Lapsen kehitys 13 kk

Puntaroin hetken, että näinköhän kuopuksen kehityvaiheisiin liittyen riittää juttua vielä ensimmäisen kakkukynttilän jälkeen. Aika hämärää puntarointia, sillä vasta nythän tässä tuntuu kaikenlaista tapahtuvan ja sattuvan.

Kuva: Björgvin Hilmarsson.
Mörssäri oppi kävelemään vuoden täytettyään. Kuukautta myöhemmin se jo juoksee. Eikä siitä montaakaan kuukautta ole, kun se se sanoi ensimmäisen sanansa. Nyt se jo joka aamu herätessään käy tervehtimässä kaikkia talossa olevia, olivat he sitten nukkumassa tai hereillä. Tyyppi vaappuu puolelta toiselle villahousuissaan, käy moikkaamassa kaikki päräyttämällä ilmoille islantilaisittain haehae! ja räkättää hyväntahtoisesti päälle. Hähähähähä. Nyt kaikki hereille!

Se osaa kertoa vaipanvaihtotarpeesta (kaikki mikä liittyy jollain tavalla vaippaan on kakkaa), auttaa nenänniistämisessä puhaltamalla oikealla hetkellä ulospäin eikä se enää laita suuhunsa muuta kuin ruokaa tai ruoaksi luulemiaan asioita kuten pöydältä hamuttuja oliivien kiviä. Täällä reissussa ollaan käyty muutama kerta rannalla ja se on ollut kuopuksen kansa yllättävän helppoa. Kivet ovat sille kiviä ja niitä on hauska möyhiä käsissä, mutta suuhun asti ne eivät kulkeudu. Hiekasta nyt puhumattakaan. Kuka nyt kuivia, kovia ja mauttomia asioita haluaisi syödä?

Lapsi osaa näyttää omasta naamastaan nenän, korvat ja suun ja mielellään painelee myös muiden ihmisten neniä. Navan löytyminen on aina yhtä humoristinen hetki ja se, kun joku kysyy, kuinka iso olet. Käydet nousevat ilmaan korkealle pään yläpuolelle. Ja sitten taputetaan ja annetaan "high five" - etenkin isosiskolle, välillä pyynnöstä myös meille vanhemmille.

Esikoinen ja kuopus ovat täällä reissulla alkaneet vähitellen leikkiä itsenäisesti keskenään. Hauskinta näin katsojan näkökulmasta on se leikki, jossa kuopuksella on hiljaa pahvilaatikossa istuvan koiran rooli. Siellä se istuu  rauhallisesti paikallaan ja puputtaa menemään koiranruokaa (siis cheerios-muroja), jota esikoinen sille tuo kupilla. Ja kuopushan on hiljaa paikallaan, jos sillä on edessään ruokaa - ja etenkin, jos käsissä on myös värikäs kuvakirja. Esikoinen on mielissään, kun leikki sujuu aiotulla tavalla ja kuopus on onnesta soikeana saadessaan nauttia syömisestä.

Jätän näistä yli vuoden menevistä lapsen kehitysjutuista äidin kuulumiset pois, koska tässä kohtaa minulle ei enää kuulu mitään ihmeellistä. Ei ainakaan enää mitään sellaista, mikä liittyisi lisääntymiseen, sillä imetys loppui jo useampi kuukausi sitten, yöheräilyä ei ole ollut enää kuukausiin enkä enää edes muista, millaista tämä arki oli aikaa ennen mörssärin syntymää.

Rypyt silmien alla ovat syventyneet ja otsajuovat kasvaneet, mutta tuskin se lapsista johtuu. Toisen raskauden ja imetyksen jälkeen jäi viisi kiloa leijumaan jonnekin lantion ja vyötärön seudulle, mutta mitäpä siitä sitten. Onpahan vähän enemmän vastusta, kun yritän saada vihdoin vedettyä treeneissä ne ensimmäistä leuat ilman kumilankahelpotuksia.

Meininki on siis tasaisen hyvä ja lapsi on valloittava pakkaus. Postauksen kuva on epätavallisen vakava kuva meistä kahdesta yhdessä, mutta siinä oli jotenkin niin rauhallinen tunnelma ja hienot värit, että hyvittäköön ne hauskojen mimmien vakavat ilmeet.

Lapsen kehitys -jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk
Vauva 8 kk
Vauva 9 kk
Vauva 10 kk
Vauva 11 kk
Vauva 12 kk

Tunnisteet: