Kevyiden askelten työpäivä

Tuttu tilanne. Kello on lähempänä yhtä aamuyöllä, mutta minä en malta vielä laittaa tätä konetta kiinni, koska on vielä pakko päästä pirskauttamaan näistä upeista fiiliksistä. Matkamessujen hulinatunnelma yllätti taas. Sillä on jännä vaikutus. Olen messupäivän jälkeen aivan totaalisen poikki ja ihan pinossa, mutta kihelmöivän innostunut ihan kaikesta. Jalat ovat rakoilla, mutta askel kevyt. Äänihuulet ovat rasittuneet, mutta innostunutta puhetta riittää silti. Siis toisin sanoen: pirulainen mutta töissä on taas ollut kivaa!
Ihan pätevä messuemäntä, sanoisin.
Viimeisen kahden päivän aikana olen säätänyt niin tuhannessa eri roolissa, että on pitänyt välillä kalenterista katsoa, minne on seuraavaksi pitänyt mennä puhumaan ja mistä.

Matkakirjoituskoulutus oli ihan mieletön! Tupa täynnä jengiä ja yleisö  todella kiinnostunut kirjoittamisesta ja kirjan tekemisestä (ja bloggaamisesta, matkailujuttujen tekemisestä ja matkakuvauksesta). Opin itsekin noiden luentojen aikana aika paljon uutta, jota hyödyntää tulevissa töissä.
Mondon matkakirjoituskurssi veti koko seminaarisalin täyteen väkeä. Jännää, että tällä kertaa mua ei edes jännittänyt esiintyä vaikka yleisöä oli näin paljon.
Messujen puolella pälätin Islannista kuin paikallinen kuumavesiporeallas. Kerroin tuhannen tuhatta juttua. Kaikki omalla tavallaan yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä juuri siinä tilanteessa. Mistä saa lasten turvaistuimia vuokralle? Mikä on se Islannin "suo, kuokka ja Jussi" -tarina, kuinka ratsastustallille pääsee Reykjavikista ja voiko lautalla tuoda mukana polkupyörän. Onko Islannissa taas talousbuumi, paljon on inflaatio ja mistä Reykjavikista voi etsiä kampaamoalan työpaikkoja. Ajatellapa, että mä tiedän vastaukset noihin kaikkiin kysymyksiin. Juuri tämä friikkeys on rahan ohella mun työn palkitsevimpia asioita. Tykkään, kun voi tehdä vähän sitä, hieman tuota, aika paljon jotain muuta ja lopussa huomata että kappas vaan, nehän kaikki liittyvätkin toisiinsa jollakin tavalla.
Juu en ole ihan varma, mitä tässä hain.
Työjuttujen välissä ehdin vähän sukkuloidakin. Tapasin vanhoja toimittajakavereita, ratsastusmatkoilla mukana olleita tyyppejä jotka kävivät moikkaamassa ja vaihtamassa kuulumisia, puolituttuja matkabloggaajia, ja hyviä ystäviä vuosien takaa. Esimerkiksi New Yorkin matkaoppaan kirjoittaneen elokuvakäsikirjoittajan ja ohjaajan Allin. Alli Haapasalo viimeistelee juuri Syysprinssi-elokuvaansa. Kuulin samalla, että Allin yhdysvaltalainen mies on puikoissa Teurastomon B-Side Barissa. Chrisin cocktailit ovat aina olleet täydellisiä - nyt niitä saa baaritiskinkin takaa. Mä niin tiedän, mille terassille menen ensi kesän Helsingin-reissulla istahtamaan!

Tänään en nimittäin jaksanut lähteä baariin. En edes yhdelle. Intensiivisen työpäivän ja lukuisten upeiden keskustelujen jälkeen oli nimittäin pakko ottaa hetki hiljentymiseen. Niinpä kävelin Hakiksen sporapysäkiltä suoraan Kulttuurisaunan löylyihin. Nautin hiljaisuudesta, tyhjästä tilasta ja pienestä pakkasesta. Saunassa istui äitejä lapsineen, kaveriporukoita hippikommuunijuoruineen ja pari tyttöä jotka puhuivat hautajaisista. Kuuntelin matalalla äänellä kerrottuja juttuja sivukorvalla, katselin varpaitani ja nautin lämmöstä. Vilvoittelin ulkosalla pyyhkeeseen käärittynä, join peltimukista ykkösolutta ja vilkaisin parin avantouinnille menossa olevan nuoren kollin selkälihaksia (juu ei voinut olla katsomatta, tsori!!). Otin vielä pienet jälkilöylyt, pukeuduin ja kävelin oikein hitaasti takaisin hotellille. Vetelin askelteni tahdissa raikasta kylmää ilmaa keuhkoihin ja kävin ostamassa illalliseksi ravitsevan kebabin ja R-kioskilta puolen litran siideritölkin. Ravintoympyrä pyörtyy (söinhän lounaaksi pullan ja pussin aakkosia), mutta olkoon. Näillä eväillä sielu pysyy iloisessa tasapainossa.
Kuljin Hakaniemenrantaa. (Mutta ei tullut ketään tarjoamaan salmiakkia.)
Kulttuurisauna - näin säännöllisesti palaavan turistin näkökulmasta ehdottomasti Helsingin tämän hetken parhaita juttuja.
Huomenna on edessä viimeinen intsensiivinen pälätyspäivä. Lasten kanssa matkailua Islannissa, maailmanympärimatka a la lapsiperhe, Reykjavikin parhaat kahvilat, ravintolat ja baarit, Islanti aktiivilomakohteena ja tietysti mansikkana kakun päällä parhaat matkavinkit Islantiin. Islantilainen voittaa aina -kirjan signeerausta Salpakirjan osastolla yhdessä Rauli Virtasen kanssa, joka myy samaan aikaan mainiota Reissukirjaansa. Inspiroivaa, kun pääsee itseään fiksumpaan seuraan.

Ai niin! Ja huomenillalla voin kertoa vielä yhden tosi kivan messuilla tapahtuneen jutun. Mehustelen sitä täällä yksinäni kaikessa hotellihuoneen hiljaisuudessa, jota rytmittää ilmastointilaitteen tasainen puhina ja hiljaiselle säädetyn television mykät toimintasankarit. Mä tiedän, että tälläinen osittaispaljastelu on hanurista, mutta lupaan että en tee tätä toiste. Tämän yhden kerran vaan. Koska mottonihan on, että jos mahdollisiman montaa juttua voi kokeilla, niitä pitää kokeilla.




Tunnisteet: