Äkkilähtö työntekolomalle

Tajusin pari viikkoa sitten asian, jota juuri nyt kipeästi tarvitsen: rauhallisen työntekoloman. Siis oma loma, jossa keskitytään vain töiden tekemiseen.
Kyllä, työntekokin voi tuntua minusta lomalta. Läppäri messiin ja menoksi. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Kas kun tällaiselle reissulle olisi tämänhetkisessä elämäntilanteessa kova tarve. Montaa hommaa pystyn tekemään tunnin tai parin pätkissä. Voin keskeyttää mitä olin tekemässä ja jatkaa hetken kuluttua, kun... vauva on leikitetty / nukutettu / vaipat viahdettu ja esikoinen kuskattu harrastuksiin / kuskattu päiväkotiin / leikitetty / ruokittu. Pesty pyykit, tehty ruokaa, käyty kaupassa, vietetty aikaa puolison kanssa, käyty pari kertaa viikossa omassa liikuntaharrastukessa, nukuttu vähintään 7 tunnin yöunet. Tuohon komboon voi lisätä vielä sen faktan, että matkailualalla työskentelevällä puolisollani on alkanut vuoden kiireisin sesonki (jostain syystä suurin osa Islannin expedition-matkoista tehdään maalis-toukokuussa), eli hän on pitkiä aikoja poissa kotoa. Vaikka anopista on järjettömän suuri apu, on vastuu arjen härdellistä eli lasten kuskaamisesta oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan yksin minun. Eikä silloin pysty mitenkään istumaan kuutta täyttä tuntia tietokoneen ääressä.

Virtuaalisella työpöydälläni on nimittäin meneillään pari hauskaa projektia, joihin minun olisi ihan pakko saada keskittyä edes muutama päivä että saisin ne potkaistua kunnolla käyntiin. Tarvitsen nyt kipeästi muutaman päivän ajatustyöskentelyä putkeen ilman keskeytyksiä ja ilman kiirettä sännätä pois työhuoneelta. Haluan keskittyä ajattelemiseen ja kirjoittamiseen. Sitä flowta ei pilaa mikään muu yhtä tehokkaasti kuin kiire, säntäily ja kellon vilkuilu. Tarvitsen nyt aikaa unelmahommien tekemiseen, joihin kuuluu muun muassa yhden kässärin potkaisu kiitoradalle.

En tarvitse kuukautta retriitissä tai rannalla palmun alla vaan ihan vaan yhden viikon yksin töissä. Minä, mun ajatukset ja tietokone. Tarvitsen aikaa ja tilaa ajatella ja hallita kokonaisuutta. Pistää asiat pinoon ja järjestykseen, tarvitsen aivoihin tilaa! Sitä paitsi itseni tuntien tiedän, että hyvin suunniteltu on minulle vauhdilla tehty. Eli viikon intensiivinen suunnittelujakso tarkoittaa parhaassa tapauksessa sitä, että saan pilkottua ison kokonaisuuden pieniin pikkurykäisyihin, joita pystyn savustamaan ulos pääni uumenista vaikka sitten tunnin kerrallaan. Ja sen loppuajan ehtisin pyörittää perhearkea.

Olen pyöritellyt mielessäni erilaisia työntekolomavaihtoehtoja. Siskoni lähtee maaliskuun lopussa käymään Sri Lankassa. No vau! Hän pyysi minua mukaan yhdistetylle seikkailu- ja kirjoituslomalle. Tuplavau!! Mietin tosi pitkään ja googlailin lentoja, mutta reissu kariutui kahteen liian isoon esteeseen. Matka Islannista Sri Lankaan kestää vähintään vuorokauden, koska välilaskuja tulee ainakin kaksi. Toisekseen jo pelkät lentoliput olisivat maksaneet yli 1 400 euroa. Liian aikaavievää, ja liian kallista.
Työkeikka Pohjois-Islantiin?
Sri Lankan sijasta mietin, että olisin painunut Eyjafjördurin rannalle, sinne kesien suosikkikohteeseeni, tuttujen hevostilalle. Mutta sielläpä on hankaluutena sosiaaliset ympyrät. Tilalla pyörii liian paljon hyviä tuttuja, eli ei taitaisi töihin keskittyminen oikein onnistua. Sitäpaitsi tarvitsen nopean netin ja hyvän työpöydän eikä siellä ole tarjolla kumpaakaan.
Muistuipa mieleen parin vuoden takainen lämpö ja  tropiikki... (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Katsoin myös äkkilähtöjä Kanarialle (yksin). Haaveilemani crossfitmatka peruuntui, mutta pääsisihän sitä Teneriffalle suorilla lennoilla Islannistakin. Täkäläiset käyvat Gran Canarialla ja Teneriffalla ahkerasti talvisin hakemassa auringonvaloa ja lämpöä eli pakettimatkoja olisi kyllä tarjolla. Mutta voi hevonperse: edullismmat viikon reissut Kanarialle viikoksi maksavat yhden hengen huoneella vähintään 800 euroa. Tuntuu aika suolaiselta maksaa tonni siitä ilosta, että pääsisi rauhassa tekemään töitä hotelliin (jossa saattaa olla hyönteisiä).

Sitten puolisoni keksi melko päheän idean. Miehen lähiperhe on suunnitellut yhteistä pääsiäislomaa landelle. Anoppi on vuokrannut Etelä-Islannista ison mökin, jonne mahtuu kolme perhettä lapsineen (7 aikuista, 6 lasta). Tarkoituksena olisi viettää aikaa yhdessä, ulkoilla, syödä suklaamunia ja ihan vain rentoutua kiirastorstaista edeltävästä keskiviikosta toiseen pääsiäispäivään.
Juuri tätä nyt kaipaan: kaistatilaa.
Mieheni ehdotti, että hän menisi lasten kanssa mökkireissulle ja minä jäisin työntekolomalle kotiin. Täällä kun on työpöytä, toimiva netti ja rauha. Ei tarvitsisi pakata laukkuja, matkustaa minnekään tai kuluttaa aikaa siirtymisiin. Hmm. Idea on kyllä tosi hyvä. Toki minusta olisi kivaa kaivella muutama päivä napaa landella, leikkiä lasten kanssa, jutella sukulaisten kanssa, tehdä ruokaa, juoda hyvin ja kuunnella lasten leikkiä. Mutta minusta olisi myös ihan hiton kivaa saada omaa aikaa ajatella ja keskittyä. Hiljentää päässä jytäävä sekasotku, saada asiat järjestykseen ja työkalenteri siistiksi. Ehkä urheillakin vähän siten, että treenien jälkeen ei olisi kiire minnekään. Voisin venytellä vaikka tunnin, käväistä kuumavesialtaassa ja laittaa suihkun jälkeen vartalorasvaa. Ostaa lounas mukaan ja tulla loppupäiväksi tekemään sitä mitä on siisteintä tehdä vaatteet päällä: kirjoittaa.
Tämä polku vie hiljaiseen kirjastoon.
Henkilökohtainen työntekoloma rentouttaisi ihan eri tavalla kuin pääsiäisloma perheen kanssa. Olisin varmasti kivempi puoliso ja äiti, jos saisin hetken aikaa keskittyä töihin kunnolla. Uskon, että mulla itselläkin olisi parempi fiilis. Toisaalta perheaikakin houkuttelee. Yksi asia on varmaa: kompromissi ei ole mahdollinen. Mökillä on hidas netti eikä yli kymmenen hengen seurueessa pysty keskittymään mihinkään yksinään varttia pidempää aikaa. Se on joko perinteinen loma ilman pitkiä läppärisessioita ja jollain muulla tavalla hoidettu työpuristus tai sitten se rauhallinen, omaan tekemiseeni keskittyvä työntekoloma.

En nyt ole vielä ihan täysin päättänyt, mitä tehdä. Vetäydyn hetkeksi sohvalle miettimään asiaa. Onhan tässä puoli tuntia vielä aikaa, ennen kuin kuopus herää yöruokailemaan.

Tunnisteet: , ,