Hevosista ja miehistä

Ajelimme tänään Länsivuonoilla, täällä Islannin harvimmin asutulla ja syrjäisimmällä maaseudulla. Autonikkunasta näin, kuinka yhden aution lahden poukamassa tölttäsi muutama issikka selässään pitkäkoipiset miesratsastajat. Hirveän tuttu näky täällä päin. Kyllä se vain niin on, että Islanti on hevosmiesvaltio.


Täällä on 70 000 hevosta ja 330 000 asukasta, eli laskennallisesti joka perheessä on hevonen. Sanoin tuossa alussa hevosmiesvaltio ihan tarkoituksella: hevoset ovat täällä päin selkeästi miesten harrastus. Toki naistenkin kyllä, mutta kun näen yksittäisiä ratskukkoja Islannin luonnossa, ne ovat melkein aina miehiä. Kun näen hevoskuljetusautoja bensisten parkkipaikoilla, auto on aina täynnä miehiä. Kaikki tuntemani tallinomistajat yhtä säännön vahvistavaa poikkeusta lukuunottamatta ovat miehiä.

Kun lähdetään syksyisin keräämään lampaita vuorilta, issikoiden selässä istuu riskejä miehiä. Kun hevosia siirretään laitumelta toiselle, lähdetään hommaan miesvoittoisessa porukassa ja otetaan samalla vähän kuppia. Kun koko tallin hevoslauma kengitetään samana päivänä, paikalle kaartaa kolme jeepillistä miehiä, raspeja, kengitysvasaroita, nauloja ja hevosenkenkiä. Ja tietysti paljon kaljaa urakan päättymisen jälkeistä yhteistä illanviettoa varten.

Ja paremmaksi vaan menee:

Kun islantilainen mies pyytää treffeille, se ei aina ehdota dinneriä ja leffaa. On ihan normaalia että vedetään esiin hevoskortti: Mulla on kuule hyviä hevosia, lähdetkö katsomaan? Laitetaan ratsut hevosautoon ja ajetaan rannalle ratsastamaan!

(Ja tässä tosiaankin lähdetään siis vilpittömästi hevosilla ratsatamaan, eli älkääs kuvitelko mitään seksimielisyyksiä siellä.)

Nuoria miehiä, vanhoja miehiä, keski-ikäisiä miehiä, komeita miehiä, hauskoja miehiä, ihan kaikenlaisia miehiä. Ja hevosia.

Näin hevosia fanittavana heteronaisena en juuri voi valittaa näistä olosuhteista. 



Hevoset ovat Islannissa osa äijäkulttuuria. Kun me olimme viime viikolla sillä islanninhevosvaelluksella vapaan hevoslauman kanssa - josta kirjoitan syvällisemmän ja käytännönläheisen postauksen ihan pian - hevosmiehistely nousi ihan uuteen kerrokseen.

Kuusikymppisen tallinomistajan ja ratsukkoryhmämme pääoppaan kaveri oli kuullut, että olemme ratsastamassa lähellä hänen kotiseutujaan hevoslauman kanssa. Tämä kaveri työskentelee muun muassa rekkakuskina. Erään reissupäivämme aamuna hän ajoi rekkansa kanssa lähtöpaikkaamme ja parkkeerasi sen laitumen lähelle. Hän otti kulkuneuvonsa hytistä satulan, suitset ja kypärän (kukapa rekkakuski ei varastoisi tällaisia esineitä omassa autossaan?!), valitsi laumasta yhden hevosen ja tuli tölttiä ja laukkaa kanssamme 30 kilometriä. Ratsastuspätkän jälkeen hän heitti ylämorot tallinomistajan kanssa, murjaisi pari vitsiä ja järjesti kyydin itselleen takaisin lähtöpisteeseen ja palasi  siis rekalleen jatkamaan työpäivää.

Voihan sen venähtäneen lounastauon tietysti näinkin viettää.

Tunnisteet: , ,