä kassaan, koska kassa ei aja alan ihmisen etuja samalla tavalla kuin ammattiliitto.
Ei ihan noin. Jos koet, että oman alan liiton palveluista on sinulle hyötyä, kannattaa ilman muuta kuulua liittoon – sen lisäksi kannattaa ehdottomasti liittyä myös työttömyyskassaan. Työttömyysturvaa kun ei saa ammattiliitosta, vaan työttömyyskassasta, ja se kassa voi olla mikä tahansa. Voit siis kuulua YTK:n työttömyyskassaan ja sen lisäksi johonkin ammattiliittoon. Tai ammattiliittoon ja liiton tarjoamaan kassaan. Ota selvää, mikä vaihtoehdoista on sinulle paras ja edullisin. Voit muuten liittyä myös jäseneksi YTK-yhdistys ry:hyn, jonka jäsenenä saa esimerkiksi oikeusturvaa työsuhderiitojen varalle.

YTK ei ole edullisin vaihtoehto.
Jep, YTK ei ole edullisin työttömyyskassa. Kassan jäsenmaksun suuruuteen vaikuttaa mm. jäsenistön työttömyys, ja kun työttömyys on ollut korkealla tasolla ja korkeampi kuin esimerkiksi IAET:n jäsenillä, on myös jäsenmaksu hiukan korkeampi. 

Miksi kaikki eivät voi saada ansiosidonnaista ilman työttömyyskassajäsenyyttä?
Suomessa ansioturvaa rahoittavat valtion lisäksi työnantajat ja työntekijät heiltä perittävillä työttömyysvakuutusmaksuilla. Myös työttömyyskassan jäsenet rahoittavat ansioturvaa jäsenmaksullaan. Suomalainen ansioturvajärjestelmä on sellainen, että saadakseen ansioturvaa pitää kuulua työttömyyskassaan. Jos ansioturva muutetaan automaattisesti kaikille kuuluvaksi, se nostaisi maksuja, koska saajien määrä kasvaa ja kassan jäsenmaksuilla kerätty osuus pitää rahoittaa muulla tavalla. 


Koko tämä työntekijä-työnantaja-työttömyyskorvaus-ansiosidonnainen-keskustelu tuntuu minusta jotenkin raskaalta. Ehkä siksi, että tämä työttömyysturvarakenne ehtoineen on rakennettu maailmaan, jossa ollaan yhdestä pitkässä työsuhteessa ja jos siitä jäädään työttömäksi, saadaan hetki ansiosidonnaista ja sitten päästään toiseen, yhtä pitkään työsuhteeseen. Minun nenääni se haiskahtaa vähän ullakolta. Se menee samaan laariin kiinteiden työaikojen, samaan aikaan vietettyjen ruokatuntien ja jonkin tietyn taulukon tiettyyn sarakkeeseen merkityn palkkatason kanssa. Joillakin työpaikoilla näillä säännöillä mennään edelleen, mutta yhä harvemmin. Ne saattoivat sopia tehtaan tuotantolinjoille, joissa päivän tulos perustui toiston määrään. Hirveän yleistä joskus 1960-luvulla.

Työelämä on kuitenkin muuttunut jo ja valtavan paljon ihan viime vuosina. Viisitoista vuotta sitten sain usein vastata kysymyksiin, että mitä oikeastaan teen kaikki päivät ja mistä saan rahaa, koska en käynyt missään ”töissä”. Minulla oli vain läppäri, kännykkä, laturit ja vihko kynineen. Tein töitä erilaisille asiakkaille välillä kotona, välillä asiakkaan tiloissa ja välillä reissuissa. Enää ei tarvitse selitellä. Monilla aloilla tämä on jo ihan arkipäivää ja tyypillisin tapa tehdä työtä. 


Paitsi että olen itseni työllistävä yrittäjä, olen myös työnantaja. Jos olisin vittumainen riistäjä, joka ei maksaisi työntekijöille kunnollista palkkaa ja kohtelisi heitä huonosti, eihän meidän myymäläämme haluaisi kukaan tulla töihin ja sitten oltaisiin korvia myöten nesteessä. Jos rahasta on tiukkaa kuten useimmilla yrityksillä aina välillä on, työntekijöiden palkat maksetaan aina ensin, ja vasta sitten yrityksen omistajan omat. Työnantajana minä voin siis riistää lähinnä vain itseäni. 

En todellakaan haluaisi lakkauttaa ammattiliittoja ja murskata työlainsäädäntöä. Mutta kannustaisin silti jokaista miettimään, mikä on itselle järkevintä. Kannattaako liittoon kuulua? Mitä sieltä saa, mistä kannattaa maksaa? Mikä työttömyyskassa olisi itselle paras? Ei kannata kuulua liittoon vai siksi, että saisi työttömyysturvan. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan saa vain ja ainoastaan kuulumalla johonkin työttömyyskassaan, joista yksi on YTK (vuosijäsenyys maksaa 137 €, liittyä voi täällä).


Työmarkkinoilla on muutama asia, joihin kaipaisin nopeaa muutosta ja mielellään heti. 

1. Työn vastaanottamisen pitäisi aina olla kannattavaa. Siis ihan joka ikinen kerta. Pitää olla mahdollista voida aloittaa työskentely pienin askelin ilman, että heti menettäisi koko työttömyysturvan, jota on omalla työnteollaan rahoittanut. Jos työtön työnhakija haluaa alkaa yrittäjäksi, hän saattaa menettää heti yritystoiminnan ensimmäisenä päivänä työttömyysturvan, vaikka tekisi yrittäjänä hommia tunnin viikossa ja hitaasti työstäisi omaa ideaansa siihen pisteeseen, että sillä voisi tehdä myös rahaa. 

Tilanteita joissa omaa musiikkiaan Spotifyhyn ladannut työtön muusikko menetti työttömyystukensa ei pitäisi missään nimessä tapahtua. Eihän kukaan yrittäjä aloita yrittäjänuraansa siten, että hän päättää sunnuntaina perustaa yrityksen ja maanantaina saa tililleen kolme tuhatta euroa. Tai edes viittä kymppiä. 

Joka ikinen kuukausi on pakko käydä ruokakaupassa ja maksaa asumiskulut. Siksi monen työttömän on pakko valita varma työttömyystuki ja työttömyys kuin tulevaisuudessa ehkä hyvinkin kannattavan yrityksen perustaminen, josta rahaa ei tule ihan heti ensimmäisinä kuukausina.


2. Liittyen edelliseen: yrittämiseksi pitäisi katsoa vain sellainen henkilön tekemä yritystoiminta, joka on tehty YEL:n piirissä. Eli yrittämiseksi ei pitäisi katsoa esimerkiksi pienimuotoista harrastelua omalla blogilla, josta toivoo ehkä tulontekokanavaa myöhemmin. Nykyäänhän on niin, että jos työtön tekee vaikkapa yhden kaupallisen yhteistyöpostauksen blogiinsa, hänet voidaan katsoa yrittäjäksi ja mikä johtaa ansioturvan menetykseen välittömästi. Näin kokoaikatyötä etsivä työtön työnhakija menettää vaihtoehdon työllistyä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää työttömyys. Ihan saakelin pöljää.

3. Tällä hetkellä osa palkansaajan ja yrittäjän välimaastossa työskentelevistä ei pysty liittymään työttömyyskassaan eikä siten saa työtään vakuutettua työttömyyden varalle. Kaiken työn (mistä on maksettu palkansaajan lakisääteiset maksut), pitäisi kerryttää niin sanottua työssäoloehtoa, ei pelkästään sen perinteisen palkkatyön. 


Sen, missä muodossa työ tehdään, ei pitäisi eriarvoistaa työn tekijöitä. Teki hommia sitten palkkatyöntekijänä, freelancerina tai yrittäjänä, pitäisi aina olla mahdollisuus vakuuttaa itsensä sen varalta että töitä ei jossain kohtaa työuraa olekaan. Ja sitten kun on työtön, sieltä pitäisi olla mahdollisimman helppoa ja taloudellisesti järkevää palata takaisin työelämään – joko sitten friikuksi, yrittäjäksi tai palkkatyöntekijäksi. 

Tämän kaikenhan tiivistin jo otsikossa: Ihmisten pitäisi saada tehdä työtä haluamallaan tavalla.

Kuvat ovat omalta, puolisoni ja kavereideni vaihtelevilta työpaikoilta - toimistotyötäkin meillä kaikilla on, mutta sieltä ei saa yhtä hauskoja kuvia, joten mennään näillä kädet savessa -otoksilla. Kuvat: Björgvin Hilmarsson.

Tunnisteet: , , ,