Kotimaanmatkailu on parasta

On taas se aika vuodesta: perheloma Islannissa. Varastimme marraskuun puolivälistä muutaman päivän ja teimme viikonlopusta viisipäiväisen. Pakkasimme kamat autoon, otimme anopin mukaan ja suuntasimme kohti vakkarilomakohdettamme Pohjois-Islantia.

Islannissa asuttujen vuosien saatossa olen ajanut ja istunut kyydissä kymmeniä kertoja maan pisimmän vuonon, Eyjafjördurin, itärantaa. Mutkittelevaa kapoista asfalttitietä on ajeltu sekä työmatkoilla että omilla lomareissuilla. Joka kerta rannikkotietä pösötellessä olen luonut haaveilevia katseita erääseen pieneen kesämökkikylään, joka sijaitsee aivan meren rannalla. Tai eivät nämä kyllä mitään mökkejä ole. Puhuisin mieluummin luksusvilloista. Vanhan maatilan yhteyteen rakennettuja, maisemaan upotettuja lomataloja, joissa on joka huoneesta hehtaarin kokoiset ikkunat merelle, kuumavesialtaat terasseilla ja mittatilaustyönä tehdyt huonekalut. Talot omistaa sveitsiläinen - ilmeisen hyvin toimeentuleva - pariskunta, joka käy Islannissa kerran pari vuodessa. Vuokraustoimittaa hoitavat kaksi paikallista naista.
Huomaa, että tämän tilan omistaa keskieurooppalainen: täällä kierrätetään.
Arvelin hintatason olevan jotain niin tähtitieteellistä, että en ole aikaisemmin kehdannut edes vilkaista vuorokausihintoja. Päätin kuitenkin tällä kertaa ottaa riskin. Varovasti vilkaisin vuorokausihintaa, kun suunnittelimme viikonloppulomamme majoitusvaihtoehtoja. Yllätyin positiivisesti. Onhan 180 euroa vuorokaudesta paljon rahaa, mutta viiden hengen majoittaminen hotelliin maksaa talviaikanakin paljon enemmän. Sitä paitsi hotelleissa on vähemmän tilaa, huonommat maisemat eikä ruokaa voi laittaa itse.
Päiväkävelyllä.
Ihan hetkessä Pohjois-Islantiin ei aja, mutta koska tiesimme tämän, varasimme matkantekoon koko päivän. Lähdimme eilen matkaan aamukymmenen jälkeen ja pysähdyimme välillä kahvilla Islannin "ABC-asemilla" ja pidimme valokuvaustaukoja (kyllä, vielä kymmenenkin vuoden Islannissa asumisen jälkeen on ihan tavallisella automatkallakin pakko pyshtyä ikuistamaan maisemaa). Mörssäri taitaa olla matkaaja sielultaan, sillä hän istui koko ajomatkan rauhallisena tuolissaan. Otti välillä nokkaunet, katseli hetken aikaa maisemia ja nukahti taas. Viiden aikaan iltapäivällä näimme rannikkotien varrella kahteen basalttipylvääseen isketyn kyltin, joka kertoi että olemme saapuneet Nolluriin.
Talot maisemassa, maisemat taloissa.
Perillä haukoin jälleen kerran ihastuksesta henkeä. Nämä maisemat! En kestä!! Makuuhuoneesta näkee valtameren, Höfdin mäen ja Kaldbakurin vuoren. Lampaat käyskentelevät mökkimme katolla ja meren pinta on niin tyyni, että siinä voisi varmasti nähdä valaita, jos nyt olisi kesä.

Laitoimme heti saavuttuamme kuumavesialtaan päälle, lampaanpotkan jämistä tehdyn risotontapaisen uuniin ja korkkasimme valkoviinipullon. Istuimme kuumavesialtaassa yli tunnin ja teimme ennen nukkumaanmenoa pari Frozen-palapeliä. Hyvinnukutun yön jälkeen kaikki nousivat tempurpatjoiltaan vasta kymmenen paremmalla puolen. Teimme aamiaista, lähdimme kävelylle ja kuuntelimme vesilintujen mölinää alempana merellä.

Päivä on hiponut täydellisyyttä.
Tässä maisemassa on helppo hymyillä.
Istahdin kesämökin nurmikkokatolle ja katselin Eyjafjördurin rauhallista vedenpintaa. Suunnittelimme juuri, mihin aikaan lähtisimme käymään parin kilsan päässsä maatilalla (samalla, jossa järjestämme kesäisiä Islannin-lomia) moikkaamassa tuttuja. Siinä istuskellessa tuli mieleen se ajatus, joka onnistuneella lomamatkalla usein tulee. Voi että kun asuisin täällä. Ja sitten muistin: minähän asun täällä! Haa. Perhana. Ihanaa. Kyllä tämä vaan on kotimaanmatkailua parhaimmillaan.

Tunnisteet: ,