7 ensimmäistä työpaikkaani

Työurani seitsemän ensimmäistä työpaikkaa. Jäin oikein miettimään. Vajosin mukaviin ja myös ei-niin-mukaviin muistoihin parin vuosikymmenen taakse. Ihmeellisiä asioita sitä on kyllä tullut vuosien saatossa tehtyä ja mitä erilaisempien ihmisten kanssa. Työkaverit, voi että! Siinä on kyllä sellainen ihmislauma, jonka sisään mahtuu monenlaista sakkia.

Omanikäisiä tyyppejä, itseä kolme kertaa vanhempia tupakan ja tehdasympäristön kuluttamia miehiä, itseä nuorempia naisia, itseä koulutetumpia, taitavampia ja fiksumpia, mutta myös laiskempia, tylsempiä ja mielikuvituksettomia kollegoita. Niin, ja yksi pukumies, joka halusi maksaa palkkion auton takapenkillä käteisellä, jotta ei tarvitsisi maksaa eläkemaksuja. (Kyse oli siis ihan toimistohommasta, näin tarkennuksena. Kuin kuitenkin jäitte miettimään!)

Kiitos näistä muistelotuokioista Katjalle, joka haastoi listaamaan 7 ensimmäistä työpaikkaani.
1. Poniratsastusopettaja. Urani yksityisyrittäjänä alkoi ala-asteiässä, kun kasvoin itse shettisponeille liian isoksi. Aloin järjestää talutusratsastustunteja lapsille. Tunti maksoi muistaakseni kymmenen markkaa ja puolituntinen viitosen. Naapuruston mukuloita ja lähialueen kesämökkiläisiä kävi meillä muutaman vuoden ajan ja siitä karttui ajan myötä ihan mukava rahapotti. Ostin säästöillä muistaakseni kaksi loimea hevosille ja nahkaiset ratsastussaappaat.

2. Jäätelömyyjä. Pingviinikesäbileet ilman sunnuntailisiä. Jos satoi, kioski piti laittaa kiinni, eikä tehtyjä työtunteja maksettu. Näin jälkeenpäin harmittaa, että en silloin tajunnut paremmin katsoa omien etujeni perään. Mutta 16-vuotiaalle työpaikka jäätelökioskilla oli sen verran "unelmaduuni", että palkasta ei tullut mieleenkään nillittää. Työpaikan etuna kivat työkaverit ja suuri jäätelövarasto, mikä realisoitui neljässä kuukaudessa viideksi kesäkiloksi. Tämä oli ensimmäinen palkkatyöni.

3. Lasivillatehdastyöläinen. Kutisevia muistoja! Tein lukioikäisenä sisäkattoja kiinnittämällä lasivillalevyihin liimapohjalla erilaisia päällystemateriaaleja. Sen lisäksi valmistin lasivillajätteestä puhallusvillaa: syötin villamateriaalia suureen möyhijäsilppuriin, ja teippasin kiinni lasivillapusseja niiden täytyttyä. Hirveä duuni, hirväet työajat, mutta toisaalta hirveän hyvä palkka ja kaikki lisät kohdallaan. Työkavereista 99 %:a vanhoja miehiä, mutta onneksi myös saman kaupungin tyttö Lotta, joka viimeisen lasivillakesän jälkeen muutti Forssasta, työskenteli Istanbulissa toimittajana ja kirjoitti tämän erinomaisen kirjan.

4. Totomyyjä. Forssan Pilvenmäen ravirata ja kaksari ristiin! Fak. Tein tätä hommaa yhden talven, ja yhtään enempää en olisi kestänyt: asiakkaista suurin osa kännissä örveltäviä vanhoja miehiä tai muuten vain timosoineja, jotka tulivat sössöttämään pelivetonsa kymmenen sekuntia ennen lähdön alkua. Kun ei heti saanut selvää ja peli ehti mennä kiinni, seurasi sadattelua, huutoa ja huorittelua. Vihasin sitä työtä enemmän kuin mitään muuta työtä koskaan.

5. Yleisjamppana Eilakaislalla. Jaoin opiskeluaikana postia Sanoma Magazinesilla, pyöritin kuittirumbaa ja virkistystoimintana heilastelin saman konsernin ruotsalaislehden toimittajan kanssa. Mediatalokomennuksen jälkeen järjestelin yhden pankkiiriliikeen tiloissa heidän kirjastoaan, päivitin Ruoholahdessa terveysalan firman SAP-järjestelmää ja tein puhelinmyyntiä.

6. Opiskelijalehti Kylterin päätoimittaja. Yksi syy, miksi opiskelijaurani kauppiksella venyi seitsenvuotiseksi. Työskentelin yhden vuoden ylioppilaskunnassa vastaten Kylteri-lehden ilmestymisestä. Mahtavat työkaverit, paras tekemisen meininki koskaan ja melko lailla liikaa ilmaista viinaa. Oi niitä aikoja!

7. Lifestyleyrittäjä. Perustin ensimmäisen yritykseni, sen nimi oli Räiskäle. Sen jälkeen en sitten ole palkkatöissä ollutkaan. Valinta on tuntunut erinomaiselta, ja juuri siitä askeleesta olen nyt kirjoittamassa Hannen kanssa kirjaa.

PS. Muistutan aina työuran alkuvaiheessa olevia merkitsemään kaikki epäseksikkäältäkin kuulostavat työpaikat omaan ansioluetteloon: jos on tehnyt töitä puhelinmyyjänä, totokassana, Hesen keittiössä ja asematunnin siivoojana, on saanut hyvän tatsin työntekemiseen, asiakaspalveluun ja reippauteen. Ennen kaikkea niissä duuneissa on ollut pakko kohdata ihmisiä, jotka eivät ole asiakaspalvelutilanteessa parhaimmillaan. Siinä oppii asioita ihmisten kanssa olemisesta ja ihmisille viestimisestä paremmin kuin yhdelläkään kurssilla tai sisäsiistissä toimistotyössä. Minusta on nimittäin pikkaisen epäilyttävää, jos ansioluettelon ensimmäinen työpaikka on rahoitusassistentti Nordeassa.

LISÄYS: Pahus, unohdin! Aamuyön tunteina lapsen valvottaessa kävelin edestakaisin olohuoneen ja keittiön väliä. Talsiessa tuli mieleeni se eräs työpaikka viitosen ja kuutosen välissä: heitin turisteja sisään kreikkalaisravintolaan Kreetalla Hanian satamakaupunginosassa. Se jos mikä oli parasta mahdollista asiakaspalvelu- ja myyntikoulutusta. Palkka surkea, kokemus mahtava.

Tunnisteet: