Pitkä matka ja lapselle vapaata koulusta

Olemme parhaillaan kuukauden lomalla Sardiniassa. Tänä syksynä esikoisemme aloitti koulunkäynnin, ja muutama onkin kysellyt, kuinka vapaan järjestäminen islantilaisesta koulusta onnistui.

Islanti on hyvin matalan hierarkian maa. Muodollisuuksia ei ole oikeastaan lainkaan (paitsi perhejuhlat ja joulunvietto, heheh) ja asioilla on aina tapana jotenkin järjestyä. Näiden lempilausahdus, joka heitetään ilmoille tilanteessa kuin tilanteessa, on Þetta reddast! Kyllä se järjestyy!

Siksi en yhtään ihmetellyt, että vapaa kuukauden mittaiselle lomamatkalle onnistui niin helposti. Ihan pelkkä sähköpostin lähettäminen opettajalle ei kuitenkaan riittänyt, vaan lupa vapaapäiviin piti kyllä hakea. Se oli kuitenkin todella helppoa.

Muutaman päivän mittainen vapaa anotaan täällä luokanopettajalta paikallisen "Wilman" kautta. Jos lapsen poissaolo kestää useamman päivän tai viikkoja, täytyy tehdä kirjallinen poissaoloanomus ja palauttaa sen koulun johtajalle. Teimme tämän heti eneimmäisenä koulupäivänä elokuussa, että se ei ainakaan viime tippaan jäisi.

Lapset menevät Islannissa kouluun kuusivuotiaina. Ensimmäisenä vuotena opetellaan kirjaimia, lukemisen alkeita ja kirjoittamaan ja laskemaan. (Kirjoitin islantilaisesta koulusta tarkemmin tässä postauksessa.) Esikoinen on osannut lukea ja laskea jo ennen kouluun menoaan. Hän osaa myös pienet kirjaimet ja lukee muutaman virkkeen mittaisia lyhyttarinoita jo melko sujuvasti. Mielenkiinto koulua kohtaan on kova ja suurin huolenaihe on tänä syksynä ollut se, kun läksyjä ei ole tarpeeksi.

Vanhempainhaastattelussa syyskuun lopussa luokanopettaja sanoi, että lapsemme voitaisiin laittaa suoraan toiselle luokalle, ja se pärjäisi siellä ihan hyvin. Emme kuitenkaan halua kiirehtiä. Kertaus on ihan hyvästä ja opettajan antamat lisätehtävät kuitenkin pitävät lapsen motivoituneena oppitunneilla. Me pidämme tärkeänä myös sitä, että lapsi saa opiskella koulun aloitusta tutussa kaveripiirissä kaikessa rauhassa. Vaikka kirjaimet ovatkin jo hallussa ja lukeminen sujuu, tulee kaikki muu tässä uudessa elämänvaiheessa vielä aika lailla puun takaa. Ja sen kaiken muun opetteleminen vie myös aikaa ja energiaa. Pitää löytää luokkahuone itse, muistaa huolehtia tavaroista, keskittyä tunneilla, kuunnella välitunnilla kellon soimista ja ruokailla päiväkotia meluisammassa tilassa. Se kaikki vie paljon energiaa.

Kun puhe kääntyi anomaamme - ja koulun johtajan hvyäksymään - lomaan, opettaja totesi että ei mitään stressiä. Ensimmäisillä luokilla poissaolo ei ole kovin kriittistä. Kuukauden loma on opettajan mielestä ihan positiivinen asia; kannattaa kuulemma nauttia tilaisuudesta nähdä maailmaa. Hän antoi lomalle mukaan muutaman edistyneemmän lukuvihkon, joiden kanssa lapsi voi halutessaan harjoitella vähän pidempien tarinoiden lukemista, mutta niiden kanssa ei kuulemma kannata stressata. Opettajalla oli vain yksi neuvo meille vanhemmille tätä yhteistä reissuamme ajatellen:

"Antakaa sen nauttia lomasta, kouluun ehtii sitten taas marraskuussa."

Tunnisteet: ,