Yhteismatka lasten ja anopin kanssa

Pääsiäislomamme lähiseudun hotellissa oli melkoinen suksee. Aamuisin anoppi ja kuopus jäivät tekemään palapelejä hotellihuoneeseen kun minä ja vanhempi pulikoimme kuumavesialtaissa hotellin sisäpihalla. Päivisin kävimme sukulaisten luona kylässä ja kolusimme hotellimme ympäristössä olevia kahviloita (koska muuten niin kivassa hotellissa oli yksi paha miinus: järkyttävän paha kahvi). Illan tullen anoppi nukutti yhteisessä huoneessamme kuopuksen sillä välin kun minä ja esikoinen istuimme alakerran baarissa happy hourilla piirtämässä ja lukemassa lehtiä. 


Vauhdikkaan matkan kohokohdat voipi tiivistää viiteen kohtaan:

1. Traktorikilpailut sukulaisperheemme maatilan pihalla. Vietimme yhden päivän lähisukulaistemme maatilalla, jossa asuvat mieheni serkut, toisen serkun viisivuotiaat kaksoset ja serkkujen vanhemmat eli siis anoppini sisko aviomiehensä kanssa. Traktorikisassa viisivuotiaat ja esikoinen antoivat kuopuksen voittaa. Sopuvoitto oli lohdutuksena siitä, että kuopus joutui kisaamaan talon pienimmällä muovitraktorilla. Kisan jälkeen häviäjät halusivat piirtää voittajalle lahjan. Kaikki halukkaat pääsivät myös istahtamaan hetkeksi tilan vanhimman islanninhevosen, 33 vuotiaaksi ehtineen pollepapparaisen selkään. 




2. Yllätys! Kuopuksen ilme navetassa, kun se tajusi, että lehmiä on ihan oikeasti olemassa. Täplikäs eläin ei siis olekaan mikään lasten kuvakirjojen tekijöiden punoma salajuoni.


3. Uinti. Kuumat kylvyt jääkylmällä sisäpihalla. Viihdyimme esikoisen kanssa altaissa pidempään kuin taannoisella Teneriffan-lomalla, vaikka ulkoilma oli nyt noin 22 astetta viileämpi. +Rusketuimme!


4. Yllätys #2! Kuopuksen ilme, kun ateriamme jälkeen lautasiamme pöydästä hakemaan tullut tarjoilija kertoi, että lastenannoksiin kuuluu kolmen pallon jäätelöannos. Tätä ilmettä en ehtinyt tallentaa kuvaksi asti. Samalla tuli selväksi, että puolitoistavuotias ymmärtää sanayhdistelmän "kolmen pallon jäätelöannos".

5. Tahto paremmaksi ihmiseksi. Lähtöpäivän aamuna esikoinen keräsi hotellin pihalta taskunsa täyteen mustia kiviä ja kertoi lähtevänsä kotiin palattuamme myymään niitä naapureillemme. Annan sitten sulle ne rahat, hän totesi. Remonttia varten, kuului tarkennus Kiitin vuolaasti, mutta katsoin kuitenkin asiakseni kertoa hänelle, että meillä on kyllä isän kanssa tuloja, että lapsen ei tarvitse lähteä ovelta ovelle myymään pieniä kiviä. Tai ainakaan antaa kaupoista syntyneitä rahoja meille. Joo, mä tiedän kyllä. Mutta mä haluan olla joka päivä vähän parempi ihminen, ja siksi mä ehdotin tätä.


Varmuuden vuoksi tungin autoon nostuamme pääsiäismunan suuhuni, että en sanoisi mitään typerää, mikä olisi rikkonut sen hienon hetken.

Tunnisteet: , , ,