10 omituista asiaa minusta

Tiedätte varmaan puhkikuluneen latteuden "Kukaan ei ole täydellinen". Latteuksille voi kuitenkin tehdä erään tempun. Ottaa lötköstä nahasta kiinni ja puhaltaa ilmaa sisään. Niin tähänkin!  Juuri se, mikä meissä ei ole täydellistä tai loogista, tekee meistä mielenkiintoisia.

Katjan lista omista ristiriitaisuuksistaan ja omituisuuksistaan oli niin mahtavaa luettavaa, että mielelläni jatkan haastetta. Tässä siis 10 omituista asiaa minusta.


1. En hallitse ilmansuuntia. Joudun joka kerta esimerkiksi matkaopaskeikoilla sanomaan hiljaa mielessäni sormella tahtia antaen pohjoinen-Lappi-idässä Venäjä-etelä-länsi-sitten väleissä koillinen-kaakko... Kyllä se päivä vielä tulee, kun sanon rimpsun ääneen ja oppaan mikkiin.

2. En ole löytänyt ketään, joka hieroisi hartioitani liian kovaa. Olen kiipeilijän vaimo, mutta hänenkään puristisvoimansa ei riitä.

3. En tunne muusikoita nimeltä. Miehelleni näyttää tuottavan suurta iloa se, että hän soittaa musiikkia - kuulemma klassikkomusiikkia - ja kysyy minulta, tiedänkö kuka esiintyy. No en tiedä koskaan. Ja silti hän jaksaa vuodesta toiseen viritellä tätä tietovisaleikkiä (hassu).

4. En tunne näitä nykyajan superjulkkiksia ulkonäöltä. Päästin tässä taannoin Reykjavikin pääkadulla pari kirosanaa, kun lyhyt tummahiuksinen megababe-tyylille uskollinen naishenkilö meikattuine kaveriporukoineen oli tukkinut kadun. Eivät edes väistäneet, vaikka pyysin! Tungin läpi päästäkseni sisälle postiin ja märisin itsekseni jotain turisteista. Seuraavana päivänä näin lehden kannessa kuvan tästä kaduntukkijasta. Kuvatekstsisä kerrottiin, että Kim Kardashian oli eilen Reykjavikissa. (Sitten googlasin, kuka on Kim Krashdian/Karadashian/Karshdashan).

5. En osaa taskuperuuttaa tai ajaa kahden auton väliin parkkiin. Yleensä jätän auton jonnekin kauas ja päädyn kävelemään puolet matkaa. "Bussilla tulin, jäin väärällä pysäkillä pois." Toimii aina.

6. Saan rankkoja vitutuksen oireita menestyjäjutuista, joissa lässytetään heille, jotka eivät ole vaivaantuneet samalle tasolle. Kuten Hesarin tämänpäiväinen torstaihaastattelu, jossa parikymppinen poika kertoo, kuinka kuka tahansa voi päästä huippuyliopistoon: "Suomalaisittain kovien lukuvuosimaksujen lisäksi asuminen, ruoka ja harrastukset vaativat rahaa, mutta Keloharjun mukaan niiden hintaa on turha edes laskea, koska koko kokemuksen arvo on mittaamaton."

Argh. No juuri siksihän se hinta pitäisi laskea! Opintojen vaatimat 30 000 puntaa eivät ole taskurahaa. Jos tieto yllätti, kannattaisi ehkä vähän opiskella asioita.

(No niin, huomaatte, että tämä lähtee minulla heti lapasesta...Parempi sulkea juttu saman tien tai kohta olen siellä kommenttiosiossa mesoamassa.)

7. Mulla ei ole tyyliä. Olen kohta nelkyt, enkä vieläkään osaa määritellä habitustani. Sporttinen? Hmm, joo aina kun urheilen (tai vaihda tilalle Hassu). Suomi-design? Melko usein, koska en jaksa käydä työpaikan ulkopuolella vaateostoksilla. Klassinen? Nevör. Mitä se edes tarkoittaa? Kohtalokas? Joo, jos se tarkoittaa täyttä punaviinilasia ja sohvalle nostettuja jalkoja. Tyttömäinen? Yritys saattaa olla kova, mutta taidan olla 15 vuotta myöhässä.



8. Lempiviikonpäivät! Fiilikseni on noin keskimäärin energisempi ja onnellisempi maanantaina kello 11 aamupäivällä kuin perjantaina kello kuusi illalla.

9. Tykkään puristella omia ja muiden mustapäitä (no kukapa ei!). Mutta minäpä olen myös katsellut sellaisia ihonpuhdistusvideoita sosiaalisen median kanavissa. En osaa selittää miksi.

10. Seuraan Kimi Räikkösen vaimoa Instagrammissa. En osaa selittää miksi, mutta en usko, että se liityty kohtaan 9.


Nyt haluaisin lukea bloggaavilta yrittäjäkollegoilta samanlaisen listan. Hanne Lähis ja Hanne Valis, nyt olisi aika kaivella kokemuskopasta täysin irrelevantteja ja ah  niin ihanan kiinnostavia yksityiskohtia!

Tunnisteet: