Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee?

Mitä tehdä, kun yrittäjän laskukausi iskee? Olen pohtinyt tätä kysymystä varmaan satoja kertoja kuluneen kevään aikana. On nimittäin ensimmäinen kerta koko yrittäjäurani aikana, kun minulla ei ole tarpeeksi töitä.

Ja tämän myöntäminenhän ei ole synonyymi epäonnistumiselle. Siitä, että töitä ei ole tarpeeksi, ei puhuta läheskään niin usein kun siitä, että töitä on aivan liikaa ja on muuten ihan kamala kiire koko ajan. Ja juuri siksi päätin ottaa aiheen puheeksi. 


Puhutaanpa siis hetki alamäestä ja siitä, miten se lasketaan alas kaatumatta. Tai jos kaadutaan niin mielellään sillä tavalla, että ei tule kamalasti ruhjeita.

Olen ollut yrittäjä 2000-luvun ensimmäististä vuosistani asti, jolloin perustin ensimmäisen yritykseni. Se oli toiminimi nimeltä Räiskäle.

Sen jälkeen olen yrittänyt eri kokoonpanoissa monenlaisia viestintäalaan, kirjailijan työhön ja vaikuttajamarkkinointiin  liittyviä asioita. Olen maustanut keitosta vip-matkailupalveluilla, islanninhevosvaelluksilla ja designin myymisellä. Tehnyt sellaisia asioita, jotka kiinnostavat ja joissa tiedän olevani joko tosi hyvä. Tai sitten olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat siinä asiassaan tosi hyviä ja lyöttäytynyt heidän kanssaan samaan tiimiin tekemään hommia. 

Tämä kevät on ollut ensimmäistä kertaa 16 vuoteen työkuvioiden osalta haastava siksi että tekemistä ei ole ollut tarpeeksi. On ollut vähän nihkeää. Hetkittäin jopa ihan paskaa, jos suoraan sanotaan.


Pari vakiopalstaa, joita olen pyörittänyt jo useita vuosia, loppuivat vuodenvaihteeseen. Se oli todella hyvä, koska vaihtelua tarvitaan tai jutut alkavat toistaa itseään. Upea Unelmahommissa-kirjamme valmistui eikä seuraava kirjaprojekti startannut ihan heti. Islannin kruunu on vahvistunut ihan helvetisti, mikä on realisoinut valuuttakurssiriskiä huonompaan suuntaan. Täällä blogin puolella on ollut tosi hyvä meininki ja lukijamäärätkin ovat kasvaneet, mutta harmillista on ollut se, että yhteistöitä ei ole ollut pitkään aikaan. Se on hankaloittanut työajan antamista blogille. Vaikka teen tätä siksi että tykkään tästä, en silti voi tarinoida tänne näin usein, jos siitä ei tule yhtään tuloja.  

Ja kaikki nämä typerät umpisolmut samaan aikaan. Tässä tilanteessa jaksamista on jeesannut kolme asiaa.

1. Ajatus siitä, että muilla on joskus ihan sama tilanne. Jokaisessa yritystoiminnassa tulee joskus vastaan alamäkiä, se nyt vaan kuuluu asiaan. (Jos ei tule, yritys ei käytä läheskään kaikka potentiaaliaan mikä sillä on.) Oli yritys sitten kahden ihmisen viestintäyritys tai 50 ihmistä työllistävä IT-pulju, aina on olemassa riski että hommat eivät mene putkeen. Alamäki ei välttämättä tarkoita sitä, että ei olisi tilauksia. Alamäki voi olla sekin, että avainhenkilöstö lähtee, joku sairastuu, teknologia sakkaa tai maailmalla tapahtuu joku iso asia, joka lykkää maailmanpoliitiikkaan oloshdemuutokset liikkeelle yritykselle epämieluisaan suuntaan. Se tilanne pitää vaan kestää ja jos se kestää liian kauan, pitää toimintaa mukauttaa.

2. Pidä puskurirahasto. Lainaan tässä itseäni Unelmahommissa-kirjan viimeisiltä sivuilta: "Ennen kuin aloitat täysipäiväisenä unelmatyöyrittäjänä, yritä saada säästöön noin viisituhatta euroa. Vaikka sinulla olisi asiakkaat valmiina, aikaa työn aloittamisesta laskusta tulleeseen suoritukseen menee keskimäärin pari kuukautta. Rahapulassa kärvistely syö motivaatiota."

Lisäisin tuohon lainaukseen, että pidä se vararahasto aloittamisen jälkeenkin jos se vain mitenkään on mahdollista. On suoranaista luksusta, että  tilillä on joka tilanteessa sen verran massia, että saa hoidettua välttämättömät laskut ja itselleen palkan myös kuivina aikoina. Rahapulassa kärvistely toden totta syö motivaatiota entisestään. Tekemättömyys on erityisen tylsää tyhjätaskuna.


