Yhdessä uimassa Islannissa

Kaksikielisyyspostauksessa mainitsin sivumennen, että me emme tee kaikkia asioita aina yhdessä koko porukan kesken. Meillä on perheessämme myös kaikilla omia harrastuksiaan ja kieliyksiköillä omiaan. Puoliso ja esikoinen häipyvät välillä omille teilleen islanniksi, välillä taas minä ja lapset teemme yhdessä juttuja, joissa jääkiipeilijä ei ole niin paljoa läsnä.


Yksi suosituimmista minun ja esikoisen välisisistä yhteisistä jutuistamme on uimassa käyminen. Kotiamme lähimpänä olevaan Sundhöllin uimalaan on muutaman sadan metrin matka. Se on yksi kaupungin lukuisista uimaloista. Samalla se on myös Reykjavikin vanhin, pienin ja sokkeloisin uimapaikka. Ja juuri siksi niin erityisen kiva! Sundhöllissä uima-allas ja lastenallas ovat tavanomaisista islantilaisuimaloista poiketen sisätiloissa (tosin halli pystysuorine pitkine ikkunoineen on kyllä todella, todella kaunis). Lämminvesialtaat ja höyrysauna ovat onneksi ulkona. Kun takapuoli on kuumassa ja pää kylmässä, pysyy tasapaino. En ymmärrä kuinka niissä kuumavesialtaissa voisi nauttia olostaan, jos pitäisi hengittää sisäilmaa. 



Lampsimme Sundhölliin eli Uimahalliin esikoisen kanssa noin kerran viikossa. Yleensä visiittimme osuu viikonloppupäiviin. Arki-illat ovat muutenkin niin täynnä pakollista ohjelmaa, että sinne on hankala saada mahtumaan varhaisillan uintireissua. Arkisin uimahallin kuumissa ulkovesialtaissa voi kyllä kellua iltakymmeneen asti, mutta se on koululaiselle vähän liian myöhään.



Sundhöllissä voi kassalla valita, haluaako itselleen avaimen vaatekaappiin vai vaatekomeroon. Me otamme aina vaatekomeron, koska sinne mahtuu enemmän tavaraa, pukeutumistila on isompi ja vaatekomeron ovisysteemin kekseliäisyys tuntuu aina yhtä hauskalta. Jos joskus käytte Sundhöllissä uimassa, käykääpäs katsomassa niitä pukuhuoneiden perällä olevia vaatteidenvaihtopaikkoja. Suunnittelu on kerrassaan nerokas! Vaatekomeron lukittava ovi on itse asiassa ovi kahteen oviaukkoon: pienempään vaatekomeroon (lukitaan kun mennään uimaan) ja isompaan pukeutumistilaan (lukitaan, kun vaihdetaan vaatteita). Yhdellä ovella lukittava tila on siis joko reilun neliön tai puolikkaan neliön kokoinen.  



Meillä on esikoisen kanssa yhteinen sopimus, että aina ensin mennään ulos lämminvesialtaisiin. Istumme siellä vesisuihkujen hieromana puolisen tuntia ja keskitymme olemaan hiljaa. Lämminvesiallas, heitti pottur, on jännä paikka: siellä lapsikin rauhoittuu eikä edes säntäile altaan päästä toiseen. Me vain istumme ja jos juttelemme, niin hiljaisella äänellä.

Sundhöllin uimalassa ei pienen kokonsa ja sijaintinsa takia käy kauhean paljoa turisteja. Se on enemmän sellainen paikallisten vanhusten, aikuisten ja alueella asuvien lasten kokoontumispaikka.
Joskus  uintireissuillamme törmäämme muihin suomalaisiin. Jos altaan toisesta päästä alkaa kuulua suomea,  esikoinen vilkaisee minua nopeasti ja kuin yhteisestä sopimuksesta emme sano sen jälkeen enää mitään ääneen. Jäämme sivukorvalla kuuntelemaan, mistä ne puhuvat. Todennäköisestä kukaan muu altaassa olijoista ei ymmärrä, että me ymmärrämme, ja se tuntuu erityseltä.

Ennen kuin proteiinit alkavat kehossa hajota, siirrymme viileämpään lastenaltaaseen (noin 28–30 asteista), jossa lapsi päästää itsensä irti: sukeltaa, ui ja kiljuu. Puolen tunnin kuluttua siirrymme suihkuun ja niihin hauskoihin vaatekomeroihin.

Tunnin uimahallikeikan jälkeen kävelemme mäkisiä katuja pitkin kotiin ja juttelemme kaikesta mieleenjuolahtavasta. Altaassa olleista ihmisistä, matkalle osuvista katumaalauksista ja siitä, milloin mennään seuraavaksi. Jos matkalle osuva jädekioski on auki - ja useinhan se on - käydään uintijäätelelöllä.

Lopapeysa ja bikinit. Islantialisen arjen survival kit.

Tunnisteet: ,