5 keskinkertaisen vanhemman kasvatusohjetta

Tulin vanhemmaksi seitsemän vuotta sitten. Mitään sertifioitua kasvattajaa minusta tuskin saisi vieläkään. Parina päivänä joka viikko tuntuu, että olen eksyksissä myrskyssä. Mutta siltikin, niinä muina päivinä homma tuntuu jotenkin toimivan ja pakka pysyvän näpeissä. Muutamien vanhemmuusvuosien aikana mukaan tarttuneista vinkeistä osa osoittautunut todella hyödyllisiksi. Jaanpa ne nyt teidän kanssanne.


1. Puhelin taskuun, kun haet lasta tarhasta/koulusta. Joskus pienissä yksityiskohdissa piilee iso asia. Tämä on siitä mainio esimerkki. Kun haet lasta koulusta tai tarhasta, niin laita se kännykkä pois kädestä. Taskuun, käsilaukkuun tai vaikka housujen vyötäröresorin alle. Älä mene sisään tai pihalle asti ennen kuin olet lopettanut sen legendaarisen päivän viimeisen työpuhelun tai "ihan yhden lyhyen sähköpostiviestin". Vaikka muksu ei olisi lainkaan odottanut sinun ilmestymistä tarhan pihalle, on silti oman mutsi tai faijan näkeminen yksi päivän kohokohdista. Älä siis tunaroi tätä kohtaamisikkunaa roikkumalla kiinni luurissa.

2. Anna ruoan lämmetä hetki muovikasseissa. Tämän jutun opin psykologifrendiltäni: heti kotiin tullessasi vietä pieni hetki aikaa lasten kanssa ja unohda hetkeksi kaikki muu. Kun tulet kotiin pitkän työpäivän jälkeen kauppakassit käsivarsia venyttäen, sinua mitä luultavammin ollaan vastassa. Äitii, äitii, äitiiiiii!! Kato, kato kato! Aaaaa, mulla kävi tänään tämmöinen. Hei katso vähän tänne, nyt joo heti. Vääää..... Jep, helvetillinen meteli ja hyörinä, vaikka juuri se mitä nyt toivoisit olisi hetki hiljaisuutta järjestää asioita ja ihan vain hengittää. No lapsiperheissä kotiintulo ei koskaan ole hengähdystauon paikka - pakko hyväksyä. Ilahdutat lapsia ja pääset itsekin helpommalla, kun olet pienen hetken aikaa läsnä. Jätä ne ostoskassit sinne nihkeään eteiseen ja peuhaa hetki muksujen kanssa lattialla. Siihen menee noin viisi minuuttia. Perijät löytävät sinua kiinnostampaa tekemistä melko pian - pakko hyväksyä sekin. Sitten voit hakea ne ostoskassit ja jatkaa siitä, mihin ovesta sisään tullesssasi jäit. Ja kas: kaikilla on parempi mieli.

3. Kehu joka päivä ja jostain konkreettisesta. Lapset toimivat samalla tavalla kuin terveet aikuisetkin: heistä on kivaa olla kiva toisille ja olla hyödyksi. Kun saa yhden asian hoidettua hyvin ja siitä kiitosta, saa valtavasti energiaa tehdä sama asia uudelleen ja kokeilla jotain uutta, vaativampaakin juttua. Lapsia pitää siksi muistaa kehua usein ja konkreettisin esimerkein. Joka ikinen päivä muistan kertoa esikoiselle, kuinka hän on taas upeasti lukenut kirjasta neljä lisäsivua, muistanut tuoda eväsboksin kotiin, pitänyt huolta siitä että molemmat lapaset palaavat iltapäivällä kotiin ja jaksanut leikkiä kuopuksen kanssa. Kuopusta kehun vaikka siitä, että hän söi taas reippaasti, vei oman vaippansa itse roskiin (tämä on ihan lempipuuhaa hänelle), osasi laskea kanssani kolmeen ja löysi itseltään navan. 


4. Ole luovasti löysä. Olen huomannut, että antamalla sopivasti löysää saa myös itse enemmän pelivaraa. Meillä on siis aika vähän kiveenhakattuja sääntöjä. Ei ole karkkipäivää, jäätelöpalkintoa tai aina ruokahetki samaan kellonaikaan. Käymme jätskillä kun huvittaa, tikkarin voi saada joskus tiistaisinkin ja jos maanantaiaamuna tuntuu todella kenkulta syödä taas kaurapuuroa, voin ihan hyvin kattaa pöytään murojakin. Nobody dies. Toki vastavuoroisesti oletan, että vaatteet ripustetaan naulakkoon, likapyykit eivät jää lattialle ja kädet pestään kotiin tullessa ilman mutinoita. Ja tämä on toiminut.

5. Aikaisin nukkumaan. Jep - ole luovasti löysä, paitsi tästä et tingi ikinä. Olisi kivaa istua iltaa arkenakin ystävien kanssa illallista myöhään syöden, mutta se vaan ei onnistu juuri tässä elämänvaiheessa. Aikuinen kestää kyllä mennä pienessä krapulassa ja kuuden tunnin yöunien jälkeen töihin, mutta lapsen kone ei pysy käynnissä koulupäivää, jos takana on liian vähän unta. Päiväkotiaikana pystyimme joustamaan aamuissa ja nukkumaan vaikka aamuyhdeksään koko perhe, mutta koulun alettua se ei enää käy. Herätys on 7.15 jok'ikinen arkiaamu, eli kersan on oltava iltaisin sängyssä puoli yhdeksän. Jos iltaunille mennään liian myöhään, koko seuraava päivä menee ihan perseelleen - eikä näistä muistakaan vinkeistä ole siinä kohtaa enää mitään hyötyä.

PS. Täällä suosittu postaus vuoristo-opaspuolison kasvatusneuvoista.  

Tunnisteet: ,