3. Tee sitä, mihin normaalisti ei ole aikaa. Jos töitä ei ole tarpeeksi, on erinomainen idea tehdä jotain muuta! Jotain sellaista, johon tavallisessa tilanteessa ei ole aikaa. Itsehän olen tänä keväänä treenannut kuin pieni eläin. Tulokset crossfitissä ovat nousseet, juoksukunto kasvanut ja puoliso katselee tämän tästä käsivarsiani ihaillen ja toteaa niiden olevan kohta paksummat kuin hänellä. Tavallisena arkena aikaa urheilulle on vaikea löytää. Nyt kun luppoaikaa on ollut vähän enemmän, olen käyttänyt siitä ison osan urheiluun. Ehkä paljastan ennen kesää sikspäkkini. (Ehkä en.)

Urheilua sijaistoimintona harrastavat muuten muutkin. Muistatteko, kun Stubbilla meni pääministerin hommissa heikosti, hänen fyysinen kuntonsa parani? Kun oma puolue vikuroi ja hallituskumppanit vittuilivat, oli ihan terveellinen vaihtoehto tehdä 50 kilometrin juoksulenkki.

Urheilun lisäksi olen pohjustanut tulevia töitä. Siis sellaisia, jotka eivät vielä tuota penniäkään, mutta joista aion tulevaisuudessa yrittää takoa rahaa. Ei niistä kaikista välttämättä koskaan täysin valmista tule, mutta jokaisesta varmasti jotakin ja ehkä yhdestä tai kahdesta jättipottikin. Uusille, hauduttelua vaativille jutuille on harvemmin aikaa silloin, kun dedikset painavat päälle ja on saatava valmiiksi laskutettavaa työtä. Mutta nyt olen ehtinyt ajatella ja rönsyillä. Tällä hetkellä minulla on  ajatustasolla, aloitus- ja keskivaiheessa menossa esimerkiksi seuraavanlaisia juttuja:

- Oma podcast. Well, of course.
- Eroottinen viihderomaani.  (En keksinyt yhtäkään syytä, why not.)
- Muutama asiaproosan alle luiskahtava kirja-aihio. Eivät liity seksiin, mutta muihin elämännautintoihin kyllä. 
- Verkkokauppa ja pari muuta idistä kauppiaskollegoideni kanssa.
- Osuuskunnan kanssa yhdessä rakentamaamme matkailumediaan Tripsteri.fi:hin liittyvät jutut.

kuva: Janita Autio

4. PING-BONUS! Huononakaan hetkenä älä laske hintoja. Älä laske hintoja etenkään silloin, jos olet aikaisemmin saanut kaupaksi saman homman sillä korkeammalla hinnalla. Vaihda mieluummin asiakasta, myymääsi tuotetta tai vaikka alaa. Alennusmyynti on osa vähittäiskauppojen vuosikalenteria ja bisneslogiikkaa, mutta se sopii huonosti esimerkiksi asiantuntijatyön, ajatustyön ja muunlaisten palvelujen myyntiin. Hintoja ei kannata polkea, koska ethän halua itsellesi halvan leimaa? Tai hintapolkijan mainetta oman alasi tekijöiden keskuudessa? Eikä varmaan oikein kiinnosta tehdä viime vuoteen verrattuna neljä kertaa enemmän töitä tienataksesi saman rahasumman?

kuva: Janita Autio
kuva: Janita Autio

Oman työn hinnoittelu on todella kiinnostava aihe, jota aion pöyhiä lisää. Vedän sisältömarkkinointitapahtuma PING Helsingissä 28.4. Q&A-session yhdessä bloggaaja Janicke Hansenin, matkailualan some-vaikuttaja Melvin Böcherin ja somevaikuttaja Joonas Linkolan kanssa. Näillä kaikilla on rutosti suuremmat sosiaalisen median verkostot kuin minulla, joten keskustelusta tulee varmasti todella mielenkiintoinen. Minua ainakin kiinnostaa tietää, kuinka paljon kuuluu pyytää yhdestä Instagram-kuvasta, jos omalla tilillä on lähemmäs puolisensataatuhatta seuraajaa.


Tämän Q&A:n jälkeen tiedät (ja minä tiedän) vähän enemmän siitä, miten paljon omasta some-työstä pitäisi pyytää, miksi ei kannata myydä alennuksella ja mistä kohtaa löytyy se oikea hintataso. Kesto 40 minuuttia ja kielenä englanti. Jos olet tulossa PING-festareille, ilmottaudu ihmeessä Q&A-settiini! Lupaan palata aiheeseen festarin jälkeen myös täällä blogissa. Adios! 

Mä lähden taas sinne salille. Ahhaahh.

Tunnisteet: ,