Vanhempi, tsemppaa huvipuistopäivänä

Olemme siis Turussa. Ensivaikutelma: täällähän on lämmin! Aloitimme Suomen- ja Turun-reissun muutaman vuoden takaisia perinteitä noudattaen: siis ihan ensimmäisenä Muumimaailmaan.


Ystäväperheemme Islannista oli lomaillut pari viikkoa Suomessa ennen meidän tuloamme. Tiemme kohtasivat heidän kolmanneksi viimeisenä matkapäivänään Naantalissa. Päätimme viedä lapset yhdessä Muumimaailmaan (sain liput perheelle blogin kautta). Kaveriperheemme kun oli muumifaneina jo kauan haaveillut visiitistä muumien kotiin. Ja hauskaahan meillä oli! Mörssäri näki ekaa kertaa muumit, halasi kaikki tapaamansa hahmot ja veti ravintolassa muusit ja seitsemän lihapullaa. Islantilaiset diggasivat huvipuistosta, jossa pääsi kävelemään metsässä, näki muumihahmoja ja jossa ei ollut lainkaan vilkkuvia laitteita. Seitsemänvuotiaalle esikoiselle Muumimaailma oli jo vähän lälly, mutta hänelle päivästä erityisen teki se, että hän sai esitellä tuntemaansa puistoa hyvälle koulukaverilleen.

Minäkin diggasin! Olen nykyään se vanhempi, josta yksi muumikuvaan kommentoinut Insta-seuraajakin mainitsi: Muumimaailma on mesta, jossa vanhemmillakin on kivaa. 

Paitsi että kaikilla ei ole, ja ymmärrän heitä hyvin. Eihän omakaan suhteeni näiden suurten valkoisten pehmolelujen halimiseen ole ollut ihan helppo. Ensimmäiset visiitit lähinnä ottivat vain päähän. Tungosta, ruuhkaa, hikisiä kainaloita ja jeesuksenmoista jonottamista vessaan. Esikoisen kasvaessa relasin, ja Muumimaailma-visiiteistä tuli helpompia ja kivempia. Nyt voin jo myöntää viihtyneeni, vaikka mörssäri on kreiseimmässä kaksivuotisseikoiluiässä ja päivästä suurin osa on vanhemmalle jatkuvia satasen sprinttejä.


Vaikka ymmärrän näitä kiukuttelijavanhempia, on heidän käytöksensä seuraaminen jäätävää. Eivät minua ne äksyilevät vanhemmat jää vaivaamaan, vaan minua harmittaa heidän lastensa puolesta, joiden kesäloman kohokohta lässähtää äidin tai isän vinkumiseen. 

Jos olet vinkujavanhempi, nämä ovat sulle. Sanoisin saman kuusi vuotta sitten eläneelle itselleni.  

1. Ole kärsivällinen. Jep, siellä voi olla kuuma, on jonoa, menee rahaa ja jännityksestä ratkeilevat lapset saattavat kitistä. Mutta so what? Jos jaksat käydä lenkillä, treenata triathlon-kisoihin, lukea useampisanaisia uutisjuttuja ja keskittyä elokuvaan, jaksat kyllä yhden huvipuistokäynnin verran (max 4 tuntia) purra sisäposkea, kiroilla sisäänpäin ja esittää hyväntuulista. 

2. Älä urpoile. Liittyy edelliseen kohtaan. Pakota itsesi olemaan mukava. Pakota itsesi olemaan tönimättä muita aikuisia, oleman etuilematta jonossa ja olemaan muka-näsäviisas omia lapsiasi, toisten lapsia ja tapaamiasi aikuisia kohtaan. Kun yrität itse olla hyvällä tuulella, huomaat pian olevasi ainakin vähän paremmalla tuulella ja yht'äkkiä kaikilla on kivempaa.

3. Ennakoi. Nälkä on kiukuttelun yleisin syy. Siis. Syökää ennen huvipuistoon menoa. Pakkaa mukaan eväät, koska jonottaessa, kävellessä ja muussa metatekemisessä tulee nälkä. Muumimaailmassa oli hyvät safkat (söimme Mamman keittiön buffassa), mutta kaikissa huvipuistoissa ei välttämättä sapuskahuolto ole yhtä hyvin kohdillaan.

4. Laskelmoi. Tylsin on aina se kohta, kun pitää lähteä kotiin. Tee lähdöstä erityisen mukava muisto. Itse olen ratkaissut tämän niin, että kasvomaalaus tai joku pieni tuliaisostos (ilmapallo, saippuakuplia...) hankitaan juuri ennen lähtöä. 

5. Ole superkiva. Tee jumaleissön poikkeuksia. Jos lapsi vähän riehuu ilosta ja sillä tippuu jäätelö maahan, älä ala luennoida siitä, että mitä minä sanoin siitä riehumisesta. Lasta harmittaa kyllä ilman sinun viisasteluasi ihan tarpeeksi paljon. Haluatko, että lapsesi muistaa kesän kivoimmasta päivästä sen, että pitkän valinnan jälkeen ostettu jäätelöpallo lässähti asfalttiin, itku tuli silmään ja äiti alkoi huutaa? Mietipä itse, jos omana tärkeänä päivänäsi, vaikkapa unelmien hääpäivänäsi, kaataisit vahingossa juhlamaljasi ja skumppa leviäisi pöytäliinalle. Ja sitten joku olisi tullut siihen viereesi huutamaan sinulle naama punaisena, että onko aina pakko sotkea niin kamalasti! Et varmana saa uutta lasillista, kaataisit senkin kuitenkin.

Niin, aika hölmöähän se olisi.

Lohduta. Hymyile. Ja mene ostamaan se uusi jäätelö - ja ilman draamaa.

Kivoja lomapäiviä!

Tunnisteet: ,