Etäopiskelua työpöydän ääressä


Opiskelijaurani etenee. Tein edellisviikolla ensimmäistä kertaa elämässäni henkilökohtaisen opintosunnitelman! Omina yliopistoaikoina sellaista ei vielä vaadittu, joten kesti vähän aikaa sisäistää, mikä juttu tämä oikein on.

                                                Yhteistyössä Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja Suomen Blogimedia

Aloitin tänä syksynä Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa Liiketoimintaosaamisen perusteet -opintokokonaisuuden. Jos ihmettelet, miksi ekonomi ja yrittäjä opiskelee liiketoimintaosaamisen perusteita, kannattaa vilkaista tuo edellinen postaus, jossa avaan näiden opintojen ideaa. 

Ennen kuin pääsin aloittamaan varsinaiset opinnot, piti kirjoittaa tuo suunnitelma. Siitä sain myös opintojen ensimmäisen suoritusmerkinnän: minulla onkin nyt kasassa yksi opintopiste. 3,6 % tavoiteopinnoistani on siis jo suoritettu. Hurraa!

Käytännössä hops on tarinointia siitä, mitä aikoo opiskella, miksi ja miten on aikonut opiskelunsa suorittaa. Jos minulta kysytään, tuo keskimmäinen kysymys on koko hopsin idea. Opintojaan aloittelevat halutaan laittaa miettimään, miksi hitossa hän on täällä tekemässä tätä. Miksi on validi kysymys työelämässäkin. Jos ei yhtään tiedä, mitä on lähdössä tien päästä hakemaan, aika todennäköisesti eksyy jonnekin sivuheinikköön.

Aloittaessani opiskelut yliopistossa vuonna 1999 hopsia ei vielä vaadittu. Jotkut opettajista kuitenkin yrittivät saada meitä ajattelemaan. Muistan elävästi kansantaloustieteen peruskurssin ensimmäisen luennon opintojeni ensimmäisenä syksynä. Kurssia vetänyt mukava keski-ikäinen mies kysyi ensimmäiseksi "Miksi te olette tulleet kauppakorkeakouluun ja tälle kurssille?"

Muutama rohkea viittasi (en minä, en kehdannut). Näillä rohkeilla oli kaikilla samankaltainen vastaus: halu saada hyvä työpaikka, hyvät verkostot ja hyvä ponnistuslauta menestyksekkälle työuralle.

Kansiksen proffa pudisteli päätään ja huokasi niin syvään, että paperiarkit luennoitsijan pöydällä liikahtivat. "Eikö teistä kukaan tosiaankaan ole tullut tänne esimerkiksi siksi, että tietäisi, mistä inflaatio johtuu?"

Hops-ista. Opiskelijoiden keskuudessa seurasi aika nolo, pitkä hiljaisuus. 



Asioita saa paremmin valmiiksi ja uusia asioita oppii helpommin, kun tietää, miksi niitä tekee. Jos motivaatiota ei ole, se pitää kaivaa esiin. Jos sitä ei kaivamallakaan löydy, on väärissä hommissa ja kannattaa vaihtaa suuntaa.

Otanpa esimerkin työelämästä. Jos sähköpostiviestistä toiseen pallotellaan tyhjänpäivästä sananhelinää asiasta, jota pitäisi jotenkin edistää, mutta kukaan ei osaa tarkalleen sanoa, miksi asiaa pitää edistää, mielenkiintoni ja motivaationi laskevat aika nopeasti pakkaselle. Silloin on homma helppo jättää kesken.

Mitä ikinä tehdessä omat suunnitelmat ja motivaatiotekijät kannatta kirjoittaa ylös tai ainakin niitä kannattaa ajan kanssa miettiä.

Hopsin laatimiseen on lähtökohtaisesti siis hyvät syyt. Näin neljääkymppiä lähenevänä ja 15 vuotta työelämässä olleena koin sen kuitenkin hieman rautalanganvääntämisenä. Minun puolestani se olisi hyvin voinut olla puolet lyhyempi ja ytimekkäämpi. Taisin vähän turhautua näistä monimutkaisista sanankäänteistä:

- Mitkä ovat oman ammattialani tulevaisuuden kehityslinjat ja mitä haasteita ne asettavat minulle? 
- Miten arvioin opintojen työtapojen ja itseohjautuvuuden sopivan minulle, ja mitä ne vaativat minulta? 
- Mitkä ovat resurssini ja ajankäyttömahdollisuuteni tämän opintokokonaisuuden opiskeluun?

Entäpä jos muotoa vähän tiivistäisi: Miksi haluat opiskella täällä? Miksi juuri tätä oppiainetta? Mitä hyötyä siitä sinulle on? Kerro, mitä riskejä opiskelemiseesi liittyy. Miten olet valmistautunut taklaamaan ne?

Olen "to the point" -tyyppiä ja ajan myötä vieraantunut akateemisen maailman tyylistä. Tässä opintojen edetessä pitää siis vähän prepata omaa ulosantiaan. Luulenpa nimittäin, että tulevissa laskutehtävissä, kirjallisuustehtävissä ja case-tehtäviä tehdessä pitää siirtyä lyhyestä ja ytimekkäästä "ranskalaisin viivoin" -ilmaisusta perusteellisesti perustelevien ja lähdeviitteiden käytön pariin. Siinä onkin tällä hätähousulla vähän tekemistä...


Seuraavaksi alkaakin sitten se itse opiskelu. Ilmoittauduin netin kautta (Korpissa) syyslukukaudelle kolmelle eri kurssille: liikkeenjohdon, markkinoinnin ja laskentatoimen peruskursseille. Jokaisen näistä kursseista voi suorittaa täysin etänä eli ilman tenttejä ja luentoja. Suoritusmuoto on oppimistehtävä, joka tarkoittaa muutaman sivun mittaisen tehtäväpaketin työstämistä. Kunkin kurssin paketti koostuu useammasta lyhyestä tehtävästä. Esimerkiksi laskentatoimen kurssin oppimistehtävässä näyttäisi olevan laskutehtäviä, tilinpäätösmallien soveltamista ja pohdiskelevia esseetehtäviä.

Kun on ilmoittautunut kurssille, omalle sivulle ilmestyvät kaikki tarvittavat tiedot kurssikirjallisuudesta ja suoritustavoista. Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston kurssien kaikki materiaalit löytyvät kätsysti yhdestä paikasta eli Kopasta. 

Oppimistehtäväpaketin voi tehdä omalla vauhdilla esimerkiksi yksi tehtävä yhden viikon aikana. Ainakin tässä minun valitsemassani opintokokonaisuudessa oppimistehtävä palautetaan vain yhden kerran - sitten, kun kaikki on valmista. Jos haluan ahkeroida ja töissä on hiljaisempaa, voin rykäistä tehtävän valmiiksi parissa viikossa. Tai sitten voin viimeistellä oppimistehtävää joululomalla ja palauttaa sen vuodenvaihteessa. Voin palauttaa tehtävät koska vain, kunhan se tapahtuu opointo-oikeuteni rajoissa.

Tämä sopii minulle erinomaisesti! Voin käyttää opiskeluun iltoja ja viikonloppupäiviä, työtilanteen mukaan voin viilata kirjanpidon per ja an -lalusekkeita arkipäiviäkin. Yritän tehdä kaikki kirjanpitoon ja tilinpäätöksiin liittyvät mekaaniset laskutehtävät samassa kasassa. Esseiden tekoon varaan enemmän aikaa: aikaa valmisteluun, rakenteen miettimiseen, palasteluun, osasten kirjoittamiseen ja viimeistelyyn.

Oppimistehtävän palauttamisen jälkeen saa kurssista arvosanan ja opettajalta henkilökohtaisen palautteen. 

Etäopiskelun joustavuudessa on tietysti myös haittapuolensa: ei ole luentoja tai ryhmätehtäviä, joissa pääsisi jakamaan kokemuksia, oppimaan muilta ja kysymään luennoitsijalta selventäviä kysymyksiä. Jos kurssimateriaalissa on epäselviä kohtia, saan kyllä opettajaan yhteyden sähköpostilla, mutta kasvokkain me emme tapaa.


Kurssimateriaalista puheenollen... Huomasin, että en ole enää ihan, köh, nuori opiskelija. Laskentatoimen kurssin oppikirjoista yksi on Kari Neilimon ja Erkki Uusi-Rauvan Johdon laskentatoimi. Tuttu teos! Se on osittain minun tekemäni: olen editoinut kirjan käsikirjoituksen. Toivottavasti olen tehnyt hyvää jälkeä. Epäselvistä esimerkeistä tai vaikeaselkoisesta tekstistä voin siis syyttää vain itseäni. Sen minkä taakseen jättää, se näköjään todellakin palaa nokan eteen myöhemmin. 

Parempi tehdä siis heti ensimmäisellä kerralla hiton hyvä!

Tunnisteet: