Nyt sataa kermaa

Nyt on sen verran iso juttu käsillä, että sille on omistettava oma blogijuttunsa. Nimittäin. Islantiin on tullut kesä. Supah! Kesällähän siis tarkoitan sitä, että tänään aamulla kymmenen aikaan lämpömittari oli kivunnut 13 asteeseen ja aurinko paistoi esteettömästi. Ei pilven pilveä ja kotoa lähtiessä riitti pelkkä teepaita. Jännä juttu, mutta Reykjavikissa se +13 tuntuu paljon kuumemmalta kuin Helsingissä.

Ikkunasää.
Islannissa sää on iso juttu ja siitä puhutaan paljon. Sää antaa merkityksen kaikille. Onhan tämä saari, jonka elanto on pitkään ollut riippuvainen kalastuksesta. Huonolla säällä ei kastuttu työmatkalla vaan töistä ei palattu kotiin. Ikinä. 

Vähän sama juttu on nykyään, mittakaava vain on vähemmän vakava. Säätiedotuksen kuunteleminen radiosta on yhä edelleen jollain tavalla pyhä hetki. Suurin toimiala ei enää ole kalastus vaan matkailu, ja jos on huono sää, turistit pysyvät hotelleissa eikä päiväretkiä pyörittävien yritysten kassaan tipu lantin lanttia. Kehnolla säällä tiet ovat kiinni ja lennot myöhässä tuntikausia. Sää vaikuttaa kaikkeen. Kun me menimme puolison kanssa naimisiin ja järjestimme ystäville Reykjavikissa juhlat, suomalaisvieraat eivät päässeet paikalle, koska tulivuorenpurkaus sulki lentokentän muutamaksi päiväksi.

Noh. Sellaista sattuu.

Eipä siis yllätä, että Islannissa säähän liittyvä sanasto on runsasta. Tuulelle, vesisateelle ja lumelle on olemassa kymmeniä, ehkä jopa satoja erilaisia sanoja. Minulla on kaksi suosikkia.

Kermaa.
Gluggaveður on sää, joka näyttää sisältä katsottuna upealta. Aurinko paistaa ja ilma on kirkas. Ulko-ovesta ulos astuessa paljastuu todellisuus: Tuulee niin paljon, että alle 50-kiloinen kaatuu. Tuulee niin kylmästi että kahvi termarissakin jäätyy. Ikkunasäällä kannattaa pysyä ikkunan sisäpuolella.

Rjómablíða on ikkunasään vastakohta. Se on täyttä kermaista suloisuutta. Siis sitä kun sää on yhtä kaunis, houkutteleva, seesteinen ja pehmeä kuin lasillinen rasvaista, valkoista kermaa. Tänään on juuri sellainen sää. Lähden siis ulos vaahdottamaan.

Tunnisteet: