Islantijuoruja

Olen aikaisemmissa jutuissa ja kirjassakin puhunut paljon siitä islantilaisten maailmankuulusta mentaliteetista. Että ei sen nyt niin väliä, kunhan vähän sinnepäin. Että tottakai kaikki järjestyy, kun on aina järjestynyt. Ja mitä nyt yhdestä kuoppaisesta tiestä, kun ollaan menossa eteenpäin. Kohti menestystä!

Tällä voittajamentaliteetilla on muuten myös varjopuolensa. Kun rajuun eteenpäin pärskimiseen yhdistyvät ne kaksi faktaa, että islantilainen yhteiskunta on todella epämuodollinen ja että tekemisen onnistuminen perustuu hyvin pitkälle siihen, kenet tunnet, säännöistä on helppo alkaa lipsua. Kun niiden sääntöjen perään sitten jälkikäteen kysellään, pitää kohde selvityksen pyytämistä henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Paljonpuhuva esimerkki viime viikoilta liityy ns. veroparatiisiyhtiöihin. Tänä ja viime vuonna on tullut paljon ilmi veroparatiisitietoja - siis käytännössä tietoja siitä, ketkä ovat pitäneet varojaan ulkomailla kotimaansa verottajan ulottumattomissa. Nyt myös Islannissa. Yksi islantilaisista tutkivista journalisteista, Jóhannes Kr. Kristjánsson, on kaivellut kusiaispesää kiitettävän ahkerasti ja sieltähän on paljastunut kaikenlaista mielenkiintoista. Kuten muun muassa, että Islannin pääministerin (tuo pilakuvan paksumpi heppu; ohuempi on talousministeri, jonka isän veljellä paljastui samassa "ratsiassa" panamalainen veroparatiisiyhtiö) vaimolla on Neitsytsaarilla tallessa miljoonaomaisuus.

Tuo sama pääministerinvaimon omistama yritys on myös yksi islantilaispankkien velkojista, joiden kanssa pääministeri on viime vuosien aikana ollut yhteyksissä, kun on käyty neuvotteluja valtio-omisteisten pankkien ja sen ulkomaalaisten velkojien välillä. Sisäpiiri pyörii. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin kannattaa lukea tämä englanninkielinen blogijuttu.

Siis. Ihmisethän saavat pitää rahojaan ihan missä haluavat. Se, että massit ovat Neitsytsaarilla tai Perussa, ei tarkoita automaattisesti sitä, että pakoiltaisiin veroja. Se mitä tässä eniten ottaa päähän on pääministerin kaksoisrooli ja se asenne, jolla hän tätä kohua on kommentoinut. Pääministeri on kieltäytynyt antamasta haastattelua Islannin yleisradiolle. Sen sijaan hän julkaisi omassa blogissaan jutun, jossa hän haastatteli itse itseään. Ukko on todella harmissaan siitä, että ihmiset sekoittavat hänen vaimonsa bisnekset hänen poliittiseen uraansa. Kun eihän niillä kuulemma ole mitään tekemistä keskenään. (Juu, eihän se, että jaetaan elämä, tarkoita sitä, että jaettaisiin yhteiset rahaintressit. DAA.).

Luulin jo kuulleeni kaikki mehevät argumentit, kunnes pääministeri retorisesti kysyi, että pitäisikö hänen erota* vaimostaan, jotta kriitikot hiljenisivät.

No ei ihan. Pitäisi ehkä erota siitä tehtävästä.

Maanantaille on kuulemma kaavailtu pääministerin vastaista mielenosoitusta tuonna Islannin parlamenttitalon liepeille. Saapa nähdä, mitä siitä seuraa. Haarukat jakoon?

*) Tuo avioerokortti ei tule ihan puskista. Islannin nykyisen presidentin Jerusalemissa syntynyt vaimo, jonka perhe teki jalokivikaupalla suuren omaisuuden, muutti muutama vuosi sitten yksin Lontooseen. Presidenttipari ei kuulemma ole lopettamassa suhdettaan (maistraatissa vain näkyi että avioero olisi muodollisesti vireillä), mutta presidentin mukaan tähän järjestelyyn ei myöskään mitenkään liittynyt Islannin korkea verotus.


Tunnisteet: , ,