Annoin kampaajan päättää

Olen semmoinen ihminen, joka kyllästyy helposti jos asioidenlaita pysyy samana pitkään. En ole vakituisten työaikojen ja yhden työnantajan tyyppi. En jaksa harrastaa mitään, missä tehdään kuta kuinkin samaa asiaa, kovin kauaa. Noin 40 itseni kanssa vietetyn vuoden aikana olen hyväksynyt tämän tuuliviirielementin itsessäni ja sen pienen sähläröinnin, joka kuvioon kuuluu.

Lähtötilanne.
Tarkastellaanpa hetki vaikka hiuksiani. Mon dieu, mitä säätöä! Hiukseni ovat nyt olkapäämittaiset. Välillä olen leikannut polkkaa, otsisista ja edestä kerroksittain. On ollut permistä, pikkulettejä ja rastanalut. Nyt on menossa tasapitkä ja suora jakso.

Töyhtöni on omalta väriltään hiekanvärinen. Joka toinen elämänjakso värjään tummemmaksi. Joka toinen jakso yritän kasvattaa väriä pois. Sitten kuluu vuosi tai pari ja alan taas värjätä tummemmaksi. Ja nyt ollaan taas siinä hetkessä, jossa meni käpy jatkuvaan värjäämiseen ja haluan oman värini takaisin. Siihen meneekin sitten vähän aikaa. Tässä päässä on nimittäin nyt aika monta eri värirappusta. Jotain punertavaa, vähän tummanruskeaa, keskiruskeaakin löytyy. Sävy tummenee juuresta latvaan värjäyskertojen eli noin 4 sentin välein.

Välttämättä kävi mielessä sama ajatus mikä kävi viimeksikin kun tässä samassa tilanteessa tuumittiin: oliko mitään järkeä värjätä.
Tänään menin hakemaan apua luottokampaajaltani. Pyysin tekemään jotain, joka veisi nuo värinorot mennessään ja tekisi värin poiskasvattamisesta vähemmän kivuliasta. 

Ja niinpä hän tarjosi ideaa.

Sen sijaan että mentäisiin lähemmäs omaa väriä laittamalla päähän vaaleampia raitoja, vakkarikampaajani ehdotti, että lisätään juureen hintsusti väriä, jotta hiuksista saadaan tasaisenväriset.  Sen lisäksi vaalennetaan ihan hellästi koko hiusmassaa. Eli käännetään se värisävyero toisinpäin. On kuulemma paljon mukavampi kasvattaa omaa väriä esiin, jos se tummempi väri on siellä juuressa ja vaaleampi latvassa kuin toisinpäin. No hittolainen, miksipä ei!
Värjäys- ja vaalennushoidon jälkeen.
Jälkeen.
Istahdin olkilyhteeni kanssa tuoliin ja tilasin kahvin. Parin tunnin päästä peilissä näytti jo paljon toiveikkaammalta. Hiusten väri on nyt tasainen, mutta astetta vaaleampi kuin mitä hiusteni tummimmat osat ennen värjäystä olivat. Tästä sitä omaa hiusväriä voi vähitellen alkaa kasvattaa takaisin ilman, että näytän aivan liian homssuiselta.  Kannatti noudattaa kampaajan ideaa - tukasta nimittäin tuli minusta tosi hieno. 

Ensi kerralla sitten korpinmusta väri ja afropermis.

Tunnisteet: