Täiden karkoituksen käytännön opas

Tämä juttu on vähän kuin palosammutin: hyvä olla olemassa, mutta aina mukavampi, jos et tule koskaan sitä tarvitsemaan. Täit ovat aihe, josta ei voi kirjoittaa ilman fyysisiä oireita. Ei tarvitse kuin kuiskata "täi", niin minun tekee jo mieli kaivaa juustoraastin astiakaapista ja tehdä päänahkakäsittely.
Täit. Nuo maailman vittumaisimmat pienet eläimet. Miten voikin parin millin kokoinen sintti laittaa koko lapsiperheen arjen ihan sekaisin. Hrrr.

Esikoinen on ollut päiväkodissa yli neljä vuotta. Joka ikinen syksy, kevät ja talvi täitä ja niitä niiden ehkä vieläkin iljettävämpiä pikkuserkkuhyypiöitä, kihomatoja, nousi jostain madonrei'ästä (no pun intented) esiin. Vaan ei meillä. Ei kertaakaan. Joka kerta hälytys oli meidän osalta väärä hälytys. Paitsi nyt viimeisellä kerralla ei ollut. Lapselta löytyi ensimmäinen. Aloin vimmaisesti kaivaa omaa päätäni. Lavuaariin tipahti kaksi. Voi inhon väristys. Täikammalla käytiin läpi muidenkin perheenjäsenten päät ja ainoa lemmikkieläimiltä säästynyt oli pikkusisko, joka on onnekseen vielä melko vähäkarvainen.

Meinasin saada tavallista voimakkaamman hengenahdistuksen. Oksentelin kaksinkerroin vessassa, mutta muu perhe otti asian vähän lungimmin. Jäätikköoppaalla on biologin koulutus, joten se tsiigaili esikoisen kanssa näitä päälöydöksiä innoissaan suurennuslasilla ja kehotti minuakin olemaan panikoimatta. Paljon auttaa paniikkiin tieto siitä, että näitä on ollut ihmisen matkassa jo vuosisatoja! Eikä niitä todellakaan tee viehättävämmäksi se, että ne voi lasin läpi nähdä kymmenen kertaa kokoaan suurempana. Ei hemmetti. Siis kymmenen kertaa yrjöttävämpänä.

Vimmatun puhelinkierroksen ja pienen kampaamisen jälkeen selvisi, että puolella päiväkotiryhmän - ja siis koulun ryhmän - pitkähiuksisista tytöitä oli täitä. Parin pojankin vanhemmat saivat samppoo-ohjeet sähköpostissa.

Täipaniikissa luin netistä kaiken mahdollisen yhtään järkevän täiaiheisen jutun ja hain vertaistukea kavereilta, jotka ovat joutuneet kokemaan saman. Sain hyviä vinkkejä ja kokoan niistä tähän nyt pienen yhteenvedon.

Käytännön täiopas


1. Täit leviävät täipäästä täittömään päähän kosketuksesta: päähineitä tai kampaa lainaamalla, samoista tyynyliinoista, hiusten koskettaessa toisiaan. Täielukoilla ei ole mitään tekemistä lian tai epäsiisteyden kanssa. Älä siis hyvä ihminen sen muun paniikin ohessa ala stressaamaan, että eikö ole tullut riittävän usein imuroitua. Moppaamisella ja pölyjen pyyhkimisellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

2. Löytäessäsi yhdeltä perheenjäseneltä täin, kampaa heti kaikki. Se voi olla levinnyt jokaiseen päälakeen tai sitten ei. Se on ihan tuuripeliä. Tavallinen kampa ei riitä. Hanki apteekista kunnon täikampa. Eikä mitään muovista rimpulaa, jonka piikit katkeilevat pieneen takkuun vaan sellainen kunnon tiheäpiikkinen metallikampa.

3. Osta täisamppoota, jonka toimintamekanismi on tukahduttaminen. Samppoo siis muodostaa kalvon täin päälle, ja se delaa hapenpuutteeseen. Katso käyttöohjeesta, että samppoo tehoaa myös täin muniin.  Täiden munat ovat täitä paljon pienempiä ällötyksiä, jotka ovat kiinnittyneet hiuksen juureen kiinni kuin kärpänen kärpäspaperiin.

4. Noudata täisamppoon käyttöohjetta. Jos siinä lukee, että kertakäyttö riittää, se riittää. Jos samppoolla kehotetaan pesemään toistamiseen 10 päivän kuluttua, tee niin. Se johtuu siitä että se samppoo ei välttämättä vie henkeä täinmunilta vaan ne selviävät samppoohoidon yli ja pääsevät lisääntymään. Noudata aikataulua! Jos odotat 20 päivää, olet myöhässä, sillä munista mahdollisesti kuoriutuneet täit ovat ehtineet sukukypsiksi ja munia lisää tavaraa pitkin hiusten juuria. Sitten on taas ruokakipolla tunkua!

5. Älä pese varmuuden vuoksi kenenkään päätä täisamppoolla. Käytä tököttiä vain, jos olet tehnyt löydöksiä. Ja kyllä se niin on, että täikampaan tarttuvasta täistä ei voi erehtyä. Hilse ei sätki lavuaarinpohjalla. (Yök, tiedän.)

6. Samppoopesun jälkeen alkaa se työläinen vaihe: kampaaminen. Kampaa, kampaa, kampaa. Mikään samppoomyrkky, tai edes dynamiitti, ei poista kampaamisen tärkeyttä. Kampaamalla pääset irti niistä vittumaisista täinmunista, jotka ovat takertuneet hiukseen noin 0,5-1 sentin päähän päänahasta. Ne eivät meinaa päästää millään irti hiuksesta. Ja jos sinne jää yksikin samppoopesusta selvinnyt täinmuna, niin niitä on muutaman viikon kuluttua päässä muutama kymmenen.

7. Tee kampaamisesta rutiini ja pidä siitä kiinni. Tarvitset sen täikamman, pitkähiuksiselle lapselle pampuloita ja todella kirkkaan lampun. Kampaa ainakin kerran joka päivä ja ainakin viikon, mielellään kahden ajan. Kampaa huolella joka ikinen hiustupsu. Tein kaverin neuvosta esikoiselle kasan pikkulettejä, jotka kampaussessiossa aukaisin ja kampasin yksi kerrallaan. Olihan siinä aika järkyttävä homma, mutta laskin sen vaivan arvoiseksi. Kampaamalla järjestelmällisesti pystyin varmistamaan sen, että jokainen hius tulee kammattua. Jos kampaaminen alkaa ottaa päähän, mieti sitä yhtä eloon jäänyttä täinmunaa - se ottaa päähän vielä enemmän. Kampaamisen lisäksi katsoin jokaisen hiustupsun hius kerrallaan läpi kirkkaassa valossa ja nypin sieltä kahden kynnen avulla täinmunia irti. Kyllä sitä mielummin iltaisin jotain muuta tekisi...

8. Varmistuksena käytin kaverin vinkistä hiustenkuivaajaa sekä suoristusrautaa. En pystynyt kampaamaan omaa tukkaani samalla lettitekniikalla , eikä mieheni ollut joka ilta kotona auttelemassa. Siispä otin käyttöön pari kuumaa varmistusta. Kampaamisen jälkeen huudatin hiustenkuivaajaa täydellä teholla noin parikymmentä minuuttia. Täit kun eivät tykkää kuumasta. Sen jälkeen otin kaapista suoristusraudan ja laitoin sen niin kuumaksi kuin mahdollista. Kävin raudalla hiukseni läpi tupsu kerrallaan. Tukka ehkä vähän kärähti, mutta poroa tuli niissä lämpötiloissa varmasti myös täinpoikasista.

9. Pese hiusten kanssa kosketuksissa olleet asiat: takit (kaulukset!), pipot, huivit, kauluspaidat, korkeakouluksiset paidat, käytössä olleet tyynyliinat, lakanat ja pussilakanat, pyyhkeet ja sen sellaiset. Mutta ihan turhaa työtä teet, jos tyhjennät koko vaatekaapin. Täi ei säily hengissä päänahan ulkopuolella kuin muutaman päivän, eli jos siellä urheilulaatikossa on hikipanta, jota on käytetty viimeksi yli viikko sitten, sitä ei tarvitse pestä. Pesuohjelma vähintään kuuteenkymppiin ja jos vaatetta ei voi niin kuumassa pestä, kääri se muovikassiin ja tunge pakastimeen. Pese siis vain tarpeellinen ja laita kaikki muu energia kampaamiseen.

10. Nyt jos koskaan viritä ehkäisytoimenpiteet huippuunsa! Teroita lapsille, että täiepidemian aikaan kannattaa pitää pitkät hiukset kiinni: leteillä, ponnarilla nutturalla ja varmistaa sinetti vielä buffilla. Mitään pampuloita, harjoja, pipoja tai pinnejä ei lainata kenellekään eikä keneltäkään.

11. Sähköinen täikampa? Tätä on muutama vanhempi kovasti suositellut. Se löytää täiden lisäksi tukasta kuulemma myös saivareet ja listii tieltään kaiken vastaantulevan. Mulla ei ole itsellä mitään kokemuksia tästä, mutta jos jollakulla on, niin kertokaa ihmeessä. Minä toivon, että sille ei ikinä tule käyttöä. Mutta kuten sanottua, onhan se vaahtosammutinkin hyvä olla olemassa.

Parin viikon mittaisen intensiivihoitojakson jälkeen täit eivät ole ainakaan vielä palanneet tähän talouteen. Olen varma, että yksi tärkeä syy siihen on ollut se, että ne kirput ihan oikeasti samppoopesun ja sen mothafucking maanisen kampaamistyön myötä lähtivät pois.

Näin loppuhuomautuksena ja paikalliseen täitilanteeseen tutustuneena seuraa pieni avautuminen. On alkanut pikkuisen viime aikoina ottaa päähän se välinpitämätön asenne, johon olen täällä Reykjavikissa törmännyt. Onko muka oikeasti pakko pestä pipot ja tyynyliinatkin? Kyllähän se samppoo riittää, kun sillä kerran pesee. Kampasin kerran viime viikolla, eikä siellä mitään näkynyt sen jälkeen en ole ehtinyt. Ei siellä mitään kuitenkaan ole. Argh. Sitten ihmetellään, kun täitä tulee parin kuukauden aikana samalle lapselle neljä kertaa. Ei, ei niitä ole tullut neljää kertaa. Ne ovat olleet siellä koko ajan.

Huh, tsemppiä kaikille, jotka joutuvat näitä otuksia tässä syksyn ja talven myötä selättelemään. Kaikki voima kampaaviin käsiin. Kyllä se siitä.

Tunnisteet: ,